Asiantuntijatyöryhmän valmistelema ehdotus seksuaalirikoksia koskevan lainsäädännön uudistamisesta julkaistaan 7. heinäkuuta 2020. Amnesty on jättänyt mietinnöstä eriävän mielipiteen. Avaamme tässä artikkelissa tarkemmin työryhmän ehdotusta ja syitä eriävään mielipiteeseen. Teksti on laadittu Amnestyn näkökulmasta.
Mistä työryhmästä on kyse?
Työryhmä oli oikeusministeriön nimeämä asiantuntijatyöryhmä, jonka tehtävänä oli tehdä ehdotus seksuaalirikoksia koskevan lainsäädännön uudistamisesta. Jäseninä olivat Amnestyn asiantuntijan Otava Pihan lisäksi oikeusministeriön virkahenkilöitä, oikeustieteen professoreja, tuomari, syyttäjä, asianajaja, poliisitarkastaja sisäministeriön poliisiosastolta ja oikeuspsykologian dosentti.
Mitä työryhmä ehdottaa?
Työryhmän enemmistön keskeisimmät ehdotukset ovat:
- Yli 16-vuotiaisiin kohdistuvien seksuaalirikosten keskeisenä tunnusmerkistötekijänä olisi jatkossa se, osallistuiko henkilö tekoon vapaaehtoisesti. Tällä toteutettaisiin käytännössä suostumuksen puute tunnusmerkistötekijänä.
- Vakavimmat teot kategorisoitaisiin niin, että sukupuoliyhteydet olisivat raiskausrikoksia ja muut seksuaaliset teot seksuaalisia kajoamisrikoksia. Kajoamisrikos korvaisi nykyisen säännöksen pakottamisesta seksuaaliseen tekoon. Tämä koskisi myös lapsiin kohdistuvia rikoksia: ’lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö’ korvattaisiin ’lapsenraiskauksella’ ja ’seksuaalisella kajoamisella lapseen’.
- Nykyinen säännös ’vähemmän vakavasta’ raiskauksesta poistuisi.
- Valta-aseman hyväksikäytön ei katsota poissulkevan vapaaehtoista osallistumista. Tällaisissa tilanteissa tehdyistä seksuaalisista teoista rangaistaisiin seksuaalisena hyväksikäyttönä (ks. Miksi Amnesty on jättänyt eriävän mielipiteen?).
- Alle 16-vuotiaisiin kohdistuvia rikoksia säänneltäisiin pääsääntöisesti erikseen. Alle 12-vuotiaaseen kohdistuva sukupuoliyhteys olisi aina lapsenraiskaus, kun tekijä on vähintään 15-vuotias (rikosoikeudellisen vastuuikärajan ylittänyt). 12-15-vuotiaaseen kohdistuva sukupuoliyhteys olisi rikos, kun osapuolten iässä ja henkisessä kypsyydessä olisi olennainen ero, sekä nuorten keskinäisissä suhteissa, kun toinen ei osallistu vapaaehtoisesti. 12-15-vuotiaiden osalta säännöstö olisi kolmiportainen niin, että lievimmissä tapauksissa rangaistaisiin lapsenraiskauksen sijaan ’sukupuoliyhteydestä lapsen kanssa’ (ks. Miksi Amnesty on jättänyt eriävän mielipiteen?). Törkeimmissä tapauksissa rangaistaisiin törkeästä lapsenraiskauksesta.
- Seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistöä laajennettaisiin niin, että se kattaisi myös muita kuin koskettelemalla tehtyjä tekoja. Säännöksessä mainittaisiin sanalliset teot, viestin tai kuvan lähettäminen tai esittäminen, kuvan ottaminen ja itsensä paljastaminen. Lista ei olisi tyhjentävä, vaan myös muulla vastaavalla, kosketteluun vakavuudeltaan rinnastettavalla tavalla tehdystä seksuaalisesta ahdistelusta voitaisiin tuomita.
- Seksuaalisen kuvan esittäminen tai levittäminen siten, että se loukkaa toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta, säädettäisiin rangaistavaksi. Käytännössä kyse olisi siitä, ettei kuvaa tai videota saa näyttää tai antaa toiselle ilman kuvan kohteen suostumusta.
- Sukupuoliyhteyden määritelmää laajennettaisiin niin, että sukuelimen tai peräaukon kosketteleminen suulla tai sukuelimellä olisi sukupuoliyhteys. Sen lisäksi kehoon tunkeutuminen kehon osalla tai esineellä olisi sukupuoliyhteys, kuten tähänkin asti.
- Lapsia seksuaalisesti esittävän kuva- ja videomateriaalin hallussapito ja levittäminen määriteltäisiin seksuaalirikoksiksi siirtämällä ne rikoslain 20 lukuun.
Lue lisää ehdotuksesta oikeusministeriön sivuilta.
Miten raiskaus siis määriteltäisiin?
Raiskauspykälässä olisi kaksi momenttia. Ensimmäisessä momentissa olisi yleisempi määritelmä: raiskauksesta tuomittaisiin se, joka on sukupuoliyhteydessä sellaisen henkilön kanssa, joka ei osallistu siihen vapaaehtoisesti.
Toisessa momentissa määriteltäisiin tarkemmin tiettyjä tilanteita, jotka katsottaisiin raiskaukseksi: raiskauksesta tuomittaisiin myös se, joka
- saa toisen kanssaan tai kolmannen kanssa sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai pakottaa hänet siihen uhkauksella tai
- käyttämällä hyväkseen sitä, että toisella ei ole mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan tiedottomuuden, heikentyneen tajunnantilan, voimakkaan päihtymistilan, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai tilanteen äkillisyyden vuoksi, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan.
Toinen momentti ei määrittelisi tyhjentävästi tilanteita, joissa toinen ei osallistu vapaaehtoisesti. Jos käsillä ei ole toisen momentin mukainen tilanne (väkivalta, uhkaus tai tahdonmuodostus- tai ilmaisumahdollisuuden puuttuminen), voitaisiin tekijä tuomita ensimmäisen momentin nojalla, kunhan vapaaehtoisuuden puuttuminen kyettäisiin todistamaan.
Miksi tarvittaisiin myös tämä toinen momentti? Eikö väkivallan esiin nostaminen luo hierarkiaa, jossa ’oikea’ raiskaus olisi väkivaltainen raiskaus?
Raiskaussäännöksen toisen momentin tarkoituksena olisi helpottaa todistelua. Se määrittelisi konkreettisesti joitain asioita, joiden avulla voitaisiin osoittaa vapaaehtoisuuden puuttuminen.
Sekä yleissäännökseen että toiseen momenttiin soveltuisiu sama rangaistusasteikko ja niiden mukaisia tekoja pidettäisiin lähtökohtaisesti yhtä vakavina tekoina. Kunkin tapauksen erityispiirteet määrittelisivät sen, millainen rangaistus teosta langetetaan. Tuomioistuimilla ja syyttäjillä on vastuu siitä, ettei erilaisten uhrien ja tapausten välille luoda hierarkiaa, jota ei voida perustella tekoon sisältyvään loukkaukseen tai teon aiheuttamaan vahinkoon liittyvillä seikoilla. Amnesty on vaatinut tuomareille ja syyttäjille pakollista koulutusta seksuaalirikosten käsittelyyn. Koulutuksessa tulisi käsitellä myös tätä näkökohtaa.
Miksi ehdotuksessa ei käytetä sanaa ’suostumus’? Tarkoittaako ’vapaaehtoinen osallistuminen’ samaa kuin suostumuksen antaminen?
Työryhmä on päätynyt ehdottamaan sanamuotoa ”ei osallistu vapaaehtoisesti”. Sama sanamuoto on käytössä myös Ruotsissa (”inte deltar frivilligt”). Käytännössä sanamuotoja voitaisiin soveltaa hyvin samankaltaisesti. On kuitenkin pidettävä huolta siitä, ettei ’vapaaehtoista osallistumista’ mielletä pakottamisen vastakohdaksi. Pakottaminen liitetään yleensä väkivaltaan tai uhkaukseen. Vapaaehtoisuus voi puuttua, vaikka toista ei olisi pakotettu. Tätä tarkennetaan ehdotuksen perusteluissa.
Miten raiskaus todistettaisiin? Riittäisikö se, että uhri väittää, ettei osallistunut vapaaehtoisesti?
Raiskaus voitaisiin todistaa samalla tavalla kuin tähänkin asti. Pääasiallisena todistusaineistona ovat yleensä osapuolten kertomukset. Niiden lisäksi tarvitaan aina myös muuta näyttöä. Tämä muu näyttö voi olla esimerkiksi viestejä osapuolten välillä, valvontakameran kuvaa ennen tekoa tai sen jälkeen, paikalla olleiden muiden henkilöiden kertomukset tapahtumien kulusta ennen tekoa, sen aikana tai sen jälkeen, lääkärinlausunto, terapeutin lausunto, DNA-näyttö tai sellaisten henkilöiden kertomus, joihin uhri on ottanut yhteyttä ja kertonut teosta. Tuoreeltaan saatu näyttö on kaikkein vahvinta näyttöä.
Oikeudenkäynnissä arvioidaan muun muassa todistelun muuttumattomuutta, sisäistä johdonmukaisuutta ja yksityiskohtaisuutta. Arviointi siitä, onko sukupuoliyhteys edennyt henkilön kuvaamalla tavalla, voi perustua myös siihen, mitä henkilö kertoo sukupuoliyhteyttä edeltäneestä tai sen jälkeisestä tilanteesta asioista, jotka pystytään varmistamaan. Esimerkiksi jos syytetty kertoisi jutelleensa uhrin kanssa baarissa, mutta valvontakamerakuvasta näkyisi, että näin ei tapahtunut, voitaisiin kysyä, miksi syytetty valehtelee tästä asiasta.
Miten lapsenraiskaus määriteltäisiin?
Lapsenraiskauksesta tuomittaisiin ensinnäkin se, joka on sukupuoliyhteydessä kahtatoista vuotta nuoremman lapsen kanssa.
Lapsenraiskauksesta tuomittaisiin myös se, joka on 12-15-vuotiaan kanssa sukupuoliyhteydessä
- kun tämä ei osallistu siihen vapaaehtoisesti,
- saa tämän sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai pakottamalla tämän siihen uhkauksella,
- käyttämällä hyväkseen sitä, että toisella ei ole mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan tiedottomuuden, heikentyneen tajunnantilan, voimakkaan päihtymistilan, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai tilanteen äkillisyyden vuoksi,
- jos osapuolten iässä ja henkisessä kypsyydessä on olennainen ero ja lapsi on saatu sukupuoliyhteyteen kehottamalla, taivuttelemalla tai houkuttelemalla tai jos tekijä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden.
Lisäksi lapsenraiskauksesta rangaistaisiin sitä, joka saa alle 16-vuotiaan lapsen kolmannen kanssa sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai pakottamalla hänet siihen uhkauksella.
Miksi Amnesty on jättänyt eriävän mielipiteen?
Amnestyn eriävässä mielipiteessä on kolme keskeistä viestiä.
Ensinnäkin, työryhmän enemmistö ehdottaa, että toisen taivuttelusta seksuaaliseen kanssakäymiseen asemaa hyväksikäyttäen rangaistaisiin seksuaalisena hyväksikäyttönä raiskauksen tai seksuaalisen kajoamisen sijaan. Amnestyn näkemys on, että valta-aseman hyväksikäyttö estää toista muodostamasta tahtoaan vapaasti. Tällöin ei voida puhua vapaaehtoisesta osallistumisesta seksuaaliseen kanssakäymiseen. Seksuaalisena hyväksikäyttönä määritellyt tilanteet olisi siksi siirrettävä raiskauksen ja seksuaalisen kajoamisen alle.
Toiseksi, lapsiin kohdistuvat rikokset perustuisivat sääntelyyn, jossa lapsen oma aloitteellisuus suhteessa olennaisesti vanhempaan tekijään vaikuttaisi rikosnimikkeen ankaruuteen. Jos lapsi itse olisi aloitteellinen, teosta rangaistaisiin lievemmin sukupuoliyhteytenä lapsen kanssa. Jos taas vanhempi osapuoli houkuttelisi, taivuttelisi tai kehottaisi lasta ryhtymään sukupuoliyhteyteen, kyseessä olisi lapsenraiskaus.
Amnestyn näkemys on, että vastuun lapsen häiriöttömästä kehityksestä on oltava selkeästi aikuisella. Nykyisessä laissa lapsen aloitteellisuus ei vaikuta rikosnimikkeen valintaan, eikä näin pitäisi olla myöskään uudessa laissa. Lapsia koskeva sääntely voitaisiin rakentaa nykyistä lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevaa sääntelyä muistuttavaksi, mutta niin, että sukupuoliyhteyden sisältävät teot olisi määritelty raiskausrikoksiksi ja muut seksuaaliset teot kajoamisrikoksiksi.
Kolmanneksi, ehdotetun sanamuodon mukaan rangaistavuus edellyttäisi tietyissä tilanteissa sitä, että osapuolten iässä ja henkisessä kypsyydessä olisi olennainen ero. Nykyisessä sääntelyssä riittää, että eroa on joko iässä tai kypsyydessä. Vaikka perusteluissa todetaan, että tarkoitus ei olisi muuttaa sääntelyä tältä osin, Amnesty katsoo, että ehdotus on ongelmallinen laillisuusperiaatteen* näkökulmasta. Sanamuoto mahdollistaisi sen, että olennaisesti vanhempi tekijä argumentoi, ettei kypsyydessä ole eroa, koska uhri on henkisesti ikäistään kypsempi. Tämä johtaisi uhrin kypsyyden tarpeettomaan selvittämiseen. Lain sanamuoto on perusteluihin nähden ensisijainen, eikä perusteluilla voida laajentaa rangaistavuuden alaa lain sanamuotoon nähden. Amnestyn näkemys on, että ja-sana pitäisi korvata tai-sanalla.
*Laillisuusperiaate: rikoksena voi rangaista vain teoista, jotka on lainsäädännössä määritelty rangaistaviksi. Siksi rangaistavan käyttäytymisen tulee ilmetä laista riittävän selkeästi ja tarkkarajaisesti.
Tuleeko tästä ehdotuksesta uusi laki? Mitä nyt tapahtuu?
Siitä päättää viime kädessä eduskunta. Työryhmän ehdotus lähtee lausuntokierrokselle, jotta viranomaiset, järjestöt ja kansalaiset voivat esittää ehdotuksesta näkemyksensä. Lausuntojen perusteella oikeusministeriö jatkotyöstää ehdotusta. Hallitus päättää siitä, millainen ehdotus eli hallituksen esitys annetaan eduskunnalle. Eduskunta voi vielä tehdä muokkauksia. Se päättää, millainen lopullisesta laista tulee. Eduskunta käsittelee hallituksen esityksen yhteydessä myös vaihtoehtoisen ehdotuksen eli Suostumus2018-kansalaisaloitteen.
Milloin Suomeen saadaan suostumuslaki?
Sitä on tässä vaiheessa mahdoton sanoa. Paljon riippuu siitä, millaisia ongelmakohtia ja kynnyskysymyksiä lausuntokierroksella ja eduskuntakäsittelyssä nousee esiin. Jos ehdotukseen lähdetään tekemään suuria muutoksia, jatkotyöstäminen vie pidempään. Hallituksen esityksen antaminen eduskunnalle voi venyä vuoden 2021 puolelle.
Lue myös blogimme, jossa selitetään tarkemmin ehdotusta lapsiin kohdistuvien rikosten sääntelyksi ja eriävää mielipidettämme.