Suomessa elää ihmisiä, jotka saavat täällä kansainvälistä suojelua, koska oma kotimaa on turvaton. Moni heistä toivoo saavansa myös perheensä Suomeen, mutta usein toive on turha. Nyt, kun koronavirus ajaa ihmisiä eristyksiin, perheen merkitys ja huoli läheisistä korostuvat entisestään.
Suomalaisessa yhteiskunnassa perheestä ei aina puhuta kovin kauniisti. Julkista keskustelua hallitsee usein huoli syntyvyyden laskusta ja lapsiperheiden kuormittuneisuudesta. Ystäville huokaillaan, kuinka perhe on pahin.
Yhdessä viikossa kaikki ehti kuitenkin muuttua: hallitus kielsi koronaviruksen leviämistä hillitäkseen kaikki yli kymmenen henkilön julkiset kokoontumiset ja neuvoi ihmisiä välttämään sosiaalisia kontakteja. Myös harrastustilat suljettiin. Meidän tulisi nyt pysytellä kotona.
Sosiaalisen eristäytymisen aikaan perheen merkitys korostuu. Lapset ovat kotona perheen parissa sen sijaan, että kävisivät koulussa, harrastuksissa tai ulkona kaupungilla ystävien kanssa. Perheettömät yksinasuvat joutuvat muita enemmän eristyksiin ja jakavat neuvoja ajan kuluttamiseen sosiaalisessa mediassa. Ikääntyneistä vanhemmista ja isovanhemmista sekä heidän pärjäämisestään karanteenissa kannetaan huolta. Perheen läsnäolo tai poissaolo on käsin kosketeltavaa.
Perhettään kaipaavat ansaitsevat myötätuntomme
Samaan aikaan moni Suomessa ei ole nähnyt perhettään vuosiin. Ikävä on kova ja huoli perheenjäsenistä painaa mieltä, mutta jälleennäkeminen on vaikeaa ellei jopa mahdotonta. Tämä on todellisuutta monelle kansainvälistä suojelua saaneelle, joka toiveistaan huolimatta ei ole saanut saanut perhettään luokseen uuteen kotimaahansa.
Perheenyhdistäminen on Suomessa edelleen tuskastuttavan hankalaa – vaikka oikeus perheeseen onkin ihmisoikeus, jonka tärkeys on helppo ymmärtää. Muilta kuin pakolaisilta edellytetään toimeentuloa, joka neljän hengen perheenyhdistämisen kohdalla tarkoittaisi reilusti yli suomalaisten keskipalkan tienaamista, 2600 euroa kuukaudessa verojen jälkeen.
Perheenyhdistäminen vaatii aikaa, rahaa ja voimavaroja. Hakemuksia perheenyhdistämiseen voi jättää vain harvoissa edustustoissa: esimerkiksi afgaaniperheen tulee matkustaa Intiaan asti saadakseen asiansa vireille. Koronan aikaan se saattaa olla jopa mahdotonta, sillä edustustoissa on poikkeusjärjestelyjä ja muun muassa perheenyhdistämishakemusten vastaanotto on keskeytetty, minkä lisäksi monen maan rajat ovat tällä hetkellä kiinni.
Myös tilanteissa, joissa Suomen lainsäädännön mukaan olisi kaikki syyt päästää perhe Suomeen, jää oleskelulupa tuoreen selvityksen mukaan usein myöntämättä. Suomessa asuvien, yksin tänne alaikäisenä saapuneiden ja suojelua saaneiden nuorten perhe-elämä rajoittuu levottomuuksien keskellä asuvien vanhempien kanssa käytyihin puheluihin, huolestuneisiin kuulumisten kyselyihin.
Perheenyhdistämistä toivovien ihmisten karanteeni Suomessa on kestänyt jo liian pitkään.
Jokaisella on oikeus läheisyyteen
Koronaviruksen muodostama uhka aiheuttaa monissa pelkoa. Onnekkaat saavat vaikeana hetkenä tukea, turvaa ja läheisyyttä perheeltään tai muilta läheisiltään. Vähemmän onnekkaat jäävät yksin sosiaalisen eristäytymisen myötä. Vähiten onnekkaat ovat olleet yksin jo aivan liian kauan.
Kriisin edessä yhteisöllisyys korostuu, sillä tarvitsemme muita pärjätäksemme. Tämänhetkisessä tilanteessa on ehkä helpompi ymmärtää, miltä vastentahtoinen perheettömyys voi tuntua. Huoli perheenjäsenestä ja avuttomuus, kun tätä ei voi auttaa, voivat lamaannuttaa. Suojelua saaneet ansaitsevat myötätuntomme niin koronaviruksen aikana kuin sen jälkeenkin – heillä on oikeus saada rakkaansa luokseen.
Amnesty International katsoo, että toimeentuloedellytys tulisi poistaa kaikilta kansainvälistä suojelua saaneilta – oikeus perheeseen on taloudellisesta asemasta riippumaton. Perheenyhdistämistä koskevat päätökset pitäisi lisäksi aina tehdä niin, että ensisijaisena harkintaperusteena toimii lapsen etu.
Teksti: Elsa Korkman. Kirjoittaja työskentelee Amnesty Internationalin Suomen osaston oikeudellisena harjoittelijana.
Amnestyn blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.