Etusivu Työmme Työmme painopisteet Kuolemanrangaistus on harkittu murha

Kuolemanrangaistus on harkittu murha

Kuolemanrangaistus on julma, epäinhimillinen ja ihmisarvoa alentava rangaistus, joka loukkaa oikeutta elämään äärimmäisellä tavalla. Se on peruuttamaton rangaistus, johon saatetaan tuomita syytön henkilö. Kuolemanrangaistus loukkaa perustavanlaatuisinta ihmisoikeutta, oikeutta elää.

Jotkut maat teloittavat ihmisiä, jotka olivat rikoksen tekohetkellä alle 18-vuotiaita, ja toiset käyttävät kuolemanrangaistusta mielenterveysongelmista kärsiville ihmisille. Ennen teloitusta ihmisiä vangitaan vuosiksi kuolemanselleihin. Vankeusaikanaan he eivät tiedä sitä, milloin teloituspäivä koittaa tai sitä, saavatko he vielä nähdä perheensä viimeisen kerran.

Amnesty vastustaa kuolemanrangaistuksen käyttöä kaikkialla ja kaikissa tapauksissa. Olemme työskennelleet teloitusten lopettamiseksi vuodesta 1977, jolloin kuolemanrangaistuksen oli lakkauttanut vain 16 valtiota. Nykypäivänä määrä on noussut 106:een – yli puoleen maailman valtioista.

Hirttoköysi ikonina

107

valtiota, jossa kuolemanrangaistus on kielletty kokonaan

993

toimeenpantua kuolemanrangaistusta vuonna 2017 (pois lukien Kiina) – 4% vähemmän kuin vuonna 2016

Tuhansia

toimeenpantuja kuolemanrangaistuksia Kiinassa vuonna 2017

Amnestyn kuolemanrangaistus-raportti 2017

Kuolemanrangaistukset ovat vähentyneet vuoden 2017 aikana ympäri maailmaa edellisten vuosien korkeisiin lukuihin verrattuna. Esimerkiksi Guinea ja Mongolia kielsivät kuolemanrangaistuksen käytön kokonaan.

Nykytilanne

Kuolemanrangaistus on peruuttamaton, ja virheitä tapahtuu. Pelkoa syyttömän teloittamisesta ei voida koskaan täysin poistaa. Vuodesta 1973 lähtien Yhdysvalloissa 150 kuolemanselliin vangittua on vapautettu. Osa tuomituista on teloitettu, vaikka heidän syyllisyydestään on osoitettu vakavia epäilyjä.

Kuolemanrangaistus ei estä rikollisuutta. Ahkerimmin teloittavat valtiot vetoavat kuolemanrangaistuksen pelotevaikutukseen. Tämä väite on toistuvasti kiistetty. Ei ole todisteita siitä, että kuolemanrangaistus olisi tehokkaampi keino vähentää rikollisuutta kuin vankeusrangaistus.

Kuolemanrangaistusta käytetään usein vääristyneissä oikeusjärjestelmissä. Osassa maista, joissa teloitetaan eniten ihmisiä, on syvästi epäoikeudenmukainen oikeusjärjestelmä. Kolme eniten teloittavaa valtiota – Kiina, Iran ja Irak – ovat määränneet kuolemantuomioita epäoikeudenmukaisten oikeudenkäyntien seurauksina. Monet kuolemantuomiot perustuvat tunnustuksiin, jotka on saatu kiduttamalla.

Kuolemanrangaistus on usein syrjivä. Kuolemaan tuomitaan useimmiten henkilitä, jotka ovat köyhiä tai kuuluvat rodulliseen, etniseen tai uskonnolliseen vähemmistöön. Köyhillä ja marginalisoiduilla ryhmillä on myös heikommat mahdollisuudet saada oikeudellista apua itsensä puolustamiseksi.

Kuolemanrangaistusta käytetään poliittisena aseena. Joidenkin maiden, kuten Iranin ja Sudanin viranomaiset käyttävät kuolemanrangaistusta poliittisten vastustajiensa hiljentämiseksi.

Amnesty vaatii

Amnesty vastustaa kuolemanrangaistusta kaikissa tapauksissa ja poikkeuksetta, huolimatta rikoksen laadusta, tuomitun syyllisyydestä tai muista tuomittuun liittyvistä tekijöistä taikka teloitustavasta.

Amnesty kampanjoi kuolemanrangaistusta vastaan vaatimalla teloitusten lopettamista, vaatimalla maita kieltämään kuolemanrangaistuksen lailla sekä edistämällä kansainvälisiä, kuolemanrangaistusta vastustavia sopimuksia. Kuolemanrangaistuksen vastustaminen on osa yhteiseurooppalaisia arvoja ja sen poistaminen on myös yksi EU:n ihmisoikeuspolitiikan painopiste.

Lopullinen rangaistus

Kuusi kysymystä kuolemanrangaistuksesta, jotka
selventävät perusfaktoja kuolemanrangaistuksen käytöstä maailmalla.

Kuolemanrangaistus kohdistuu köyhiin ja vähemmistöihin

Kuolemanrangaistus on usein syrjivä. Suhteettoman suuri määrä kuolemantuomion saaneista on köyhiä ja etnisiin tai uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvia. Kuolemantuomiot ja köyhyys liittyvät yhteen kaikkialla maailmassa, myös vauraissa valtioissa kuten Yhdysvalloissa ja Japanissa.

Kuolemanrangaistuksen ja köyhyyden on toistuvasti näytetty liittyvän yhteen. Henkilön sosiaalinen asema ja varakkuus määrittävät useammin kuolemantuomion saamista kuin tehdyn rikoksen vakavuus.

Yhdysvalloissa kuolemantuomioita langetetaan suhteellisesti enemmän tapauksissa, joissa rikoksen uhri on ollut valkoihoinen. On syyttäjästä kiinni, vaatiiko hän kuolemanrangaistusta vai vankeustuomiota. Valtaosalla kuolemaantuomituista ei ole varaa palkata omaa asianajajaa. Oikeuden määräämät asianajajat ovat alipalkattuja ja ylityöllistettyjä, eikä heillä usein ole aiempaa kokemusta kuolemanrangaistusoikeudenkäynneistä.

Saudi-Arabiassa useat kuolemaantuomitut ovat huonosti palkattuja maahanmuuttajia, joilla voi olla vaikeuksia ymmärtää oikeusprosessissa käytettyä kieltä, eivätkä he pysty palkkaamaan itselleen avustajaa. Saudi-Arabiassa, kuten myös joissain muissa Lähi-idän valtioissa, on käytössä Diyya-järjestelmä (دية‎). Syytetty voi lunastaa vapauden maksamalla uhrin perheelle korvauksen. Käytännössä vain varakkaat voivat tällä keinolla välttyä kuolemantuomiolta.

Nigeriassa useat kuolemaantuomitut eivät ole saaneet kunnollista oikeudenkäyntiä ja kuolemaan tuomitaan ilman pätevää näyttöä syyllisyydestä. Nigerian poliisilla ei ole resursseja selvittää rikoksia riittävän perusteellisesti ja tunnustuksia syyllisyydestä saadaan usein kiduttamalla.

Poliisit ja lakimiehet ottavat vastaan lahjuksia ja poliisit saattavat pyytää syytetyiltä esimerkiksi bensarahaa voidakseen käydä kuulustelemassa todistajia tai tarkistaa alibeja.

Seuraa meitä: