Aktivisti ja ihmisoikeuspuolustaja Jyri Jaakkola murhattiin Meksikossa vuonna 2010. Tässä tekstissä hänen äitinsä Eve Jaakkola kertoo matkastaan Meksikoon ja rankaisemattomuuden kulttuurista, jonka vuoksi Jyrin surmaajia ei ole vieläkään tuomittu.
Hauraan mutta päättäväisen oloinen 85-vuotias rouva kätteli ja toivotti minut tervetulleeksi. Carmen Moreno Toscano on Meksikon varaulkoministeri ja kerrotaan, että hän on maan presidentille läheinen henkilö. Siksi oli erityisen tärkeää tavata hänet.
Varaulkomisteri halusi tavata minut, koska Meksikon hallitus toivoo “ystävällistä ratkaisua” vuosien prosessiin, jossa he eivät ole pystyneet selvittämään poikani Jyrin vuonna 2010 Oaxacassa tapahtunutta murhaa. Minä halusin tapaamiseen mukaan koko delegaatiomme: asianajajat, Suomen suurlähettilään, Omarin, jonka puoliso Bety surmattiin yhdessä poikani kanssa, sekä europarlamentaarikot Ska Kellerin ja Anna Cavazzinin avustajineen. Meidän tavoitteenamme oli saada Meksikon hallinto yhteistyöhön Amerikkalaiseen ihmisoikeuskomissioon aikomamme valituksen käsittelyssä.
Poikani murhan jälkeisten 12 vuoden aikana olen oppinut ymmärtämään, mitä merkitsee rankaisemattomuus.
Tapaamisessa kerroin, että poikani murhan jälkeisten 12 vuoden aikana olen oppinut ymmärtämään, mitä merkitsee rankaisemattomuus. Mitä olen oppinut? Mitä rankaisemattomuus on konkreettisesti ollut meidän tapauksessamme?
Jyri Jaakkola ja Bety Cariño ammuttiin humanitaarisessa karavaanissa, joka oli matkalla San Juan Copalan kylään. Syylliseksi pystyttiin pian toteamaan alueella toiminut UBISORT-ryhmä, joka oli uhannut karavaania etukäteen. Syyttäjän mukaan millään muulla ryhmällä ei ollut mahdollisuutta tulla UBISORT:in valvomalle alueelle. Silminnäkijät tunnistivat ryhmän jäsenet, jotka olivat aseistautuneina odottamassa karavaanin tuloa. Myös muita todistajia oli tiedossa. Neljätoista ryhmän jäsentä etsintäkuulutettiin.
Vuosi karavaanihyökkäyksen jälkeen ryhmän johtaja vangittiin ja myöhemmin myös tuomittiin eri murhasta. Vangitsemisen taustalla arveltiin olevan se, että europarlamentin ihmisoikeusalivaliokunta oli tulossa vierailulle Meksikoon, asianaan Jyrin ja Betyn murhat. Näiden kahden murhan syytteistä joukon johtaja ja viisi muuta sittemmin vapautettiin todisteiden puutteessa. Todistajat eivät uskaltaneet tulla oikeudenkäynteihin, koska heille ei ollut järjestetty pyydettyä suojelua. Tekohetkellä 16-vuotias nuorukainen tuomittiin ikänsä vuoksi lievään rangaistukseen. Muita etsintäkuulutettuja ei koskaan vangittu, vaikka – tai koska – he toimivat paikallishallinnon tehtävissä alueella.
Prosessin aikana UBISORT-ryhmä uhkaili todistajia, hyökkäyksestä henkiin jääneitä, asianajajiemme käyttämää tulkkia, Betyn puolisoa Omaria sekä yhtä tuomaria ja kahta syyttäjää. Saarretun kylän asukkaat häädettiin kylästään.
Puolisotilaallisen UBISORT:in tausta on poliittinen. PRI-puolueen kuvernööri perusti UBISORT-ryhmän valtapyrkimystensä tueksi. Ryhmän johtajat liittyivät joitain vuosia sitten toiseen alueen aseelliseen ryhmään, MULT:iin, joka toimii erään paikallisen poliittisen puolueen tukijana. Tämä puolue teki yhteistyötä ensin PRI-puolueen ja sittemmin Meksikon nykyisen presidentin edustaman MORENA-puolueen kanssa. MORENA on nousemassa valtaan myös Oaxacan osavaltiossa, tukijoukoissaan muun muassa Jyrin ja Betyn murhasta epäillyt henkilöt.
Väkivalta lisääntyy, kun rikoksiin syyllistyvät tietävät, että tuomituksi tulemisen riski on minimaalinen.
Rankaisemattomuuden taustalla ovat korkeiden viranomaisten valintatavat, kiitollisuudenvelat ja tuttavuussuhteet. Oikeusjärjestelmä ei ole itsenäinen vaan se on suoran korruption, väkivallan ja sillä uhkaamisen lisäksi taloudellisten ja poliittisten pyrkimysten vaikutuksen alainen.
Rankaisemattomuus ja korruptio edellyttävät toisiaan ja ihmisoikeuksien toteutuminen on niihin kääntäen verrannollinen. Rankaisemattomuus ja korruptio ovat uhka demokratialle, sillä ratkaisut tehdään piilossa, ja rikosten lakaiseminen maton alle johtaa yhä uusiin ihmisoikeusloukkauksiin.
Väkivalta lisääntyy, kun rikoksiin syyllistyvät tietävät, että tuomituksi tulemisen riski on minimaalinen. Väkivalta uhkaa uhreja ja heidän läheisiään, mikäli he yrittävät selvittää tapahtuneita rikoksia. Kun riittävän monet hyötyvät ja riittävän monet pelkäävät, rankaisemattomuus voi vallita. Minusta näyttää, että rankaisemattomuuden ja korruption edellytyksiä ovat myös oikeus- ja hallintoviranomaisten sekä poliisien heikko koulutus ja matalat palkat.
Pitkälle korruptoituneissa maissa oikeusvaltio ei yleensä ole päässyt edes kehittymään saati vakiintumaan. Hyvin toimeentulevat ja valtaa omaavat voivat käyttää tilannetta hyväkseen, mutta tavalliset ihmiset jäävät vaille oikeuksiaan. Niin vakavien kuin pienempien rikosten tuomitsematta jättäminen rikkoo oikeudenmukaisuutta ja ihmisten tasa-arvoa vastaan ja luo turvattomuutta. Ajattelen, että rikoksen selvittäminen ja oikeuden saaminen on tärkeää rikoksen uhreille; parhaimmillaan se antaa mahdollisuuden saattaa prosessi omassa mielessä loppuun ja toipua.
“Mitä satoa korjaa maa, joka kylvää ruumiita?” Näin kysyttiin Meksikon kaduilla vuonna 2014, kun vaadittiin oikeutta 43:lle kadonneelle ja sittemmin murhatuksi todetulle opettajaopiskelijalle. Tässäkin tapauksessa viranomaisten on osoitettu sekaantuneen murhiin, joten satona ei ainakaan ole yhteiskunnallinen luottamus, joka on demokratian ja oikeusvaltion edellytys. Asianajajiemme mukaan Meksikossa väkivallan ja rankaisemattomuuden kierteen taustalla ovat rakenteelliset tekijät, kuten aseellisten poliittisten ryhmien toiminnan salliminen ja todistajansuojelumekanismien puuttuminen. Ne, jotka haluavat toimia korruptoitunutta järjestelmää ja rankaisemattomuutta vastaan, tekevät sen henkensä uhalla.
Oikeusprosessissa todistavat joutuvat välittömään vaaraan. Toimittajille asioiden esiinnostaminen on hengenvaarallista. Joitain vuosia sitten oli Suomessakin esillä toimittaja Javier Valdezin murha. Valdez oli tutkinut huumerikollisuutta ja siihen liittyvää väkivaltaa. Hänen toimittajaystävänsä totesi haastattelussa, että Meksikossa on vaarallisempaa tutkia murhaa kuin murhata. Vaarallisin toimittajan tehtävä on tutkia valtion ja organisoidun rikollisuuden yhteyksiä.
Ajattelen, että rikoksen selvittäminen ja oikeuden saaminen on tärkeää rikoksen uhreille; parhaimmillaan se antaa mahdollisuuden saattaa prosessi omassa mielessä loppuun ja toipua.
Tavatessani Meksikon varaulkoministerin sanoin toivovani, ettei kenenkään muun tarvitsisi kokea rankaisemattomuuden edessä samaa epätoivoa, jota minä olin kokenut, ei ulkomaalaisen eikä meksikolaisen. Toivoin, että Jyrin kuolemasta seuraisi jotain hyvää, että jotain muuttuisi Meksikossa parempaan suuntaan. Pyysin Meksikon hallituksen edustajia yhteistyöhön kanssamme, jotta Amerikkalaiseen ihmisoikeuskomissioon tehtävän valituksen käsittelyn yhteydessä voitaisiin muuttaa rakenteellisia tekijöitä, kuten lainsäädäntöä, joka on rankaisemattomuuden takana. Varaulkoministeri totesi olevansa tietoinen hallinnon voimattomuudesta väkivallan ja oikeudettomuuden edessä, eikä voi taata, etteivät samanlaiset tapahtumat toistuisi.
Varaulkoministeri totesi olevansa hämmästynyt siitä, että kaikkien kokemusteni jälkeen minulla oli näin myönteinen suhtautuminen Meksikoon. Kesken tämän lauseen hänen äänensä tuntui sortuvan, hän oli hetken hiljaa, otti kulauksen vesilasista ja jatkoi sitten loppuun. Jäin miettimään, liikuttuiko hän, rakastaako hän maataan väkivallasta ja kaikista tunnustamistaan ongelmista huolimatta niin suuresti, että minun toiveeni paremmasta tulevaisuudesta kosketti häntä? Saimme kokouksessa lupauksen yhteistyöstä. Nähtäväksi jää, minne se kantaa.
“Meidän on jatkettava kylväen unelmia, jotta voimme korjata satona toivoa”, totesi asianajajamme Karla Micheel Salas siteeraten Bety Cariñoa. Kahdentoista vuoden aikana olen oppinut myös sen, että toivon ylläpitäminen on ihmisoikeustyössä tärkeää silloinkin, kun näyttäisi, ettei sitä ole.
Kirjoittaja: Eve Jaakkola
Amnestyn blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.
Hei vielä! Kun nyt olet täällä…
… niin uskomme, että välität ihmisoikeuksista kaikille, kaikkialla maailmassa. Tiesitkö, että Amnestyn työ perustuu juuri sinunkaltaistesi välittävien ihmisten tukeen? Olemme riippumaton toimija, joka ei ota vastaan julkista rahoitusta. Mutta riippumattomuutemme on mahdollista säilyttää vain yksityishenkilöiden tuen voimalla.
Työmme on tehokasta. Lahjoittajiemme ansiosta vapautamme satoja vääryydellä vangittuja ihmisiä, painostamme hallituksia muuttamaan syrjiviä lakeja paremmiksi, estämme teloituksia ja pelastamme ihmishenkiä. Lahjoittajien avulla asiantuntijamme pystyvät tutkimaan ja paljastamaan ihmisoikeusloukkauksia. Tuomme vääryyksiä julki ja vaadimme päättäjiä korjaamaan ne.
Tämä kaikki on mahdollista, mutta vain sinun avullasi. Yhdessä voimme lopettaa kidutuksen, sorron ja syrjinnän, auttaa pahoinpideltyjä naisia, sekä tarjota paremman tulevaisuuden sotaa ja tuhoa pakeneville ihmisille.
Siksi kysymme: tekisitkö lahjoituksen sinulle sopivalla summalla? Jokainen lahjoitus on tärkeä. Tue nyt ihmisoikeuksia Suomessa ja kaikkialla maailmassa ja lahjoita!