Työmme painopisteet

Naisiin kohdistuva väkivalta

Naisiin kohdistuva väkivalta pitää sisällään monia eri väkivallan muotoja kattaen niin seksuaalisen väkivallan, väkivallan lähisuhteessa kuin seksuaalisessa hyväksikäyttötarkoituksessa tehdyn ihmiskaupan.

Apua väkivaltaa kokeneille:
Naisten Linja päivystää numerossa 0800 02400 ma-pe klo 16-20 ja la-su klo 12-16

Näitä eri väkivallan muotoja yhdistää naisten ja tyttöjen seksuaalisen ja sosiaalisen itsemääräämisoikeuden kaventaminen väkivallan keinoin – niin läheisissä ihmissuhteissa kuin julkisessa tilassakin.

Naisiin kohdistuva väkivalta määritellään ihmisoikeusloukkaukseksi siksi, että naisiin kohdistuva väkivalta liittyy sukupuolten epätasa-arvoisiin valtasuhteisiin: niihin rakenteisiin jotka aiheuttavat naisen alisteisen aseman perheessä, parisuhteessa ja yhteiskunnassa.

Naisiin kohdistuva väkivalta paljastaa yhteiskunnassa vallitsevan sukupuoleen perustuvan syrjinnän, jonka taustalla ovat sukupuolten väliset valtaerot. Ihmisoikeussopimukset ja linjaukset joilla naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja lähisuhdeväkivaltaa torjutaan tunnistavat väkivallan tasa-arvo-ongelmaksi. Kansainvälisen oikeuden mukaan naisiin kohdistuva väkivalta on naisten syrjintää.

Amnestyn naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisessa työssä vaaditaan valtioita turvaamaan väkivallan uhrien oikeuksien toteutuminen. Väkivallan kohteeksi joutuneiden naisten oikeuksien turvaaminen vahvistaa samalla kaikkien väkivallan uhriksi joutuneiden oikeuksia.

 

Pari- ja lähisuhdeväkivalta

Pari- ja lähisuhdeväkivalta on merkittävä ihmisoikeusongelma myös Suomessa. Aivan liian iso osa tästä väkivallasta jää ilmoittamatta, selvittämättä ja rankaisematta, ja suuri osa siitä kohdistuu naisiin.

Euroopan Unionin perusoikeusviraston vuonna 2014 julkaistun tutkimuksen mukaan 30 prosenttia 18-74-vuotiaista suomalaisista naisista on joutunut nykyisen tai entisen kumppanin fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi.

Vain alle 10 prosenttia kumppanin tekemistä vakavimmista väkivallan teoista tulee poliisin tietoon.

Yhteiskunnalliset rakenteet, jotka ylläpitävät naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, ovat syvälle juurtuneita. Vaikka keskustelu naisiin kohdistuvasta väkivallasta Suomessa on lisääntynyt, väkivalta tulkitaan yhä liian usein yksityisasiaksi. Pari- ja lähisuhteissa tapahtuvasta väkivallasta vain hyvin pieni osa ilmoitetaan poliisille. Toisaalta poliisin tietoon tulee kotihälytysten kautta paljon sellaista väkivaltaa, joka ei eri syistä etene syytteeseen tai edes syyteharkintaan.

Vain pieni osa uhreista hakee apua väkivallan katkaisemiseksi. Pari- ja lähisuhdeväkivaltaa pidetään edelleen Suomessakin ”yksityisenä” ja ”häpeällisenä” asiana, ja sitä kohdanneet naiset peittelevät kokemuksiaan. Toisaalta avoin avun hakeminen saattaa katketa asian ohittamiseen, kun eri viranomaistahoilta puuttuu osaamista vaikean ilmiön kohtaamiseen ja tunnistamiseen.

Naisiin kohdistuvaan väkivaltaan puuttuminen on valtion, yhteisöjen ja yksittäisten ihmisten velvollisuus. Kun käytössä on osaavaa neuvontaa, terveyspalveluita, turvakoteja, tukiryhmiä ja oikeusapua, väkivaltakierre pystytään usein katkaisemaan. Väkivalta vähenee ja uhrien asema helpottuu.

 

Seksuaalinen väkivalta

Seksuaalisen väkivallan kohteeksi voi joutua kuka hyvänsä. Useimmiten uhri on nainen. Osassa tapauksista tekijä ja uhri eivät tunne toisiaan ennestään, ja väkivalta tapahtuu yllättäen. Vielä tavallisempaa kuitenkin on, että uhri ja tekijä ovat toisilleen tuttuja, tutustumassa toisiinsa tai parisuhteessa keskenään.

Seksuaalisen väkivallan yleisyyden arviointia vaikeuttaa se, että huomattava osa uhreista ei tee ilmoitusta poliisille. Raiskauksien vuosittaisista määristä on esitetty erilaisia arvioita, jotka perustuvat esimerkiksi Suomessa tehtyihin uhritutkimuksiin, Raiskauskriisikeskus Tukinaisen saamiin yhteydenottoihin tai poliisin tekemiin arvioihin. Esimerkiksi Tukinaisen tilastoinnin mukaan soittoja ja soitonyrityksiä on kuukausittain 1000-1200.

Seksi ilman  suostumusta on seksuaalista väkivaltaa. Tätä tosiasiaa eivät muuta flirttailu, lyhyt hame, humala tai yhteinen parisänky.

Naisiin kohdistuva väkivalta 2005 -tutkimuksen aineiston perusteella seksuaaliseen kanssakäymiseen pakottamisia on yhden vuoden aikana 0,8 prosentilla kaikista 18-74 vuotiaista naisista. Väkilukuun suhteutettuna tämä tarkoittaa yhteensä 15 000:ta naista vuositasolla.

Suomessa kynnys ilmoittaa seksuaalisesta väkivallasta poliisille vaikuttaa viime vuosina madaltuneen. Tämä on hyvä asia. Tapauksista kuitenkin vain joka viides johtaa oikeudenkäyntiin. Seksuaalinen väkivalta on rikos. On tärkeää, että siihen suhtaudutaan vakavasti ja että tapauksia käsittelevillä viranomaisilla on tarpeeksi sekä tietoa, osaamista että resursseja tapausten käsittelemiseen oikeudenmukaisesti.

Seksuaalisen väkivallan uhrien auttamisesta on Suomessa olemassa paljon tietoa ja osaamista, mutta auttamisjärjestelmä on pahasti puutteellinen. Yhtenäisiä hoitoketjuja pystytään tarjoamaan vain harvalla paikkakunnalla, eikä työntekijöillä ole läheskään aina käytössään riittäviä tietoja tai toimintaohjeita. Myös rahaa palveluiden tarjoamiseen on käytettävissä liian vähän. Ongelman korjaamiseksi tarvitaan poliittista tahtoa ja selkeitä päätöksiä, sekä kuntatasolla että valtakunnallisesti.

 

Ihmiskauppa

Ihmiskauppa on vakava ihmisoikeusloukkaus. Seksuaalisessa hyväksikäyttötarkoituksessa tehty ihmiskauppa on yksi naisiin kohdistuvan väkivallan muoto.

Suomen arvioidaan olevan vuosittain satojen ihmiskaupan uhrien kauttakulku- ja kohdemaa.  Todellisia lukuja ei kuitenkaan tiedetä, sillä kaikki ihmiskaupan uhrit eivät uskalla tai pysty hakemaan apua. He eivät myöskään tiedä, kuinka toimia vieraassa maassa apua saadakseen – tai seuraako yhteydenotosta viranomaisiin vaikeuksia heille itselleen.

Suomen ulkomaalaislaki  mahdollistaa EU:n ulkopuolelta tulevien ihmisten käännyttämisen, mikäli heidän epäillään myyvän seksiä. Käännytyspykälä asettaa kolmansista maista tulevat seksiä myyvät ihmiset hyvin haavoittuvaiseen asemaan. Käännytyksen uhka voi aiheuttaa sen, etteivät seksin myyjät uskalla ottaa poliisiin yhteyttä väkivalta- ja hyväksikäyttötilanteissa.

Amnesty  mielestä on tärkeää uudistaa Suomen ihmiskaupan vastaista toimintaa niin, että työn keskiössä ovat uhrin ihmisoikeuksien täysimääräinen kunnioittaminen. Ihmiskaupan uhrien auttamiseen on osoitettava heti työn alkutaipaleella tarpeeksi rahaa ja henkilökuntaa. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota uhrien tunnistamiseen. Ihmiskaupan uhrin yhteistyö viranomaisten kanssa ei saa olla edellytys uhrille tarkoitetun oleskeluluvan myöntämiselle.

Mukaan aktivistiverkostoon

Joku raja! -verkosto on kaikille avoin, valtakunnallinen ruohonjuuritason toimintamahdollisuus sinulle, joka haluat osallistua naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen työhön Suomessa ja maailmalla. Vuonna 2015 verkostolaiset muun muassa järjestävät naistenpäivän alla ohjelmallisen vaali-illan naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Verkoston tapaamisia järjestetään noin kerran kuukaudessa Helsingissä.

Tervetuloa mukaan toimintaan! Ota yhteyttä Joku raja!-verkostoon lähettämällä sähköpostia osoitteeseen jrverkosto@gmail.com. Liity myös mukaan Joku raja! -verkoston Facebook-ryhmään tai seuraa Twitterissä @Joku_Raja!

 

Amnestyn viimeisimmät lausunnot ja raportit:

Amnestyn-lausunto-istanbulin sopimuksen-toimikunnan-asetusluonnos-13_10_2016

Amnestyn kirje valtiovarainministeri Orpolle 29_6_2016

Amnestyn kirje valtiovarainministeri Stubbille 3_6_2016

Amnestyn kirje sosiaali- ja terveysministeri Mäntylälle 3_6_2016

Amnestyn kirje perhe- ja peruspalveluministeri Rehulalle 3_6_2016

Järjestöjen yhteinen lausunto CEDAW-komitealle naisiin kohdistuvasta väkivallasta

Istanbulin sopimuksen varjotoimeenpano-ohjelma 1.4.2016

Amnestyn lausunto ihmiskaupan vastaisesta toimintaohjelmaluonnoksesta 29.2.16

Amnestyn lausunto koskien ehdotusta lähestymiskieltohakemusten maksuttomuuden muutokseen 15.10.2015

Amnestyn, NYTKIS ry:n ja Naisasialiitto Unioni ry:n lausunto Istanbulin sopimuksen velvoittaman yhteensovittamiselimen perustamista koskevasta asetusluonnoksesta 25.9.2015

Amnestyn kirje perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehulalle

Amnestyn kirje hallitusneuvottelujen strategiatyöryhmälle 12.5.2015

Amnestyn lausunto kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta annetun lain ja ulkomaalaislain muuttamisesta 13.2.2015

Amnestyn lausunto rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta annetun lain muuttamisesta 9.2.2015

Amnestyn lausunto ihmiskaupan vastaisen toiminnan koordinaatiomallista 9.2.2015

Amnestyn lausunto työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle hallituksen esityksestä ns. Istanbulin sopimuksen ratifioimiseksi 12.11.2014

Amnestyn lausunto sovittelulain muutoksesta 29.10.2014

Amnestyn raportti YK:n TSS-komitealle 29.9.2014

Amnestyn kirje hallitukselle turvakotilaista 18.9.2014

Amnestyn lausunto turvakotilaista 11.9.2014

Amnestyn lausunto seksikaupan kohteen hyväksikäyttöä koskevan rikoslain kohdan muutoksesta 2.9.2014

Amnestyn lausunto ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmästä 20.8.2014

Amnestyn lausunto lakivaliokunnalle seksuaalirikoslain muuttamisesta 12.3.2014

Amnestyn ja yhteistyökumppaneiden kirje pääministeri Kataiselle Istanbulin sopimuksen ratifioinnista 4.3.2014

Amnestyn raportti Naisten oikeuksien sopimusta valvovalle CEDAW-komitealle, helmikuu 2014

Amnestyn raportti raiskausrikoksista Pohjoismaissa: Case Closed – Rape and Human Rights in the Nordic Countries, 2010

Asenne esiin – Amnestyn ja Lapin yliopiston mielipidekysely seksuaalisesta väkivallasta, 2010

Seuraa meitä: