Oikeus terveyteen

Oikeus terveyteen tarkoittaa jokaisen ihmisen oikeutta saavuttaa korkein itselleen mahdollinen ruumiin- ja mielenterveys.

Valtiolla on velvollisuus turvata kaikille riittävät terveyspalvelut syrjimättömästi. Suomessa kaikilla ei kuitenkaan ole yhdenvertaista mahdollisuutta päästä sairauden kohdatessa terveyspalveluiden piiriin.

Väestöryhmien välillä on terveyseroja muun muassa sukupuolen, etnisen taustan, asuinpaikan ja sosioekonomisen aseman mukaan. Sosioekonomisella asemalla viitataan koulutustasoon, ammattiasemaan ja tuloihin. Erityisesti sosioekonomiset terveyserot ovat lukuisista kaventamisyrityksistä huolimatta edelleen suuria.

Terveyserojen taustalla on useita syitä, kuten erot elintavoissa, asuin- ja työympäristöissä sekä aineellisissa ja tiedollisissa resursseissa.

Terveyspalveluilla yksin ei voida poistaa terveyseroja, mutta niillä voidaan joko kaventaa eroja tai sitten vakiinnuttaa tai jopa kärjistää niitä.

Terveyspalveluita on saatava tarpeen mukaan

Oikeus terveyteen ei voi toteutua ilman mahdollisuutta saada sairastuessaan tarpeenmukaista, kohtuuhintaista, laadukasta ja oikea-aikaista hoitoa. Suomessa pääsy perusterveydenhuoltoon ei toteudu yhdenvertaisesti.

Suomessa perusterveydenhuolto on järjestetty usean väylän kautta: julkisen terveydenhuollon, työterveyshuollon, opiskelijaterveydenhuollon ja yksityisen terveydenhuollon.

Ongelmia hoitoon pääsyssä on erityisesti julkisessa terveydenhuollossa, jonka varassa pienituloiset työelämän ulkopuolella olevat ihmiset, kuten työttömät ja iäkkäät ihmiset, pääasiassa ovat.

Terveyspalveluita ei Suomessa saa tarpeen, vaan statuksen mukaan.

Samaan aikaan tutkimuksissa on todettu, että ylimpiin koulutus- ja tuloryhmiin kuuluvat käyttävät monia terveyspalveluita enemmän kuin alimpiin ryhmiin kuuluvat, vaikka ylemmissä ryhmissä olevien terveydentila on alempia ryhmiä parempi niin koetun terveydentilan kuin sairastavuuden ja elinajanodotteen mukaan. Terveyspalveluita ei siis Suomessa saa tarpeen, vaan statuksen mukaan.

Kokemukset eriarvoisuudesta koskettavat jokapäiväistä elämää

Suomessa esteitä julkisen terveydenhuollon saatavuudelle aiheuttavat esimerkiksi

• vaikeudet saada yhteyttä terveyskeskuksiin ajan varaamiseksi
• korkeat asiakasmaksut
• pitkät jonotusajat
• vaikeudet digitaalisten palveluiden käytössä.

Palveluiden saatavuudessa on myös alueellisia eroja.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen FinSote-kyselytutkimuksenmukaan korkeat asiakasmaksut ovat haitanneet lähes joka viidennen hoidon saantia. Asiakasmaksut ajavat ihmisiä myös taloudelliseen ahdinkoon.

Vuonna 2022 sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja joutui ulosottoon yli 480 000. Ihmiset saattavat lykätä hoitoon hakeutumista tai lääkärin määräämien lääkkeiden käyttöä liian korkeiden kulujen vuoksi.

Ilmainen terveydenhuolto on myytti. Terveydenhuollon asiakasmaksut ajavat ihmisiä taloudelliseen ahdinkoon.

Pitkät jonotusajat ja yhteydensaannin vaikeus lykkäävät hoidon saantia. Kohtuuttoman pitkäksi venyvä odottaminen aiheuttaa ahdistusta ja epätietoisuutta terveydentilasta. Pahimmillaan se voi johtaa oireiden pahenemiseen tai ongelmien ratkaisun pitkittymiseen.

Terveydenhuollon resursointi on alimitoitettua

Terveydenhuollossa ilmenevien ongelmien taustalla on useita tekijöitä. Terveydenhuollon julkinen rahoitus on Suomessa EU-maiden keskitasoa ja muita Pohjoismaita alhaisempi. Etenkin terveyskeskuspalveluihin tarvittava perusterveydenhuollon rahoitus ei ole tasolla, jolla sen pitäisi Suomen kaltaisessa vauraassa maassa olla.

Lisäksi henkilöstöresurssit eivät jakaudu rinnakkaisten palveluntuottajien välillä tasaisesti. Julkinen terveydenhuolto kärsii lääkäri- ja hoitajapulasta, kun taas työterveyshuollossa ja yksityisellä puolella ammattilaisten suhteellinen määrä on huomattavasti suurempi.

Mitä Amnesty tekee tukeakseen jokaisen oikeutta terveyteen?

Amnesty julkaisi vuonna 2023 raportin, jossa keskitytään perusterveydenhuollon eriarvoisuuteen palveluiden saatavuuden, kohtuuhintaisuuden ja käytön osalta.

Raportin tulosten mukaan terveyspalveluiden korkeat asiakasmaksut, kohtuuttomat jonotusajat ja yhteydensaannin ongelmat, alueellinen eriarvoisuus sekä esteet digitaalisten palveluiden käytössä vaikuttavat siihen, ettei oikeus terveyteen toteudu.