Ihmisoikeuksien polkeminen jatkuu jalkapallon MM-kisoihin valmistautuvassa Qatarissa.
Vuonna 2010 maailman katseet kääntyivät Qatariin, kun maa sai jalkapallon MM-kisaisännyyden vuodelle 2022. Samalla Qatarista tuli ensimmäinen jalkapallon MM-kisat järjestävä valtio Lähi-idässä.
Vuonna 2013 kisoihin valmistautuvasta Qatarista alkoi kantautua ikäviä uutisia: siirtotyöläisiä oli kuollut stadioneiden rakennustyömaiden puutteellisten turvatoimien takia, palkkoja oli jätetty maksamatta ja monet olivat joutuneet järjestelmällisen kaltoinkohtelun ja joissakin tapauksissa jopa pakkotyön uhreiksi.
Kafala-järjestelmä ongelmien alkupisteenä
Kansainvälisen yhteisön paineesta Qatar alkoi uudistamaan työlainsäädäntöään vuonna 2017. Amnesty Internationalin tuoreesta Reality Check 2020: Countdown to the 2022 World Cup – migrant workers’ rights in Qatar’ -analyysista käy ilmi, että siirtotyöläisten olot Qatarissa ovat työlainsäädännön uudistuksista huolimatta edelleen monin paikoin epäinhimilliset.
Alle kolmen miljoonan asukkaan Qatarissa työskentelee yli kaksi miljoonaa siirtotyöläistä. He muodostavat 95 prosenttia maan työvoimasta. Valtaosa siirtotyöläisistä ei työskentele MM-kisojen rakennustyömailla, vaan muissa rakennusalan töissä sekä siivous- tai hoiva-alalla. Ihmisoikeusloukkauksista on raportoitu kaikilla näillä aloilla.
Siirtotyöläisten kaltoinkohtelun taustalla on Qatarin kafalaksi kutsuttu järjestelmä, joka on taannut työnantajille ihmisoikeuksia loukkaavan määräysvallan työntekijöihinsä. Järjestelmä muun muassa estää siirtotyöläisiä vaihtamasta työpaikkaa tai lähtemästä maasta ilman työnantajan lupaa. Sen puitteissa työntekijöitä voidaan uhkailla ja kiristää jatkamaan töitä kohtuuttomista olosuhteista huolimatta.
Myös siirtotyöläisten palkanmaksussa esiintyy vakavia ongelmia. Palkat ovat sovittua pienempiä tai ne maksetaan jopa kuukausia myöhässä. Joissain tapauksissa palkkoja ei ole maksettu lainkaan. Amnestyn kesällä julkaistusta raportista käy ilmi, että 100 siirtotyöläistä työskenteli jopa seitsemän kuukautta ilman palkkaa Al Baytin stadionilla.
Siirtotyöläiset kohtaavat lisäksi jatkuvia esteitä oikeuden saamiselle tilantessa, jossa työnantaja on loukannut heidän oikeuksiaan. Syksyllä 2020 Amnesty paljasti, että siirtotyöläiskotiapulaiset työskentelivät keskimäärin 16 tuntia päivässä, eikä osalla ollut ollut yhtäkään vapaapäivää työsuhteensa aikana.
Siirtotyöläisten saama oikeusapu ja suojelu on olematonta ja heitä on kielletty järjestäytymästä tai liittymästä ammattiliittoihin. Moni siirtotyöläinen on lisäksi joutunut maksamaan välittäjille suuria summia saadakseen työpaikan. Esimerkiksi nepalilaiset siirtotyöläiset ovat maksaneet keskimäärin 1200 dollaria rekrytointipalveluille saadakseen työpaikan Qatarista, jossa heidän kuukausitienestinsä ovat keskimäärin vain 200 dollaria.
Toimenpiteiden vaikutukset vähäisiä
Vuoden 2017 jälkeen Qatarin hallitus on tehnyt useita siirtotyöläisten oikeuksiin liittyviä lainsäädäntöuudistuksia, kuten työnantajansa kotona asuvien kotiapulaisten työaikalaki, työtuomioistuimen perustaminen, minimipalkan säätäminen sekä rahasto, josta voidaan korvata maksamatta jääneitä palkkoja.
Myös kafala-järjestelmään on tehty muutoksia. Qatar on esimerkiksi luopunut vaatimuksesta, jonka mukaan työntekijöillä tulisi olla työnantajan lupa lähteä maasta tai vaihtaa työpaikkaa.
Qatarin tekemät uudistukset ovat tervetulleita. Niiden toimeenpano ja valvonta on kuitenkin ollut täysin riittämätöntä. Amnestyn raportti osoittaa, että monien siirtotyöläisten arjessa uudistukset eivät näy vielä millään tavalla: työajat sekä työskentelyolosuhteet ovat edelleen monin paikoin epäinhimilliset ja palkkojen maksussa esiintyy ongelmia. Työnantajat eivät edelleenkään joudu vastuuseen työntekijöidensä kaltoinkohtelusta.
Amnesty vaatii FIFA:lta toimia
Amnesty Internationalin eri osastot yli 25 maassa ovat vedonneet kansallisiin jalkapalloliittoihin, jotta ne ottaisivat aktiivisen roolin siirtotyöläisten oikeuksien turvaamisessa. Myös Amnestyn Suomen osasto vetosi Suomen Palloliittoon.
Kansallisten jalkapalloliittojen tulee vaatia FIFA:a käyttämään vaikutusvaltaansa Qatarin hallitukseen sekä julkisesti että yksityisesti. Qatarin hallituksen tulee määrätietoisin toimin varmistaa, että työlainsäädännön uudistukset todella otetaan käyttöön ja niiden toteutumista valvotaan.