Epäoikeudenmukaisuudesta puhuminen ja mielenosoituksiin osallistuminen ovat niitä harvoja keinoja, jotka lähes kaikilla maailman ihmisillä on muutoksen aikaansaamiseksi käytössään. Jos ihmisillä ei ole oikeutta osoittaa mieltään julkisesti ja rauhanomaisesti, jakaa sisältöjä sosiaalisessa mediassa, kirjoittaa kirjeitä tai allekirjoittaa vetoomuksia, on heidät vaiennettu.
Eurooppalaiset hallitukset ovat rajoittaneet mielenosoituksia, jotka vastustavat ennenäkemätöntä väkivaltaa Israelissa ja miehitetyillä palestiinalaisalueilla. Rajoitukset näyttävät tähtäävän juuri tähän: toisinajattelun tukahduttamiseen, kollektiivisen surun kieltämiseen, pelon lietsomiseen äänensä korottamisesta ja sellaiseen pelotteeseen, joka uhkaa jäädyttää sananvapauden.
Useiden eurooppalaisten valtioiden viranomaiset ovat kieltäneet palestiinalaisten solidaarisuusmielenosoituksia. Palestiinalaisille tukensa ilmaisseita on ahdisteltu ja pidätetty. Osa hallituksista on uhannut lakkauttaa palestiinalaisten oikeuksien puolesta toimivia järjestöjä ja ryhmiä sekä estää palestiinalaisia, israelilaisia ja alueellisia ihmisoikeusjärjestöjä saamasta rahoitusta.
Hallitukset ovat siirtyneet käyttämään vanhastaan tuttua keinoa, jossa ne yhdistävät palestiinalaisten ihmisoikeuksien tukemisen terrorismin kannattamiseen.
Ulkomaalaisia on varoitettu, että heidät voidaan karkottaa, mikäli he ilmaisevat ”radikaaleja ideologioita”. Viranomaiset ovat auttaneet työnantajia irtisanomaan palestiinalaisten puolesta puhuvia henkilöitä. Kouluja, korkeakouluja ja yliopistoja on kehotettu valppauteen, jotta ne havaitsisivat merkit niin sanotusta ”ääriajattelusta” opiskelijoiden puheissa.
Pelon lietsominen tukahduttaa protestit
Aluksi eurooppalaiset hallitukset väittivät, että rajoitukset mielenosoituksille olivat tarpeen ”yleisen järjestyksen” vuoksi. Nyt hallitukset ovat siirtyneet käyttämään vanhastaan tuttua keinoa, jossa ne yhdistävät palestiinalaisten ihmisoikeuksien tukemisen terrorismin kannattamiseen.
”Terrorismille” ei ole yleisesti hyväksyttyä, yksiselitteistä määritelmää. Tämän takia jokainen valtio määrittelee termin sisällön itse. Yleensä määrittelyt ovat laajoja ja epämääräisiä, mikä on johtanut terrorismin vastaisen lainsäädännön massiiviseen väärinkäyttöön kaikkialla maailmassa. Aikaa syyskuun 11. päivän 2001 jälkeen ovat värittäneet terrorismin ja ääriaatteiden vastaiset toimet, jotka ovat kaventaneet merkittävästi kansalaisten liikkumatilaa, sananvapautta ja oikeutta osoittaa mieltä.
Euroopassa on ryhdytty kiireellisesti rajoittamaan väkivaltaisuuksia vastustavia tukimielenosoituksia sekä kansallisella että koko EU:n tasolla nimenomaan Hamasin julmien, 7. lokakuuta tapahtuneiden, iskujen jälkeen. Reaktio on ollut epäsuhtainen. Valtiot näyttävät menevän vastatoimissaan liian pitkälle.
Väitän, että Hamasin ja palestiinalaisten, Hamasin ja selkeästi erilaisten aseellisten ryhmien kuten ISIS:n, sekä muslimien ja terrorismin yhdistäminen toisiinsa on tarkoituksellista. Sen on määrä aiheuttaa hälyä ja hämmennystä. Pelon lietsominen tällä tavoin johtaa loogiseen lopputulokseen: palestiinalaisten ihmisoikeuksia ei enää haluta puolustaa.
Pelon ja epävarmuuden keskellä on parempi olla sanomatta mitään.
Ääriaatteiden vastaisten toimien varjolla rajoitetaan sananvapautta
Kun valtiot piirtävät yhtäläisyysmerkkejä palestiinalaisille osoitettujen solidaarisuuden ilmausten ja terrorismin tukemisen välille, siirtyvät ne jo ennestään kyseenalaisesta väitteestä toiseen: sen sijaan, että annetaan ymmärtää mielenosoitusten olevan uhka yleiselle järjestykselle, siirrytään vihjailemaan, että mielenosoitukset voisivat olla uhka kansalliselle turvallisuudelle. Viranomaiset voivat tällöin vedota siihen, että kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet voidaan jättää huomiotta. Kansalliseen turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antaa valtioille mahdollisuuden laajaan omaan harkintaan.
Ihmisoikeuksista voidaan poiketa tai oikeuksia rajoittaa vain perustellusta syystä ja tietyssä prosessissa lainsäädäntöä muuttamalla. Valtioiden tulee myös varmistaa, että jokainen toimenpide on välttämätön ja oikeasuhteinen. Mutta kun valtiot perustelevat ratkaisunsa nimenomaisesti terrorismin tukemisella ja sen luomalla kansallisen turvallisuuden uhalla, on annettu sysäys sille, että ihmisoikeudet voidaan alistaa väitetyille turvallisuusvaatimuksille.
Tämä useiden Euroopan valtioiden omaksuma lähestymistapa on ristiriidassa ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa. Suora yllyttäminen väkivaltaan, jonka seurauksena on väkivaltaa, on rikos, ja sitä tulee käsitellä sen mukaisesti. Kaikkea puhetta, joka yllyttää väkivaltaan, syrjintään tai vihaan, on pidettävä vihapuheena, ja siihen syyllistyneet täytyy saada vastuuseen.
Viimeisen kuukauden aikana sekä antisemitistiset että islaminvastaiset hyökkäykset ovat lisääntyneet pelottavalla tavalla. Valtioiden tulee kohdistaa ponnistelunsa aidon vihapuheen ja viharikosten torjuntaan sen sijaan, että ne kieltävät tai rajoittavat mielenosoituksia tai muita solidaarisuuden ilmauksia palestiinalaisten ihmisoikeuksien puolesta. Kun hallituksilta vaaditaan toimintaa, se ei ole rikos, olipa se joidenkuiden mielestä miten loukkaavaa tahansa.
Kun hallituksilta vaaditaan toimintaa, se ei ole rikos.
Palestiinalaisten ihmisoikeuksien puolustaminen Israelin jatkuvien pommitusten, apartheidin ja miehityksen edessä on yleismaailmallisten ihmisoikeuksien puolustamista. Ihmisoikeuksien, jotka koskettavat kaikkia, niin palestiinalaisia kuin israelilaisia.
Lait, jotka sisältävät “terrorismin puolustamisen” tai ”terrorismin ihannoinnin” kaltaisia epätarkkoja termejä, ovat niin tulkinnanvaraisia, että ne auttamattomasti loukkaavat valtion velvollisuutta kunnioittaa ja suojella sananvapautta. Euroopassa on saamassa jalansijaa suuntaus, jossa valtiot käyttävät terrorisminvastaisia lakeja tekosyynä eriävien mielipiteiden vastustamiselle, ja sille on saatava loppu.
Valtiot voivat päästä kuin koira veräjästä, kun ne määrittelevät terrorismin laajasti ja välineellistävät väitteet siitä, mikä muodostaa uhan ”kansalliselle turvallisuudelle”. Kansalliseen turvallisuusuhkaan on liityttävä todellinen fyysisen väkivallan uhka, joka toteutuessaan vaarantaisi kansakunnan.
Euroopan valtioilla on käytössään monia keinoja, joilla tosipaikan tullen vastata tällaisiin äärimmäisiin uhkiin. Väite, jonka mukaan rauhanomaiset mielenosoitukset olisivat tällainen uhka, on sen sijaan vaarallinen tapa väärinkäyttää terrorisminvastaisia toimia ja lainsäädäntöä ihmisoikeuksien rajoittamiseen.
Kirjoittaja: Julia Hall. Hall on Amnesty Internationalin terrorismin torjunnan ja ihmisoikeuksien asiantuntija Euroopassa. Käännös Vilma Vuorio.
Vuonna 2022 Amnesty International käynnisti Protect the Protest -kampanjan, jolla vastataan ennennäkemättömään maailmanlaajuiseen uhkaan, joka kohdistuu mielenosoitusoikeuteen.
Hei vielä! Kun nyt olet täällä…
… niin uskomme, että välität ihmisoikeuksista kaikille, kaikkialla maailmassa. Tiesitkö, että Amnestyn työ perustuu juuri sinunkaltaistesi välittävien ihmisten tukeen? Olemme riippumaton toimija, joka ei ota vastaan julkista rahoitusta. Mutta riippumattomuutemme on mahdollista säilyttää vain yksityishenkilöiden tuen voimalla.
Työmme on tehokasta. Lahjoittajiemme ansiosta vapautamme satoja vääryydellä vangittuja ihmisiä, painostamme hallituksia muuttamaan syrjiviä lakeja paremmiksi, estämme teloituksia ja pelastamme ihmishenkiä. Lahjoittajien avulla asiantuntijamme pystyvät tutkimaan ja paljastamaan ihmisoikeusloukkauksia. Tuomme vääryyksiä julki ja vaadimme päättäjiä korjaamaan ne.
Tämä kaikki on mahdollista, mutta vain sinun avullasi. Yhdessä voimme lopettaa kidutuksen, sorron ja syrjinnän, auttaa pahoinpideltyjä naisia, sekä tarjota paremman tulevaisuuden sotaa ja tuhoa pakeneville ihmisille.
Siksi kysymme: tekisitkö lahjoituksen sinulle sopivalla summalla? Jokainen lahjoitus on tärkeä. Tue nyt ihmisoikeuksia Suomessa ja kaikkialla maailmassa ja lahjoita!