Kun kaikkialla pelottaa – Uiguurit kertovat Kiinan harjoittamasta pelottelusta ulkomailla

Kolme vuotta sitten Kiina käynnisti ennennäkemättömän uiguurien, kazakkien ja muiden pääosin muslimitaustaisten vähemmistöjen massapidätysoperaation Xinjiangin maakunnassa, Luoteis-Kiinassa.

Tänä aikana tietoon on tihkunut enemmän ja enemmän yksityiskohtia yli miljoonan ihmisen sulkemisesta ”uudelleenkoulutusleireille”, mutta operaation todellinen laajuus ja Xinjiangin tapahtumien luonne säilyy yhä hämärän peitossa.

Alun perin Kiinan hallitus kielsi vankileirien olemassaolon. Sitten se kertoi niiden olevan vain ammatillisia koulutuskeskuksia, joiden tarkoitus on saattaa uiguurit ja muihin etnisiin vähemmistöihin kuuluvat eroon näiden ääriajattelusta ja tarjota samalla ammatillista koulutusta. Ammatillista koulutusta on ”tarjottu” myös eläkeläisille, ja liike-elämän ammattilaisille.

Kiinan viranomaiset ovat estäneet järjestelmällisesti riippumattomien tarkkailijoiden pääsyn alueelle. Sen sijaan se on järjestänyt tarkasti suunniteltuja, ohjattuja kierroksia valikoiduille toimittajille ja diplomaateille. Samalla pidätetyiksi oletettujen ihmisten perheenjäsenet ja ystävät on pidetty informaatiopimennossa ja epätietoisuudessa läheistensä olinpaikasta.

Loppuvuonna 2019 yhdysvaltalaislehti New York Times sekä kansainvälinen tutkivien journalistien verkosto ICIJ saivat haltuunsa vuodettuja asiakirjoja, jotka paljastivat uusia yksityiskohtia Kiinan operaatiosta. Asiakirjat paljastavat, miten Kiinan presidentti Xi Jinpingin vaatimus ”terrorismin, soluttautumisen ja vallankumouksellisen liikehdinnän” vastaisista toimista vuonna 2014 käynnisti viranomaisten järjestelmälliset toimet ihmisten aivopesemiseksi Xinjiangissa. Asiakirjoista selviää lisäksi se, miten vuonna 2016 Xinjiangin kommunistipuolueen sihteeriksi siirtynyt Chen Quangduo määräsi paikallisviranomaiset ”kokoamaan yhteen kaikki ne, jotka tulisi koota yhteen”. Salaisissa ohjekirjoissa annettiin yksityiskohtaiset ohjeet siitä, miten uudelleenkoulutusleirit tulisi järjestää käytännössä: viranomaisille annettiin ohjeet siitä, kuinka perheiden lapsille kerrotaan näiden kadonneista vanhemmista, ja miten lapset pidetään hiljaisina uhkailemalla seuraamuksilla, mikäli nämä kertoisivat pidätyksistä julkisesti.

Asiakirjoista paljastui myös operaation todellinen, globaali mittakaava: Kiinan suurlähetystöt ja konsulaatit ympäri maailman valjastettiin urkkimaan tietoja eri maissa asuvista uiguureista, kazakeista ja muista alun perin Xinjiangista kotoisin olevista ihmisistä.

Ulkomailla asuvat uiguurit ja jatkuvan pelon ilmapiiri

Kiinan ulkopuolella elää Maailman uiguurikongressin (World Uyghur Congress) mukaan  1- 1.6 miljoonaa uiguuria. Suurimmat Kiinan ulkopuoliset uiguuriyhteisöt ovat Kazakstanissa, Kirgisiassa ja Uzbekistanissa, mutta pienempiä yhteisöjä löytyy myös Ruotsista, Norjasta, Saksasta, Yhdysvalloista, Belgiasta, Hollannista, Kanadasta, Turkista, Venäjältä, Australiasta, Afganistanista ja Saudi-Arabiasta. Myös Suomessa asuu pieni uiguuriyhteisö.

Syyskuusta 2018 lähtien Amnesty International on koonnut vuoden ajan tietoja noin 400 uiguurilta, kazakilta ja uzbekilta. Haastatteluissa annetut selonteot ja verkkokyselyiden vastaukset kertovat näiden yhteisöjen kokemasta häirinnästä ja jokapäiväisestä pelosta. Uyghur Human Rights Project on aiemmin dokumentoinut samanlaisia kokemuksia Yhdysvalloissa asuvien uiguurien keskuudessa. Ulkomailla asuvat uiguurit ovat puhuneet kokemuksistaan verrattain vähän, Kiinan kostotoimien pelossa. Useat Amnesty Internationalin haastattelemat uiguurit kertoivat, miten viranomaiset painostavat ulkomailla oleskelevien uiguurien läheisiä Xinjiangissa, jotta ulkomailla asuvat sukulaiset pysyisivät hiljaa. Ulkomailla asuville uiguureille on sanottu, että jos he eivät palaa Xinjiangiin, pidättävät viranomaiset heidän perheenjäsenensä. Lisäksi heitä on kiristetty antamaan lisätietoja diasporan muista uiguureista, tai muutoin he eivät saisi enää ikinä nähdä perheitään.

Tämän julman painostuksen seurauksena useat uiguuriyhteisöt ulkomailla elävät jatkuvassa pelon ilmapiirissä. Vaikka monet eivät uskalla puhua Xinjiangin tilanteesta pelon ilmapiirin vallitessa, kertovat seuraavat yhdeksän henkilökohtaista tarinaa Kiinan aggressiivisesta, ulkomailla asuviin vähemmistöihin kohdistama vainosta.

Häirintää kännykkäsovelluksissa

Kiinan viranomaisten valvoma some-sovellus WeChat on ulkomailla asuvien uiguurien ainut keino pitää yhteyttä läheisiinsä Xinjiangissa. Monet eivät kuitenkaan käytä sovellusta, sillä jatkuvan valvonnan lisäksi Kiinan viranomaiset ovat käyttäneet sovellusta ulkomailla oleskelevien uiguurien seuraamiseksi ja painostamiseksi.

Yunus Tohti opiskeli Egyptissä, kun Kiinan poliisi otti häneen ensimmäisen kerran yhteyttä WeChatissä. Poliisin kysyttyä Yunusilta tämän henkilötietoja, kopiota passista ja arvioitua paluuaikaa, Yunus pakeni Egyptistä Turkkiin, ja sieltä Hollantiin. Muutamaa kuukautta myöhemmin poliisi soitti Yunusin yhä Egyptiin jääneelle veljelle, ja vaati tätä palaamaan Xinjiangiin. Vaatimuksen esittäessään poliisi lisäsi seisovansa Yunusin ja tämän veljen vanhempien vieressä, minkä veli ymmärsi suoraksi uhkaukseksi. Tämän jälkeen Yunus menetti kaikki yhteydet perheenjäseniinsä Xinjiangissa, ja hän pelkää, että perheenjäsenet on viety pidätysleireille, tai jotain vielä pahempaa.

Myös Ranskassa, Saksassa ja Iranissa asuvat uiguurit ovat kertoneet Amnesty Internationalille Kiinan poliisin ottaneen heihin yhteyttä WeChatissa ja pyytäneen henkilötietoja, kuten henkilöllisyystodistuksen numeroa, asuinpaikkaa, passivalokuvia tai jopa puolisoiden henkilötietoja.

Yhdysvalloissa asuva uiguuri Erkin (nimi muutettu) kertoi Amnesty Internationalille, että poliisit ottivat häneen yhteyttä jopa WhatsApp-viestipalvelussa, joka on Kiinassa estetty. Turvallisuusviranomaiset lähettivät Erkinille videon tämän isästä, joka pyytää videolla Erkiniä tekemään yhteistyötä viranomaisten kanssa ja kertoo, että siitä hyvästä vanhemmille myönnettäisiin passit, joiden turvin myös he voisivat muuttaa Yhdysvaltoihin. Viranomaiset yrittivät voittaa hänen luottamuksensa ja tekeytyä hänen isänsä ystäviksi. Heidän mukaansa olisi mahdollista järjestää Erkinille ja hänen perheenjäsenilleen säännöllinen videoyhteys, mikäli Erkin suostuisi yhteistyöhön viranomaisten kanssa.

Kun Erkin yritti kysyä lisätietoja ja yksityiskohtia tästä yhteistyöstä, turvallisuuspalvelun viranomaiset lakkasivat vastaamasta hänen kysymyksiinsä. Elokuun 30. päivä 2019, Erkin kertoi Amnesty Internationalille ettei hän ole edelleenkään kuullut kaikista perheenjäsenistään tai sukulaisistaan.

Uhkauksia puhelimessa yhteystietojen urkkimiseksi

Vuonna 2018, Yhdysvalloissa asuva opettaja Gulruy Asqar alkoi saada toistuvia puhelinsoittoja Kiinan konsulaatista. Nauhoitettu viesti edellytti häntä keskustelemaan virkailijan kanssa tärkeästä dokumentista, joka tulisi jättää konsulaattiin. Nauhoitetun viestin jälkeen kiinalainen henkilö jatkoi puhelua, vaatien Gulruyn nimeä, syntymäaikaa ja muita henkilökohtaisia tietoja. Gulruy kieltäytyi vastaamasta kerta toisensa jälkeen.

Lopulta Gulruy vastasi linjan toisessa päässä olleelle soittajalle. Hän kertoi tälle olevansa Yhdysvaltojen kansalainen ja vähät välittävänsä heidän ”dokumentistaan”. Puhelut loppuivat, mutta pian tämän jälkeen hän alkoi saada toistuvia yhteydenottoja kiinalaiselta postinjakeluyhtiöltä. Hän epäili, että kukaan hänen läheisistään voisi lähettää mitään Xinjiangista. Epäilyksiä lisäsivät useat kertomukset vastaavanlaisista puheluista, joiden tarkoitus on ollut urkkia uiguurien henkilötietoja.

Alkuvuodesta 2019 Gulruy sai tiedon ystäviltään, että hänen veljensä, merkittävä xinjiangilainen kielitieteilijä Husenjan oli otettu kiinni. Gulruy ei ole kuullut mitään veljensä tilanteesta tai olinpaikasta tämän jälkeen.

Myös Montrealissa asuva Dilnur Enwer kertoo Kiinan suurlähetystön ja tuntemattomien henkilöiden toistuvista puhelinsoitoista. Turvapaikkaa hakenut Dilnur kertoo, ettei hän uskalla mennä noutamaan ”tärkeää dokumenttia”, jonka suurlähetystö on kehottanut häntä hakemaan. Ennen puheyhteyden katkeamista Xinjiangissa oleskeleviin sukulaisiinsa, sukulainen varoitti Dilnuria siitä, että mikäli hän ei palaisi vapaaehtoisesti, suurlähetystö saisi hänet kiinni ja pakkopalauttaisi Xinjiangiing. Dilnur ei ole aikaisemmin uskaltanut puhua huhtikuussa 2017 kiinniotetuista vanhemmistaan, sillä hän pelkää niin oman kuin Xinjiangissa olevien läheistensä turvallisuuden puolesta.

Australiassa tätä nykyä oleskelevan uiguuriaktivisti Eldana Abbasin kertomus vastaa Dilnurin ja Gulruyn kokemuksia. Eldana kertoo, miten hän on nähnyt kiinalaisiksi turvallisuusviranomaisiksi epäilemiensä henkilöiden valokuvaavan häntä ja hänen ystäviään.

”Tunsin, että minun on varottava ihmisiä ympärilläni ja taloni läheisyydessä.”

Tähtäimessä aktivistit

Tunnettu Hollannissa asuva uiguuriaktivisti Abdurehim Gheni kertoo tuntemattomien kiinalaisten henkilöiden seuranneen ja uhkailleen häntä säännöllisesti. Abdurehim kertoo, miten kiinalainen mies ja nainen ilmestyivät hänen jokaviikkoiseen yhden hengen mielenosoitukseensa Amsterdamissa lokakuussa 2018, ja alkoivat huutaa Abdurehimin levittävän valheellista tietoa: ”Hän ansaitsee kuolla Kiinan maineelle aiheuttamansa haitan takia!” He myös sanoivat Abdurehimille, että hänet tultaisiin pian tuhomaan, mikäli hän jatkaisi protestejaan. Tappouhkauksia on lähetetty myös puhelimitse.

Yhdysvalloissa toimivan Campaign for Uyghurs – järjestön toiminnanjohtaja Rushan Abbas kertoi Amnesty Internationalille, miten hänen elämänsä kääntyi päälaelleen sen jälkeen, kun hänen siskonsa Gulshan otettiin kiinni Xinjiangissa syyskuussa 2018. Rushan arvelee, että hänen eläköitynyt lääkärisiskonsa pidätettiin heti sen jälkeen, kun Rushan itse oli pitänyt julkisen uiguurien sortoa vastustavan puheen. ”Tämä on Pekingiltä strateginen veto, jonka avulla se pyrkii estämään minua harjoittamasta laillista aktivismiani Yhdysvalloissa.”

Tämän jälkeen myös Kiinan valtiolliset mediat ovat ottaneet Rushanin tähtäimeensä. Esimerkiksi Global Times on syyttänyt Rushania separatistiksi, ja kertonut tämän levittävän valheellisia huhuja uiguurien massapidätyksistä Xinjiangissa.

Kantelijat luovat epäluottamuksen ilmapiiriä

Kiinan turvallisuusviranomaiset ovat pyrkineet aktiivisesti rekrytoimaan vakoojia ja tietovuotajia, jotka voisivat tarkkailla uiguuriyhteisöjä ulkomailla. Epävarmuus siitä, keneen luottaa ja kuka raportoi tietoja Kiinan turvallisuuspalveluille kasvattaa yhteisöjen sisäistä epäluottamusta, sekä vahvistaa pelon ja eristyksen kokemusta. Tämä kokonaisvaltainen ahdistus on vaikuttanut myös uiguuriyhteisöissä lisääntyvään epätoivoon ja masennukseen.

Hollannissa asuva uiguuri ja tehdastyöläinen Ismayil Osman kertoo, miten poliisit olivat lähestyneet hänen veljeään Xinjiangissa ja pyytäneet Ismayilin numeroa. ”Marraskuussa 2014 poliisit pakottivat veljeni soittamaan minulle. He keskeyttivät veljeni, ja vaativat minua puhelimessa vakoilemaan muita Hollannissa asuvia uiguureja, tai muuten he veisivät veljeni pois.”

Musajan (nimi muutettu) asuu niin ikään Hollannissa. Musajan kertoo, miten hänen vanha koulukaverinsa, joka tätä nykyä työskentelee Kiinan turvallisuuspalvelussa, otti Musajaan yhteyttä WeChatissä ja pyysi tätä keräämään tietoja muista Hollannissa asuvista uiguureista ja lähettämään ne hänelle. Näiden ahdisteluiden seurauksena Musajan poisti WeChat sovelluksen puhelimestaan.

Marraskuussa 2014 poliisit pakottivat veljeni soittamaan minulle. He keskeyttivät veljeni, ja vaativat minua puhelimessa vakoilemaan muita Hollannissa asuvia uiguureja, tai muuten he veisivät veljeni pois

• Ismayil Osman, Hollanti

Valtioiden estettävä uiguurien pakkopalautukset

Uiguurien huolta lisää tieto siitä, että Kiina on painostanut muita hallituksia palauttamaan uiguureja takaisin Kiinaan. Esimerkiksi Thaimaa palautti yli 100 turvaa hakenutta uiguuria takaisin Kiinaan vuonna 2015. Kaksi vuotta myöhemmin Egypti palautti Kiinan käskystä 16 opiskelijaa, joiden joukossa oli myös Yiliyasijiang Reheman.

Ulkomailla asuvat kiinalaiset uiguurit pelkäävät väistämättä joutuvansa ”uudelleenkoulutusleirille”, mikäli heidät palautetaan Kiinaan. Turvapaikkapäätöksiä odottaville uiguureille pelko palautuksista on jatkuva huolenaihe, erityisesti koska he pelkäävät myös joutuvansa vakoilun ja seurannan kohteiksi omissa yhteisöissään.

Erityisen ahdistavia ovat tilanteet, joissa Kiinan viranomaiset kertovat, että passin uusimiseksi henkilöiden on palattava Xinjiangiin. Pelot ovat perusteltuja, sillä esimerkiksi vasta vuodettu asiakirja ”Bulletin 2” paljastaa, miten uiguurit ja muut pääosin muslimitaustaiset vähemmistöt pakotetaan yksilöllisiin tarkastuksiin, jos he yrittävät uusia passiaan tai saada viisumia Kiinaan palatakseen. Yksityiskohtaisia tietoja henkilöistä verrataan massiiviseen tietojärjestelmään, jonka Kiina on kerännyt valvontaohjelmansa yhteydessä. Mikäli näiden tietojen perusteella viranomaiset ”eivät voi sulkea pois terrorismin mahdollisuutta”, tulevat henkilöt todennäköisesti pidätetyiksi tai lähetetyiksi uudelleenkoulutusleireille.

Kansainvälinen oikeus velvoittaa valtioita olemaan palauttamatta henkilöitä takaisin sellaisiin maihin, joissa heitä uhkaavat väärinkäytökset ja ihmisoikeuksien rikkomukset. Toistaiseksi vain Ruotsi ja Saksa ovat ilmoittaneet virallisesti keskeyttävänsä uiguurien tai muiden muslimitaustaisten henkilöiden palautukset Kiinaan.

Euroopan parlamentti otti voimakkaasti kantaa uiguurien tilanteeseen päätöslauselmassaan joulukuussa 2019. Parlamentti vaati Euroopan unionia panostamaan uiguurien suojelemiseen EU:n jäsenmaissa, ja Kiinaa lopettamaan pidätykset, oikeudellisen häirinnän ja pelottelun. Myös Yhdysvaltojen edustajainhuone on kiinnittänyt tilanteeseen huomiota UIGHUR-asetuksellaan, joka hyväksyttiin lähes yksimielisesti joulukuussa 2019.

Kaikkien valtioiden on toimittava välittömästi ulkomailla asuvien uiguurien suojelemiseksi. Koska palautetut henkilöt joutuisivat todennäköisesti erityksiin ja suljetuiksi leireille Xinjiangissa, on valtioiden estettävä palautukset.