Mielenosoitusten tarkkailu on yksi tärkeimmistä tavoista kerätä tietoa kokoontumisvapauden toteutumisesta. Tässä artikkelissa kolme vapaaehtoista kertoo, miksi he tarkkailevat mielenosoituksia Suomessa.
Emi M: “Tilaisuus laajentaa omaa osaamista”
Toivoisin, että mielenosoittaminen kansalaisaktivismin muotona normalisoituisi ja arkipäiväistyisi. Mielestäni sen pitäisi olla kaikkien saavutettavissa olevaa, matalan kynnyksen toimintaa. Kaikkien pitäisi voida lähteä osoittamaan mieltä ilman, että täytyy pelätä oman turvallisuutensa tai maineensa puolesta. Jos voin edistää sitä, että ihmisillä on tulevaisuudessakin mahdollisuus osoittaa mieltä ilman pelkoa, niin se, että jäädyn talvella tai hikoilen auringossa, on pieni hinta.
Itselläni on taustaa mielenosoitusten järjestämisestä ja olen ollut mielenosoituksissa myös järjestyksenvalvojana. Koen, että tarkkailijana minulla on tilaisuus laajentaa omaa osaamistani ja käsitystä siitä, millaista mielenosoittaminen Suomessa ja katsoa sitä myös kansalaisoikeuksien toteutumisen näkökulmasta.
Tarkkailussa pääsee käyttämään aistejaan ja ajattelukykyään toisella tavalla kuin yleensä toimistotyöläisenä, kun lasketaan ihmisiä, kiinnitetään huomiota yksityiskohtiin ja tehdään tiimityötä. Toisinaan tarkkailu on melko tylsää, kun vain kävelet ja katselet, mitä ympärillä tapahtuu.
Toisinaan se voi taas olla myös ikkuna sellaiseenkin aatteisiin, joita ei itse voisi kuvitella kannattavansa. Ylipäätään ajattelen, yhteiskunnassa voisi olla vähän enemmän myötätuntoa. Vaikka olisin eri mieltä, aatteen takana on aina ihminen. Voisinko koettaa ymmärtää tätä ihmistä ja aatetta – miksi hän on niin voimakkaasti sitä mieltä, että tulee eduskuntatalon eteen huutamaan keskellä talvea?
Sofia M: “Kannattaa lähteä kokeilemaan”
Olin jo jonkin aikaa miettinyt, mikä olisi hyvä tapa osallistua, vaikuttaa ja tehdä itselleni tärkeän tuntuista vapaaehtoistyötä. Tuntui uudelta ja kiinnostavalta tarkastella mielenosoituksia toisesta näkökulmasta kuin osallistujana.
Tarkkailuiden aikana on ollut mielenkiintoista nähdä erilaisia mielenosoituksia. On tosi pieniä ja tosi isoja, sellaisia missä poliisi on aktiivisesti läsnä ja sellaisia, joista poliisi ei ole edes tietoinen. Vaihtelua on paljon. Ajattelen, että moniin muihin maihin verrattuna Suomessa kokoontumisvapaus voi hyvin. Silti myös täällä poliisin toimista löytyy kritisoitavaa. Omien tarkkailukokemusteni perusteella poliisin ja mielenosoittajien välillä on kuitenkin paljon kommunikaatioita.
Tarkkailuissa haastavia ovat sellaiset tilanteet, joissa tapahtuu paljon samaan aikaan. Mietin, ehdinkö kirjata kaiken olennaisen ylös. Toinen osa tehtävää on jälkikäteen tapahtuva raportointi. Ajoittain on vaikeaa muistaa kaikki asiat ja tarkkailuparin tulkinnat tilanteesta saattavat olla erilaiset.
Itselleni on ollut erityisen antoisaa olla tarkkailuparina jonkun sellaisen kanssa, jolla on enemmän kokemusta tarkkailutehtävistä. Sitä kautta oppii pikkuhiljaa kiinnittämään huomiota erilaisiin asioihin. Kaikille tarkkailutoiminnasta kiinnostuneille sanoisin, että ehdottomasti kannattaa lähteä kokeilemaan ja ottaa mallia muista.
Jussi A: “Tarkkailijan rooli tuntui luontaiselta”
Mielenosoittaminen on asia, johon en ole itse kasvanut. Se ehkä jotenkin puuttuu suomalaisen demokratiakasvatuksen kulttuurista. En ole käynyt kovin monessa mielenosoituksessa elämäni aikana, mikä on mielestäni vähän harmi.
Osallistuin tarkkailukoulutukseen, koska se kuulosti hyvältä mahdollisuudelta oppia lisää siitä, mitkä ovat kansalaisoikeudet ja ihmisoikeudet mielenosoitustilanteissa. Tarkkailijan rooli tuntui itselleni luontaiselta, ehkä vähän senkin takia, etten ole käynyt paljoa mielenosoituksissa mutta pidän asiaa tärkeänä.
Tarkkailu vaatii hereillä olemista. Se on kivaa, mutta voi olla myös raskasta – joskus voi olla esimerkiksi tosi kylmä tai mielenosoitus voi kestää todella pitkään. Toki tarkkailutehtävä vaatii myös valmistelua ennen ja jälkeen mielenosoituksen, ja joskus ne päivät voivat olla kunnon puristuksia. Siitä jää kuitenkin aina hyvä mieli, kun tietää tehneensä jotain tärkeää.
Kannustan lämpimästi lähtemään mukaan. Olen nähnyt tarkkailun kautta mielenosoituksia, joita en olisi muuten nähnyt. Se on hyvä rooli, josta oppii asioita suomalaisen kansalaisyhteiskunnan tilasta. Siellä näkee, millaisia väestöryhmiä meillä puolustaa oikeuksiaan sekä asioita, mitkä saattavat omassa päivittäisessä elämässä mennä ohi silmien. Se on hyvin arvokasta ja avartavaa.
Hei vielä! Kun nyt olet täällä…
… niin uskomme, että välität ihmisoikeuksista kaikille, kaikkialla maailmassa. Tiesitkö, että Amnestyn työ perustuu juuri sinunkaltaistesi välittävien ihmisten tukeen? Olemme riippumaton toimija, joka ei ota vastaan julkista rahoitusta. Mutta riippumattomuutemme on mahdollista säilyttää vain yksityishenkilöiden tuen voimalla.
Työmme on tehokasta. Lahjoittajiemme ansiosta vapautamme satoja vääryydellä vangittuja ihmisiä, painostamme hallituksia muuttamaan syrjiviä lakeja paremmiksi, estämme teloituksia ja pelastamme ihmishenkiä. Lahjoittajien avulla asiantuntijamme pystyvät tutkimaan ja paljastamaan ihmisoikeusloukkauksia. Tuomme vääryyksiä julki ja vaadimme päättäjiä korjaamaan ne.
Tämä kaikki on mahdollista, mutta vain sinun avullasi. Yhdessä voimme lopettaa kidutuksen, sorron ja syrjinnän, auttaa pahoinpideltyjä naisia, sekä tarjota paremman tulevaisuuden sotaa ja tuhoa pakeneville ihmisille.
Siksi kysymme: tekisitkö lahjoituksen sinulle sopivalla summalla? Jokainen lahjoitus on tärkeä. Tue nyt ihmisoikeuksia Suomessa ja kaikkialla maailmassa ja lahjoita!