Nyt, ennen kuin siviilitiedustelusta on vielä tehty lopullisia päätöksiä, on tärkeää tarkastella tiedustelulakeja perusoikeuksien näkökulmasta. Millaisia asioita erityisesti siviilitiedustelussa tulisi lainsäädännössä ottaa huomioon?
Suomeen luotava uusi tiedustelulainsäädäntö, joka sisältää siviili- ja sotilastiedustelun sekä niiden valvonnan, on eduskuntakäsittelynsä loppusuoralla. Paketti on tarkoitus saada hyväksyttyä vielä tämän hallituskauden aikana, jotta lakien voimaantulo ei viivästyisi. Valvonnasta on jo eduskunnassa päätetty ja sotilastiedustelusta annettu sitä valmistelevan puolustusvaliokunnan lausunto.
Aloitetaan kiitoksella. Oikeusvaltion toiminnan kannalta on erityinen kiitoksen paikka, että tiedustelulainsäädäntöprosessi on käynnistetty. Tiedustelutoiminta vaatii ehdottomasti lainsäätämisprosessin, jotta oikeusvaltioperiaate toteutuu. Toisin sanoen kaikesta viranomaistoiminnasta on säädettävä laissa.
Tiedustelulle on säädettävä rajat ja tiedustelua valvottava. Hallituksen esityksestä tulee ilmi, että turvallisuusviranomaiset ovat tehneet tiedustelua ennen lakien säätämistä. Laille on siis kova tarve.
Lakiehdotukseen sisältyy kuitenkin heikkouksia ja liian syvälle ihmisten perusoikeuksiin meneviä puuttumisia.
Siviilitiedustelu ja perustuslaki
Siviilitiedustelulakia käsiteltäessä huomio on lausunnoissa ja mediassa kiinnittynyt siviilitiedustelun peruslainmukaisuuteen – ja useissa tapauksissa sen vastaisuuteen. Tähän liittyen muun muassa Amnesty on esittänyt huolensa. Ansiokkaita lausuntoja on myös esitetty tutkijakunnan suunnalta. Peruslakivaliokunta on niin ikään tuonut esiin omassa lausunnossaan siviilitiedusteluun liittyviä ongelmia.
Lain säätämistä varten jopa perustuslakia muutettiin niin, että tiedustelutoiminnan mahdollistamiseksi viestintäsalaisuutta heikennettiin. Kirjeiden, puheluiden tai esimerkiksi verkossa liikkuvien viestien ja muiden luottamuksellisten viestien salaisuuden suojaan tehty muutos mahdollistaa nyt sen, että viestien tarkastelemisen sallivia lakeja voidaan säätää.
Tämä tarkoittaa suurta periaatteellista muutosta suomalaiseen toimintaympäristöön.
Kansalaisten turvaaminen terrorismilta ja vakavilta rikoksilta on ehdottomasti hyvä ja kannatettava asia. Toinen asia kuitenkin on, että kuinka se tehdään ja ovatko valitut keinot todellisuudessa ne vaikuttavimmat.
Kansalaisten turvaaminen terrorismilta ja vakavilta rikoksilta on ehdottomasti hyvä ja kannatettava asia. Toinen asia kuitenkin on, että kuinka se tehdään ja ovatko valitut keinot todellisuudessa ne vaikuttavimmat.
Rikostutkintaa ilman konkreettista rikosta
Tiedustelulainsäädännössä ei myöskään ole kyse minkään tavanomaisen ja ennestään tunnetun normiston luomisesta.
Kyse ei ole perinteisestä rikostutkinnasta, jossa tutkinnan kohteena on jo tapahtunut tai valmisteilla oleva rikos, vaan tiedustelua tehdään ilman suoraa ja konkreettista rikoksen uhkaa tai olemassaoloa. Tämä on Suomessa uudenlainen ja periaatteellisesti valtavan suuri askel, kun perinteinen rikosoikeus, eli rikosperusteisuus, ulotetaan ihan uusiin ulottuvuuksiin.
Ehdotetut tiedusteluvaltuudet tarkoittavat syvällekäyvää puuttumista Suomen perustuslaissa sekä kansainvälisissä sopimuksissa, kuten Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa sekä EU:n perusoikeuskirjassa turvattuun yksityiselämän suojaan ja siihen sisältyvään henkilötietojen ja luottamuksellisten viestien salaisuuden suojaan.
Perusoikeuksiin vaikuttavien muutosten tulee olla tarkkarajaisia ja täsmällisiä. Käsitteet kuten kansallinen turvallisuus ja vakava uhka, jotka on halliuksen esityksessä esitetty perusoikeuksiin puuttumiseen oikeuttavina perusteina, ovat hyvin epämääräisiä ja laajatulkintaisia. Niihin liittyy myös terrorismin käsite, jolle ei ole kansainvälisesti hyväksyttyä määritelmää. Kun epätarkoilla käsitteillä perustellaan tiedustelua ilman edes konkreettista rikosta, liikutaan kaltevalla alustalla.
Keille tiedustelulla saadusta tiedosta kerrotaan?
Huolestuttavaa on myös se, ettei lakiehdotuksessa ole kielletty tietojen luovuttamista toiselle valtiolle, vaikka henkilöä saattaisi uhata esimerkiksi kuolemanrangaistus, vaino, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu. Näiden seikkojen ylenkatsominen voi johtaa siihen, että tietoja luovutetaan valtioille, jotka eivät noudata kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja.
Ongelmallista on myös se, että tiedustelulla saadun tiedon käyttö muissakin kuin laissa määritellyissä tilanteissa on mahdollista. Esimerkiksi poliisit ovat vain ihmisiä, eivätkä he kykene aktiivisesti unohtamaan näkemäänsä tiedustelutietoa ja se voi hyvinkin vaikuttaa päätöksenteon taustalla, vaikkei tietoa lain mukaan saisi käyttää.
Lakiehdotuksessa ei myöskään ole kaikissa tapauksissa ilmoitusvelvollisuutta tiedustelun kohteille. Tämä on ongelmallista, sillä tällaisissa tapauksissa henkilöillä ei ole mahdollisuutta saattaa käsiteltäväksi sitä, onko heidän tapauksessaan toimittu asianmukaisesti.
Kansainvälisen oikeuden mukaan ilmoittamisvelvollisuuden poikkeukset tulisi rajata hyvin tiukasti.
Kyseisenlaisessa lainsäädännössä toimitaan perusoikeuksien keskiössä ja niihin puututaan merkittävästi. Samalla yksittäisten henkilöiden mahdolliset suojata omia oikeuksia niihin puuttuvia viranomaisia vastaan ovat rajalliset. Siksi oikeussuojatakeet, kuten mahdollisuus valittaa itseensä kohdistuneesta tiedustelusta tuomioistuimeen, ovat erityisen tärkeitä.
Esimerkiksi poliisit ovat vain ihmisiä, eivätkä he kykene aktiivisesti unohtamaan näkemäänsä tiedustelutietoa ja se voi hyvinkin vaikuttaa päätöksenteon taustalla, vaikkei tietoa lain mukaan saisi käyttää.
Oikeanlainen tiedustelutoiminta ei voi olla massavalvontaa
On myös mietittävä, kuinka pidetään huoli siitä, ettei tiedustelutoiminta muutu massavalvonnaksi. On huolehdittava, että tiedustelutoiminta on kohdennettua, eivätkä sivullisten lähettämistä viesteistä päädy väärin perustein tietoja viranomaisten käyttöön. On huolehdittava, että tällaiset viestit tuhotaan ja kohteina olleet saavat ilmoituksen siitä, että heidän viestejään on tiedusteltu – vaikka näitä tietoja ei käytettäisikään.
Tiedustelutoiminta ei saa myöskään muuttua syrjiväksi, jossa sitä profiloinnin perusteella kohdennettaisiin tiettyyn ryhmään syrjivin perustein. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan viisaasti edellyttänyt erityisen syrjinnän kiellon ottamista lakiin.
Vielä on aikaa pitää perusoikeudet mukana lainsäädännössä
Teksti alkoi kiitoksella ja saa myös loppua positiivisen kautta.
Laissa on pyritty takaamaan oikeusturvan toteutuminen sillä, että tiedustelutoiminta edellyttäisi tuomioistuimen hyväksyntää ennen tiedustelua. On kuitenkin tiedossa, että tuomioistuinten hylkäämisprosentit esimerkiksi poliisin käyttämissä vastaavissa keinoissa, esimerkkinä telepakkokeinoja koskevat hakemukset, ovat alhaiset, mikä voi olla merkki siitä, että tuomioistuimet saattavat hyväksyä tiedustelutoimintaa liian matalalla kynnyksellä.
Laki tiedustelutoiminnan valvonnasta luo onneksi uuden tiedusteluvalvontavaltuutetun viran, jonka haltija valvoo tiedustelutoiminnan laillisuutta. Valtuutettu osallistuu oikeudenkäynteihin ja hänellä on niissä puheoikeus. Puheoikeuden saaminen lakiin oli erävoitto muun muassa Amnestylle, joka vaati sitä valiokunnille antamissaan lausunnoissa.
Nyt Amnesty toivoo, että kun siviilitiedustelulakia vielä hallintovaliokunnassa ja eduskunnassa käsitellään, edellä mainitut huolenaiheet otetaan vakavaan harkintaan, jotta siviilitiedustelua koskeva laki säädettäisiin mahdollisimman myönteiseksi perusoikeuksien kannalta eikä tiedustelun kohteiden tarvitse testata perusoikeuksien rajoittamisen hyväksyttävyyttä kansainvälisissä ihmisoikeustuomioistuimissa.
Teksti: Kaisa Korhonen. Kirjoittaja toimii Amnestyn Suomen osastossa oikeudellisena asiantuntijana.