Todelliset johtajat eivät tukahduta oikeuksiamme eivätkä aseta tarpeettomia rajoituksia kansalaisjärjestöjen toiminnalle. Eikä todellisten johtajien tarvitse alentua häirintään tai sulkea kansalaisjärjestöjen ovia hiljentääkseen niitä.
Mutta juuri tällaisiin keinoihin maailman autoritaariset ja “koviksi” itsensä tituleeraamat johtajat ovat alentuneet.
Tuoreen raporttimme mukaan yhä useammassa maassa kansalaisjärjestöjen toimintaa rajoitetaan laeilla, jotka pahimmillaan johtavat järjestöjen sulkemiseen ja työntekijöiden vangitsemiseen tai väkivallalla uhkailuun Tahti vain kiihtyy: kahden viime vuoden aikana on saatettu voimaan tai suunniteltu 40 lakia, jotka rajoittavat kansalaisjärjestöjen toimintavapautta.
Esimerkkinä Saudi-Arabia, jossa Jamal Khashoggin raaka murha avasi monen silmät maan sortotoimille.
Maan hallinto estää järjestöjä rekisteröitymistä, mikäli niiden nähdään “vaarantavan kansallista yhtenäisyyttä”. Saman syyn varjolla viranomaiset voivat myös sulkea järjestöjä. Yksikään sitoutumaton ihmisoikeusjärjestö ei ole onnistunut aloittamaan työtä maassa. Myös paikalliset naisten oikeuksia ajavat ryhmät ovat viranomaisten silmätikkuna.
Lukuisia ihmisoikeuksien puolesta työskennelleitä saudinaisia on mielivaltaisesti pidätetty. Esimerkiksi naisten ajo-oikeuden puolesta kampanjoineet Loujain al-Hathloul, Iman al-Nafjan ja Aziza al-Yousef ovat edelleen vangittuina. Valtiota myötäilevät tiedotusvälineet väittivät heidän muodostaneen järjestäytyneen ryhmän, joka uhkaa valtion turvallisuutta oltuaan väitetysti “yhteydessä ulkomaalaisten tahojen kanssa maan vakauden ja yhteiskuntarakenteen heikentämiseksi”. Naisia vastaan ei ole nostettu syytteitä eikä heillä ole mahdollisuutta tavata asianajajia.
Kuten raporttimme osoittaa, ylimalkaisilla “kansallisen turvallisuuden” tai “perinteisten arvojen” argumenteilla on ympäri maailman perusteltu esimerkiksi työläitä rekisteröintivaatimuksia, asetettu esteitä rahoitukselle tai lisätty rajoituksia toiminnalle. Rajoitukset kohdistuvat suhteettomasti pakolaisten ja siirtolaisten, ympäristökysymysten, LHBTIQ- ja naisten oikeuksien parissa työskenteleviin järjestöihin ja hankaloittavat jo valmiiksi marginalisoituneessa asemassa olevien toimintamahdollisuuksia.
Rajoittavat lait levinneet ympäri maailman
Erityisen huolestuttavaa on kuinka rajoituksia kansalaisyhteiskunnalle asettavat lait ovat levinneet ympäri maailman – myös valtioihin, joita on perinteisesti pidetty avoimina kansalaisyhteiskunnalle. Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump päätti niin sanotun “Global Gag Rulen” käyttöönotosta yhtenä prioriteettina virkakautensa alussa. Laki estää julkisen rahoituksen kansalaisjärjestöille, jotka käyttävät varojaan turvallisten aborttipalvelujen tarjoamiseen, neuvontaan tai pyrkivät ajamaan niiden dekriminalisointia.
Yhdysvaltojen nykyisen hallinnon tiukka rahoituslinja on vaikeuttanut myös HIV:n, malarian ja tuberkuloosin ehkäisemiseksi toimivien järjestöjen työtä.
Naisten oikeuksien puolesta toimivat aktivistit ja heidän yhteisönsä eivät ole kuitenkaan ainoita kärsijöitä. Pakolaiset ja siirtolaiset ovat usein poliittisen demonisoinnin maalitauluna – kuten enenevissä määrin myös heidän oikeuksiaan puolustavat tai heille solidaarisuutta osoittavat ryhmät.
Unkarissa pääministeri Viktor Orbànin hallitus on erityisen kunnostautunut muukalaispelkoisen lainsäädännön läpisaattamisessa. Vuoden 2018 aikana voimaan tulleiden, niin kutsuttujen Stop Soros -lakien puitteissa esimerkiksi oikeusavun tarjoaminen tai maahanmuutosta kertovien pamflettien tuottaminen voivat täyttää rikoksen tunnusmerkit. Lait ovat niin väljästi muotoiltuja ja mielivaltaisesti tulkittavia, että niitä voisi pitää liki koomisina.
Unkari ei kuitenkaan ole ainoa laatuaan. Australiassa vuonna 2015 voimaan tulleen rajavalvontalain nojalla pakolaisleirien työntekijät – terveydenhuollon ammattilaisia lukuun ottamatta – voivat saada jopa kaksi vuotta vankeutta, mikäli he paljastavat leireillä tapahtuneen pahoinpitelyä, seksuaalista hyväksikäyttöä tai laiminlyöntejä.
Kansalalaisyhteiskunnan toiminnan vaikeuttaminen ei ole vain kansalaisjärjestöjen ongelma, sillä häviäjien puolella on koko ihmiskunta. Jos hallitukset saavat vapaasti jatkaa kansalaisyhteiskunnan rapauttamista, saatamme havahtua entistä jakautuneempaan maailmaan, jossa yhä harvempi ihminen uskaltaa tai edes pystyy puolustamaan kenenkään oikeuksia.
Teksti: Kumi Naidoo. Kirjoittaja on Amnestyn pääsihteeri.
Alkuperäinen versio on julkaistu Thomson Reuters Foundationin sivuilla.