Syyskuu 2016. Olen viranomaisen luona ja minua pyydetään kertomaan, miksi olen tullut Suomeen.
Edessäni on reilu kolme tuntia aikaa kertoa hänelle elämäni vaikeimmista hetkistä. Niistä, kun minua vainottiin ja kidutettiin, etsittiin yön pimeydessä ja löydettiin. Sanottiin, että jos en tekisi kuten vainoajat käskevät, vanhoja äitiäni ja isääni satutettaisiin. Olen odottanut sitä, että pääsen kertomaan tarinani aina siitä asti, kun viime syksynä viimein laskin jalkani Suomen maaperälle.
Odotus on ollut pitkä ja kovin raskas. Näen edelleen öisin painajaisia siitä, miten minua kidutettiin, enkä uskalla sen takia kunnolla nukkua. Olen toiveikas ja samaan aikaan sekä hermostunut että helpottunut. En tiedä tarkkaan mitä minulta tässä puhuttelussa odotetaan. Haluan ainakin kertoa, etten voi lähteä takaisin sinne, missä vainoajani edelleen odottavat minua. Sinne, missä he minun kadottuani yhä etsivät vanhempiani, joille vannoivat kostavansa lähtemiseni.
Toivon ja uskon, että minun annetaan jäädä Suomeen.
Nyt olen kuitenkin hämmentynyt. Aikani kertoa tarinani lyheni alle kahteen tuntiin, kun kävimme läpi menettelyä ja keskustelimme tulkin kanssa siitä, mitä hän ymmärsi minun sanoneen. En tiedä, kerroinko tarvittavat asiat ja minusta tuntuu, ettei kertomustani ymmärretty oikein. Ainakaan minulle ei esitetty kysymyksiä, joista olisi tullut esille puhuttelijan todellinen ymmärrys minulle tapahtuneista asioista.
Olisipa minulla ollut joku mukanani. Joku, joka olisi auttanut minua ymmärtämään mistä kaikesta minun kannattaa kertoa. Joku, joka olisi kannatellut minua tämän hetken yli. Minulla on paha aavistus siitä, että asiat eivät menneet, eivätkä tule menemään siten kuin minä tässä tilanteessa tarvitsisin.
Maaliskuu 2017. Saan viimein tiedokseni odotetun päätöksen viranomaiselta.
Järkytyn! Olen saanut kielteisen päätöksen ja minut on määrätty käännytettäväksi takaisin vainoajieni luo.
En voi uskoa, että näin tapahtui. Eivätkö he kuulleet, mitä heille kerroin?
Tulkki oli toisesta maasta kuin minä, joten hän ei ymmärtänyt kaikkea sanomaani. Eikä kertomaani vanhempiini kohdistuneista uhkauksista ole otettu todesta. Olisiko minun pitänyt toimittaa saamani uhkauskirjeet? En osannut tätä ajatella, kun yritin vain keskittyä muistamaan tapahtuneet asiat ja vastailemaan kysymyksiin päivämääristä ja muista yksityiskohdista. En voinut muistaa kaikkia päivämääriä, ja nyt viranomainen pitää tätä osoituksena tarinani epäuskottavuudesta.
Voi miksi minulla ei saanut olla mukana oikeudellista avustajaa auttamassa minua?
Poliisi, joka antoi päätöksen minulle tiedoksi, kertoi juuri, että minulla olisi ollut mahdollisuus tavata avustajaa ennen puhuttelua. Mutta miksi tätä ei kerrottu minulle vuosi sitten?
Alan etsiä juristia itselleni. Saan tietää, että oikeusaputoimistot hoitavat turvapaikkavalituksia ja pääsen lopulta avustajan puheille.
Olen oikeusaputoimistolla, mutta en pysty käsittämään, mitä minulle sanotaan. Olen liian uupunut ja epätoivoinen. Kuulen avustajan kertovan minulle, että hän on katsonut paperini läpi, ja että kyse on monimutkaisista asioista, jotka vaatisivat paljon selvitystyötä sekä useita tunteja myös valituksen kirjoittamiseen. Hän lupaa kuitenkin hoitaa asiat parhaansa mukaan, vaikka aikaa ei ole enää paljon.
Marraskuu 2018. Saan postissa kirjeen. Se on oikeusaputoimistolta ja sisältää paljon paperia, jossa on suomenkielistä tekstiä sekä lapun, johon on omalla kielelläni ruksattu kohta, jossa kerrotaan minun jälleen saaneen kielteisen päätöksen. Otan yhteyttä juristiini. Hän pahoittelee ja kertoo, ettei voi tehdä uutta valitusta, sillä aika valituslupahakemukseen korkeampaan oikeusasteeseen on juuri mennyt umpeen. Kirje oli liian kauan matkalla.
Romahdan.
Olen vasta vähän aikaa sitten päässyt puhumaan unettomuudestani ja kokemuksistani lääkärin kanssa. Hän määräsi minulle paniikkioireitani helpottavaa lääkettä, mutta en silti jaksa tällaisia uutisia. Voin vain odottaa, että minut palautetaan takaisin sinne, missä minua kidutetaan jälleen, ellen onnistu uudestaan pakenemaan.
Turvapaikanhakijoiden oikeusturva ei ole yhtä vahva kuin muiden ihmisten
Yllä oleva teksti on keksitty kertomus. Se ei ole kenenkään tosielämän turvapaikanhakijan oma tarina. Mutta jokainen kohta tarinassa on tapahtunut jollekin henkilölle.
Turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa on heikennetty viimeisten vuosien aikana useilla lainmuutoksilla, jotka ovat yhdessä luoneet turvapaikanhakijoille heikomman oikeusturvan kuin muille hallinnollisten päätösten kohteiksi joutuville henkilöille.
Syksyllä 2015 Suomeen saapui yllättäen suuri määrä turvapaikanhakijoita. Sekavan tilanteen, uusien työntekijöiden ja kiireen takia asiat eivät kuitenkaan heti toimineet. Turvapaikanhakijat eivät aina saaneet heille kuuluvaa apua, kuten terveydenhoitajan tai lääkärin tapaamista tai neuvontaa ja tietoa mahdollisuudesta avustajan tapaamiseen jo ennen turvapaikkapuhuttelua.
Vuonna 2016 rajattiin turvapaikanhakijoiden oikeutta maksuttomaan oikeusapuun turvapaikkapuhuttelussa, jossa hakija ensimmäistä kertaa saa kertoa kokemistaan ihmisoikeusloukkauksista. Niiden perusteella ratkaistaan hänen suojeluntarpeensa. Uudistuksen jälkeen puhutteluun saa maksuttoman oikeusavun vain erityisen painavasta syystä, eli käytännössä hyvin harvoin. Tämä tarkoittaa, että suurimmalla osalla hakijoista ei ole oikeudellista avustajaa puhuttelussa.
Kuitenkin tämä puhuttelu on turvapaikanhakijan kannalta prosessin tärkein vaihe. Avustajan läsnäolo puhuttelussa on usein ensiarvoisen tärkeää, jotta hakija osaa tuoda oikeat asiat esille ja saa apua myös yllättävissä tilanteissa, esimerkiksi silloin kun tulkki ei ymmärrä hänen kertomaansa.
Kohtuuttomalla aikataululla apua on lähes mahdoton löytää
Kun oikeutta maksuttomaan avustajaan turvapaikkaprosessin alkuvaiheessa rajattiin eikä oikeudellinen neuvonta aina toteutunut ennen puhuttelua, tuli tilanteita, joissa turvapaikanhakija ei ollut edes tietoinen, mistä puhuttelussa on kyse. Erityisen haavoittuvassa asemassa olevia turvapaikanhakijoita ei välttämättä tunnistettu, sillä he eivät olleet päässeet lääkärin vastaanotolle, jolloin kidutuksen jäljet olisi huomattu, eivätkä puhuttelijat osanneet kysyä oikeista asioista, kun hakijat eivät tienneet niitä tuoda esille.
Viranomaisen päätöksen jälkeen turvapaikanhakijalla on vain kolme viikkoa aikaa valittaa hallinto-oikeudelle, kun muissa hallintopäätöksissä valitusaika on kuukausi. Lisäksi turvapaikanhakijoilla on vain kaksi viikkoa aikaa valituslupahakemukselle korkeimmalle hallinto-oikeudelle kuukauden sijaan, mikä on myös aivan liian lyhyt aika.
Hakija alkaa usein tässä vaiheessa etsiä itselleen avustajaa, jonka löytäminen lyhyellä varoitusajalla on vaikeaa. Vain pieni osa juristeista (myös oikeusaputoimistojen juristeista) on erikoistunut pakolaisoikeuteen. Hankaluutta lisää kielimuuri sekä tulkin etsintä asiakkaan tapaamista varten.
Myös avustajien palkkioita on leikattu siirtymällä turvapaikka-asioissa kiinteämuotoiseen palkkioon, mikä ei usein riitä korvaamaan työhön käytettyä tuntimäärää. Riittämätön korvaus vaikuttaa siihen, että moni juristi ei ota asiakkaikseen turvapaikanhakijoita.
Kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut joutuu monesti jättämään joko valitusprosessin kesken, kun avustajaa on mahdotonta löytää, tai käymään prosessin läpi heikoilla edellytyksillä, kun valitus on tehtävä kiireessä. Vain osa hakijoista on onnellisessa asemassa saadessaan pakolaisoikeuteen perehtyneen juristin avustajakseen.
Oikeusministeriön vuonna 2018 teettämässä selvityksessä lausutaan, että oikeusturvalla on korostunut merkitys turvapaikkapäätöksissä ja hakemuksen käsittelyn aikana oikeusavun tarve on kipeä. Selvityksessä myös todetaan, että turvapaikanhakijoiden oikeusturvassa on useita ongelmakohtia ja esitetään ratkaisuja toimenpiteiksi, joihin kuuluu valitusaikojen palauttaminen normaaleiksi ja oikeusavun tarjoaminen heti hakemuksen jättämisestä alkaen.
Hinta on liian kova, jos haavoittuvaa asemaa ei tunnisteta
Viimeisin lisäys turvapaikanhakijoiden oikeusturvan heikennyksiin on uusintahakemusten rajoittaminen.
Alkuvuodesta hyväksyttiin lakimuutos, joka tähtää uusintahakemusten määrän rajoittamiseen. Tämä muutos kaventaa entisestään turvapaikanhakijoiden mahdollisuuksia oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja viranomaisprosessiin.
Hakija on saattanut kulkea läpi koko prosessin aina turvapaikkapuhuttelusta päätöksen lainvoimaiseksi tuloon ilman, että hänen tapaustaan on käsitelty perusteellisesti ja riittävällä tavalla tai edes hänen haavoittuva asemansa tunnistaen.
Lakimuutoksen jälkeen hakijan palauttaminen on entistä helpompaa, vaikka hakija olisi tehnyt uuden turvapaikkahakemuksen. Uudet turvapaikkaperusteet voisivat estää palauttamisen täytäntöönpanon, mutta kaikilla ei ole esittää uusia perusteita hakemuksen tueksi. Osalla hakijoista on esittää ne perusteet, joihin ovat jo vedonneet, mutta joita ei ole riittävästi arvioitu. Kyse on ihmisistä, joille oikeusturvalla on aivan erityisen korostunut merkitys, koska virheellisillä päätöksillä voi olla kohtalokkaita ja peruuttamattomia seurauksia – palautus kuolemaan, kidutukseen tai muuhun vakavaan ihmisoikeusloukkaukseen.
Vedotaan yhdessä päättäjiin: turvapaikanhakijoiden oikeusturvan pitää olla yhtäläinen muiden ihmisten kanssa! Allekirjoita: Ihmisoikeudet takaisin turvapaikkapolitiikkaan.
Teksti: Kaisa Korhonen. Kirjoittaja toimii Amnestyn Suomen osastossa oikeudellisena asiantuntijana
Blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.
Lähteinä käytetty: Turvapaikanhakijat oikeusavun asiakkaina -policy brief 33/2018, Maahanmuuttoviraston selvitys sisäministerille turvapaikkapäätöksentekoon ja -menettelyyn liittyen 13.6.2018, Arkipäivän oikeusapu turvapaikkaprosessissa – Glase policy brief joulukuu 2018, Kansainvälistä suojelua koskevat päätökset Maahanmuuttovirastossa 2015–2017 -Pilottitutkimus 18–34‐vuotiaita Irakin kansalaisia koskevista myönteisistä ja kielteisistä päätöksistä 1/2018, UNHCR Recommendations to Finland on strengthening refugee protection in Finland, Europe and globally, Pakolaisneuvonta