Neljä vuotta sitten vaalien jälkeisenä aamuna sosiaalisen median virtani oli täynnä pettymystä siitä, että konservatiiviset arvot näyttivät voittaneen vaaleissa. Myös ihmisoikeuksien tulevaisuus arvelutti monia.
Samat kysymykset mietityttivät myös minua oman ihmisoikeustyöni näkökulmasta. Kirjoitin ajatuksistani blogin, jossa rohkaisin ihmisiä kääntämään huolensa sinnikkääksi ihmisoikeustyöksi. Olihan ihmisoikeuspuolue sitä paitsi eduskunnan suurin.
Ihmisoikeuksien näkökulmasta mennyt hallituskausi oli vaikea. Hallitusohjelmassa ihmisoikeudet loistivat poissaolollaan ja se näkyi myös käytännössä. Ihmisoikeusvaikutusten arvioinnin puuttuessa valtion budjettileikkaukset osuivat usein jo valmiiksi heikommassa asemassa oleviin ihmisiin.
Sitkeä vaikuttamistyö on haasteista huolimatta tuottanut tulosta
Turvapaikkalainsäädäntöä tiukennettiin niin, että riski ihmisten lähettämisestä vakavien ihmisoikeusloukkausten vaaraan on suurempi kuin vuosikausiin. Translaki ei muuttunut itsemääräämisoikeutta kunnioittavaksi, eivätkä sitoumukset naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnasta tehokkaiksi toimenpiteiksi. Yleinen keskusteluilmapiiri muuttui myrkylliseksi, kun ihmisiä jaettiin meihin ja muihin.
Toisaalta sitkeä vaikuttamistyö on haasteista huolimatta tuottanut tulosta. Suomi on ratifioinut vammaisten oikeuksia ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevat sopimukset ja tehnyt järjestyksessä toisen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelman. Jokaisessa maakunnassa on nyt turvakoti ja seksuaalirikoslainsäädäntö on päätetty uudistaa. Ymmärrys translain uudistamisen tarpeesta on lisääntynyt valtavasti ja naisparien lasten asemaa parantanut äitiyslaki astui juuri voimaan. Turvapaikanhakijoiden oikeusavun rajaamisesta on tehty kriittinen selvitys ja parhaillaan selvitetään turvapaikkaprosessin ongelmia. Uusia järjestöjä ja uutta aktivismia on syntynyt puolustamaan ihmisoikeuksia ja vastustamaan ilmastonmuutosta, joka on myös valtava ihmisoikeuskysymys.
Neljän vuoden takaiseen verrattuna tämän aamun tunnelmat ovat ristiriitaisemmat. Vaalit toivat voiton samaan aikaan niin liberaaleille kuin konservatiiveille, mikä kertoo politiikan ja yhteiskunnan polarisoitumisesta. Suomen suuntaa halutaan selvästi muuttaa, mutta minne – siitä on erimielisyyttä. Hallitusneuvotteluista onkin odotettavissa vaikeat, mikä on sääli myös siksi, että heinäkuusta eteenpäin Suomen tulisi johdattaa myös Euroopan unionia eteenpäin hyvin haastavassa tilanteessa.
Mitä vaalitulos tarkoittaa ihmisoikeuksille?
Ennustaminen on vaikeaa etenkin, kun ero kahden suurimman puolueen tuloksessa on yhden kansanedustajapaikan kokoinen. Ilmassa on kuitenkin paljon positiivisia merkkejä. Vaalien alla sadat kansanedustajaehdokkaat sitoutuivat translain kokonaisuudistukseen, yritysten ihmisoikeusvastuuta koskevan lain säätämiseen sekä siihen, että raiskauksen määritelmä ankkuroidaan suostumuksen puutteeseen rikoslaissa. Lähes kaksi kolmasosaa eduskuntapuolueiden ehdokkaista katsoi, että kansainvälistä suojelua saaneiden perheenyhdistämistä pitää helpottaa. Lisäksi monien puolueiden vaaliohjelmat sisälsivät lukuisia hyviä kirjauksia ihmisoikeuksien edistämiseksi.
Vaalivoittaja Sosialidemokraattien tulevaisuusohjelmassa linjattiin tavoitteita näiden kaikkien edistämiseksi. Lisäksi Demarit haluavat muun muassa paranta turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa, vahvistaa ihmisoikeusvaikutusten arviointia sekä nostaa ihmisoikeudet ja ihmisoikeuspuolustajien tukemisen Suomen prioriteetiksi EU-puheenjohtajakaudella.
Toivon hallitustunnustelijalle voimaa ja rohkeutta asettaa ihmisoikeudet keskiöön, kun hallituspohjasta ryhdytään neuvottelemaan. Järjestöille ja ihmisoikeusaktivisteille toivon sinnikkyyttä sparrata neuvottelijoita niin, että tulevaan hallitusohjelmaan saadaan kunnianhimoiset kirjaukset ihmisoikeuksien edistämisestä. Lupaan, että me Amnestyssä teemme osamme. Kuten mennytkin hallituskausi näyttää, sitkeällä ihmisoikeustyöllä on vaikutusta!
Teksti: Niina Laajapuro. Kirjoittaja toimii Amnestyn Suomen osastossa ihmisoikeustyön johtaja.
Kuvitus: Elisa Ruuhijärvi
Amnestyn blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.