Kiinassa sosiaalisen median käyttö vaatii joskus suurta kekseliäisyyttä. Kun sanoja kielletään jatkuvalla syötöllä, vaihtoehtoisten termien keksimisestä tulee lähes taidetta.
Kiinalaiset sosiaalisen median käyttäjät ovat kehittäneet oman sanastonsa välttääkseen maassa laajalle ulottuvan sensuurin. Kieli kehittyy koko ajan, sillä Kiinan hallitus kieltää uusia puheenaiheita ja termejä jatkuvasti.
Koronavirusepidemia on mitä ajankohtaisin esimerkki tästä ilmiöstä.
Kiinan hallituksen toimet ennennäkemättömän koronavirustilanteen aikana ovat herättäneet kritiikkiä. Maa yritti alunperin peitellä epidemian olemassaoloa ja leviämistä, vaikka siitä tiedottaminen olisi selkeästi ollut väestön etu. Pyrkimys vaientaa netissä leviävä kritiikki onkin luonut ympärilleen useita arkoja aiheita.
Koronaepidemia tiukentaa jo valmiiksi ankaraa sensuuria
Tammikuussa 2020 kiinalaisen sosiaalisen median Weibon käyttäjät valittivat, että Wuhan- ja Hubei-kaupunkien nimet olivat alustalla kiellettyjä. Koronavirus lähti leviämään näissä kaupungeissa ensimmäisenä. Vain pieni osa käyttäjistä näki postauksia, joissa kaupungit mainittiin – tämä herätti epäilyksen siitä, että viranomaiset rajoittivat tiedon jakamista.
Toisessa suositussa sovelluksessa, WeChatissa, sanayhdistelmät kuten “Xi Jinping menee Wuhaniin” ja “Wuhan + Kiinan kommunistinen puolue + kriisi + Peking” sensuroitiin systemaattisesti, kertoo tutkimusryhmä Citizen Lab.
Somessa ihmiset alkoivat käyttää Wuhanin ja Hubein lyhenteitä (“wh” ja “hb”) korvatakseen kaupunkien nimet. Yksinkertaista, mutta tehokasta – ja vasta alkusoittoa.
Myös Kiinan Punaisen ristin toiminta ja valmius jakaa avustustarvikkeita kyseenalaistettiin. Ihmiset alkoivat epäillä, että järjestön lahjoitukset, kuten terveydenhuollon suojatarvikkeet, eivät päätyneet niitä tarvitseviin sairaaloihin.
Somekäyttäjät aavistelivat, että myös “Punainen risti” terminä kiellettäisiin, joten he alkoivat viitata siihen termillä “punainen kymppi”. Kiinan kielessä numero kymmenen (十 Shí) muistuttaa kirjoitusasultaan ristiä.
Toinen esimerkki on F4-lyhenteen käyttö. Se viittasi alunperin samannimiseen taiwanilaiseen poikabändiin, joka oli suosittu 2000-luvun alussa. Nyt sitä käytetään viittaamaan neljään paikallispoliitikkoon: Hubein kuvernööriin, Hubein kommunistisen puolueen sihteeriin, Wuhanin pormestariin sekä Wuhanin puoluesihteeriin. Monien mielestä nämä neljä miestä ovat päävastuussa epidemian leviämisestä.
Viattomia lauseita voidaan myös tulkita syvällisemmin. Esimerkkinä tästä ovat poliisin papereista vuodetut lauseet, jotka tohtori Li Wenliang vaihtoi poliisin kanssa. Tohtori Li oli ensimmäinen lääkäri, joka varoitti ihmisiä koronasta.
“Voitko tehdä tämän?” lukee 3. tammikuuta päivätyssä poliisin lausunnossa, jossa Litä vaaditaan lopettamaan virukseen liittyvät “laittomat toimet”.
“Voin”, Li vahvistaa.
“Ymmärrätkö tämän?” lausunto jatkuu.
“Ymmärrän”, sanoo Li.
Sosiaalisen median käyttäjät tiivistivät poliisin ja Lin välisen keskustelun lauseeksi: “Voitko tehdä tämän? Voin. Ymmärrätkö tämän? Ymmärrän.”
Kun lauseen sisältävät postaukset poistettiin, somekäyttäjät keksivät lauseesta pian uuden, kapinallisemman version: “En voi enkä ymmärrä.”
Samana iltana sananvapautta vaativa aihetunniste levisi Weibossa. Kun se havaittiin, tunniste poistettiin ja sitä levittäneet käyttäjät estettiin.
Kiinan uusi sanakirja
Koronaepidemian kiihtyessä uusia sanoja sensuroidaan päivittäin. Kiinalaiset somekäyttäjät ovat kuitenkin tottuneet välttämään arkoja aiheita vaihtoehtoisilla sanoilla.
Yleisin esimerkki on “zf”, joka on lyhenne kiinan kielen sanasta “hallitus”. “Jc” tarkoittaa poliisia, “guobao” eli kansallisaarre – tai vastaavasti pandakuvat – viittaavat valtion turvallisuuspalveluun. George Orwellin 1984-romaanista tuttu “totuusministeriö” taas viittaa kommunistisen puolueen propaganda-osastoon.
Päästäkseen maassa kiellettyihin Facebookiin tai Twitteriin, monet kiinalaiset käyttävät VPN-sovellusta, jonka avulla he pääsevät “kiipeämään Kiinan (palo)muurin ylitse”. “Tikapuut” symboloivat tätä kiipeämistä, ja “vietnamilaiset pho-nuudelit” alkukirjaimineen viittaavat VPN-sovellukseen.
Tiananmenin aukion vuoden 1989 veriseksi muuttunut mielenosoitus on yksi eniten sensuroituja termejä Kiinan internetissä. Siihen viitataan esimerkiksi termein “35. maaliskuuta” tai “65. huhtikuuta”.
Sanataiturointia vai hukkaan heitettyä luovuutta?
Somekäyttäjien on usein oltava niin luovia, että teksti muuttuu lähes absurdiksi.
Kysymys-vastaus-sivusto ZhiHulla kyseltiin, kuinka “kapean pullonkaulan saa kunnolla pestyä”. Kysymys voi vaikuttaa oudolta, mutta ääneen lausuttuna “kapea pullonkaula” kuulostaa samalta kuin presidentti Xi Jinpingin nimi. Tämä ilmaisu oli kuitenkin liikaa moderoijille, ja se poistettiin.
Samoin erään vanhemman valitus siitä, että hänen lapsensa on “huono oppimaan”, poistettiin heti. Kiinaksi presidentin sukunimi Xi tarkoittaa “oppimista” – “huono oppimaan” täytyi siis sensuroida.
Kiinan sensuurijärjestelmä on hämmentävä. Kiellettyjen sanojen lista muuttuu jatkuvasti, eikä sitä ole ikinä julkaistu. Joitakin sanoja kielletään tietyiltä käyttäjiltä, mutta ei kaikilta. Tämä johtaa siihen, että ihmiset alkavat sensuroida itse itseään sosiaalisessa mediassa kirjoittaessaan.
Somekäyttäjistä moni on toimittaja, opiskelija, tutkija tai aktivisti. He ovat loputtoman kekseliäitä kehittäessään jatkuvasti laajentuvaa vaihtoehtosanakirjaa. Toisaalta jatkuva kissa-hiiri-leikki vie myös energiaa: profiilin poiston jälkeen moni aloittaa nollasta, ja seuraajat pitää haalia kasaan uudestaan.
Olisi epäilemättä hedelmällisempää käyttää mielikuvitusta ja kekseliäisyyttä johonkin muuhun kuin siihen, että ylipäätään saa äänensä kuuluville.