©AR2

UKK: Koronavirus, suojavarusteet ja rokotteet

Koronaviruspandemia voi vaikuttaa ihmisoikeuksien toteutumiseen. Avaamme tässä artikkelissa, millä tavoin ihmisoikeuksia voi rajoittaa pandemian kaltaisissa poikkeustilanteissa. Vastaamme myös suojavarusteisiin ja rokotteisiin liittyviin kysymyksiin.

1. Voiko työnantaja vaatia työntekijää käyttämään työpaikalla maskia?

Työnantaja vastaa työturvallisuuslain mukaan työntekijöidensä terveydestä ja turvallisuudesta työssä. Työnantajalla on velvollisuus riskiarvioinnin perusteella määritellä toimenpiteet, joilla koronavirustartuntoja ehkäistään työpaikalla. Työnantajan tulee huomioida arvioinnissa myös alueelliset suositukset.

Riskeihin perustuvia toimenpiteitä voivat olla työnantajan määräämät työjärjestelyt sekä esimerkiksi kasvomaskien tai hengityssuojaimien käyttö työpaikalla. Työturvallisuuslain 15 §:ssä säädetään työnantajan velvollisuudesta tarjota tarvittavat suojaimet, kuten kasvomaskit, ja 20 §:ssä työntekijän velvollisuudesta käyttää niitä. Mikäli työntekijä ei voi käyttää kasvomaskia esimerkiksi terveydellisistä syistä, tulisi työnantajan harkita vaihtoehtoisia suojaimia tai työjärjestelyitä.

Oleellista työnantajan määrittelemissä toimenpiteissä on, että niille on asialliset perusteet ja niiden on kohdeltava työntekijöitä tasapuolisesti.

Kts. lisätietoa: Työterveyslaitoksen verkkosivuilla https://www.ttl.fi/kasvomaskit-tyopaikoilla/ ja Työsuojeluhallinnon verkkosivuilla https://www.tyosuojelu.fi/tyoolot/biologiset-tekijat/korona.

2. Voiko työnantaja vaatia työntekijää ottamaan COVID-19-rokotteen?

Koronarokotteen ottaminen on Suomessa kaikille ihmisille, myös terveydenhuollon työntekijöille, vapaaehtoista. Mikäli työnantaja irtisanoisi työntekijän työsuhteen rokotteesta kieltäytymisen vuoksi, työntekijän irtisanomisen lainmukaisuus voidaan arvioida viime kädessä tuomioistuimessa.

Työnantajan tulee kuitenkin huolehtia, että tartuntataudeille alttiita potilaita hoitavilla työntekijöillä on tartuntatautilain 48 §:n mukainen suoja. Koronarokotetta ei ole toistaiseksi sisällytetty tartuntatautilain 48 §:n rokotesuojaan eli työnantaja ei voi tällä hetkellä edellyttää sitä otettavaksi riskialttiita potilaita hoidettaessa. Mikäli työntekijä kieltäytyisi tällaisessa tapauksessa ottamasta rokotetta, työnantajan tulisi kuitenkin arvioida tilannetta ja mahdollisesti siirtää työntekijä tilapäisesti muihin tehtäviin työehtosopimuksen niin salliessa.

3. Ovatko kansainväliset matkustusrajoitukset ihmisoikeusloukkaus?

Suomen kansalaisella on aina oikeus palata Suomeen perustuslain 9 §:n mukaisesti. Jokaisella on myös oikeus halutessaan lähteä Suomesta, ellei henkilöllä ole tähän lakiin perustuvaa estettä. Matkustamisesta voidaan antaa suosituksia, ja tällä hetkellä voimassa on suositus välttää tarpeetonta matkustamista sellaisiin maihin, joissa koronatilanne on huonompi kuin Suomessa. Valtiot voivat epidemian leviämisen ehkäisemiseksi myös asettaa tiettyjä edellytyksiä maahantulolle, kuten vaatia perusteltuja syitä matkustamiselle. Tällaisia voivat olla esimerkiksi perhesyyt.

Lisätietoa sisäministeriön verkkosivuilta: https://valtioneuvosto.fi/tietoa-koronaviruksesta/sisaministerio

Martin Scheinin: Onko Suomen kansalaisen perusoikeus lähteä maasta unohdettu?

4. Loukkaavatko hoivakotien ja hoitolaitosten vierailukiellot ihmisoikeuksia?

Ihmisoikeusvaltuuskunta on tarkastellut palvelutalojen ja muiden sosiaalihuollon asumisyksiköiden vierailukieltoja, joita on asetettu turvallisuuden takaamiseksi. Kaikkia asukkaita koskevat vierailukiellot ovat rajoittaneet rankasti yksiköissä asuvien ihmisten ja heidän läheistensä oikeutta perhe-elämään. Palvelutaloihin ja muihin sosiaalihuollon yksiköihin ei tulisi asettaa kategorisia vierailukieltoja.

Jos vierailuille asetetaan rajoituksia palvelutaloissa ja muissa sosiaalihuollon asumisyksiköissä, niiden välttämättömyys ja oikeasuhtaisuus tulee arvioida yksilöllisesti. Rajoituksille pitäisi pyrkiä löytämään vaihtoehtoisia keinoja viruksen leviämisen ehkäisemiseksi. Vain mikäli vähemmän ihmisoikeuksiin puuttuvat keinot eivät ole riittäviä, tiukempia rajoituksia voi tehdä. Toimintatavoista tulee aina keskustella asiakkaiden ja omaisten kanssa.

Lisätietoa: https://www.ihmisoikeuskeskus.fi/?x5822114=10111808

5. Saako oikeutta osallistua mielenosoituksiin rajoittaa koronapandemian takia?

Mielenosoitukset ovat tärkeä demokratian väline. Niiden kieltämisen tulee perustua lakiin, olla määräaikainen ja välttämätön toimenpide suojelutavoitteen saavuttamiseksi sekä oikeassa suhteessa siihen, mitä oikeuksia niiden kieltämisellä pyritään suojelemaan. Mielenosoituksia ei tule kuitenkaan suoraan kieltää, vaan niiden järjestämistä on harkittava tapauskohtaisesti ja selvitettävä, onko mielenosoitus mahdollista järjestää turvallisesti. Poliisi voi tarvittaessa antaa mielenosoituksen järjestämisestä ennakolta tai sen aikana ohjeita ja määräyksiä. Mielenosoituksiin ei saa syrjivästi kohdistaa tiukempia rajoituksia kuin muuhunkaan toimintaan tai liikkumiseen.

6. Syrjiikö koronapassi rokottamattomia?

Koronatodistuksella eli ns. “koronapassilla” voidaan tarkoittaa eri asioita. Tällä hetkellä julkisessa keskustelussa sillä tarkoitetaan todistusta saadusta rokotuksesta, negatiivisesta testituloksesta tai jo sairastetusta taudista. Näyttämällä todistusta voisi päästä tiettyihin tiloihin, palveluihin tai matkustaa, ja sen puuttumisen perusteella pääsyä näihin voitaisiin rajoittaa. Matkustamista varten EU:ssa aiotaan ottaa yhteinen, kaikissa jäsenmaissa hyväksyttävä todistus käyttöön heinäkuussa. Sen tarkoitus on helpottaa matkustamista eri maiden välillä.

Ihmisten asettaminen eri asemaan ilman hyväksyttävää perustetta on syrjintää. Kaikki erilainen kohtelu ei kuitenkaan ole syrjintää, mikäli sille on hyväksyttävä peruste ja se on oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään. Koronapassin hyväksyttävyyttä ihmisoikeuksien ja syrjinnän näkökulmasta tuleekin arvioida huolellisesti. Passin käyttämisen hyödyllisyys eli se, kuinka hyvin sillä voidaan ehkäistä viruksen leviämistä, tulee varmistaa tieteellisen tutkimustiedon valossa.

Täysiä erioikeuksia eri väestöryhmille ei kuitenkaan ole mahdollista luoda yhdenvertaisuussääntelyn nojalla. Esimerkiksi henkilöitä, joilla ei ole rokotetta otettuna, ei voida kategorisesti kieltää matkustamasta tai estää pääsyä esimerkiksi kauppoihin. Rokotusjärjestys vaikuttaa siihen, että kaikki halukkaat eivät ole rokotetta vielä saaneet ja jotkut eivät voi sitä edes ottaa. Kun koronapassi otetaan käyttöön, on yhdenvertaisuuden ja syrjintäkiellon kannalta siksi tärkeää, että rokotteen lisäksi tarjolla on muita vaihtoehtoja, kuten negatiivisen testituloksen osoittaminen. Tämä edellyttää myös, että testaamiseen varataan riittävästi resursseja ja testien hinta ei muodostu esteeksi. Lisäksi epidemiatilanteen mahdollisesti helpottuessa tulee arvioida uudelleen, onko koronatodistus yhä tarpeen.

7. Saako epidemiatilanteessa kohdella eri elinkeinonharjoittajia eri tavoin?

Koronatilanteen vuoksi yleisötilaisuuksia on rajoitettu, mikä vaikuttaa esimerkiksi kulttuurialan tapahtumien järjestämiseen. Vastaavasti ravintoloiden toimintaan on puututtu muun muassa aukioloaikoja ja asiakasmäärää rajoittamalla. Kaikilla elinkeinonvapauden rajoituksilla on oltava hyväksyttävä tavoite, esimerkiksi väestön terveyden suojeleminen. Lisäksi rajoitusten on oltava välttämättömiä ja oikeasuhtaisia. Siksi rajoituksista säädettäessä on arvioitava eri tilanteissa esiintyvää taudin tarttumisen riskiä, kun määritellään eri aloihin vaikuttavia rajoituksia. Mikäli eri elinkeinoja koskevat eri rajoitukset, on ne kyettävä perustelemaan. Lisäksi on arvioitava, pystytäänkö muilla vähemmän rajoittavilla keinoilla riittävästi ehkäisemään taudin leviämistä.

Varsinkin pitkittyneessä epidemiatilanteessa ja väestön rokotekattavuuden kasvaessa täytyy kyetä osoittamaan, että rajoitusten jatkaminen on yhä perusteltua. Tässä on huomioitava myös alueelliset erot koronatilanteessa. Rajoitukset vaikuttavat esimerkiksi oikeuteen työhön ja elinkeinon harjoittamiseen. Siksi rajoituksista seuraavat ansionmenetykset voisivat tulla valtion korvattaviksi.

Perus- ja ihmisoikeuksien rajoittaminen

Perusoikeuksilla tarkoitetaan perustuslaissa säädettyjä yleisiä ja perustavanlaatuisia oikeuksia. Ihmisoikeuksilla taas tarkoitetaan kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa turvattuja yleisiä ja perustavanlaatuisia oikeuksia, joita valtiot ovat sitoutuneet noudattamaan.

Monet perustuslain sisältämät perusoikeudet ja Suomea velvoittavat kansainväliset ihmisoikeudet eivät ole ehdottomia, vaan niitä voidaan rajoittaa tietyin edellytyksin. Hyväksyttäviä syitä rajoituksille voivat olla esimerkiksi toisten henkilöiden oikeuksien – kuten oikeuden elämään – suojaaminen tai painavat yhteiskunnalliset intressit, kuten kansallinen turvallisuus. Rajoitusten pitää olla välttämättömiä, oikeasuhtaisia ja niistä pitää säätää lailla. Lisäksi rajoitustoimien tulee olla tilapäisiä ja Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisia.

On kuitenkin olemassa tiettyjä ehdottomia perus- ja ihmisoikeuksia, joiden rajoittaminen tai joista poikkeaminen ei ole sallittua. Tällaisia ovat esimerkiksi kidutuksen kielto sekä oikeus elämään. Mitkään poikkeukset eivät myöskään saa olla syrjiviä. Suomen kansalaista ei voida myöskään estää saapumasta maahan, eikä ulkomaalaista saa palauttaa maahan, jossa häntä uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Kts. lisätietoa: Ihmisoikeuskeskuksen verkkosivuilla https://www.ihmisoikeuskeskus.fi/covid-19/perusoikeudet/, ja https://www.ihmisoikeuskeskus.fi/@Bin/3080567/IOK_CHR_fi-digi.pdf

Aiheet