Suomi on tukenut kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia pakolaisia kiintiöjärjestelmän avulla jo 1970-luvulta saakka. Nyt Petteri Orpon hallitus haluaa laskea pakolaiskiintiötä koko vuosituhannen alhaisemmalle tasolle.
Järjestelmä, jossa Suomeen pysyvästi muuttavat ihmiset seulotaan tarkasti ja joiden kotoutumisesta pidetään huoli. Tämä ei ole utopiaa, vaan osa Suomen maahanmuuttopolitiikkaa – ollut jo vuosikymmenten ajan.
Pakolaiskiintiö on YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n suosittelema, kestävä ratkaisu pakolaisten vastaanottamiseksi. Kiintiö tarjoaa valtioille hallitun keinon pakolaisten vastaanottamiseen, eli uudelleensijoittamiseen. Pakolaiskiintiössä tulijat valitaan huolellisesti ja ihmiset siirretään järjestelmällisesti pakolaisleireiltä turvallisiin maihin.
Pakolaiskiintiössä suomalaisen hallinnon osat tekevät saumatonta yhteistyötä
Vuosittain toistuva pakolaiskiintiöprosessi alkaa talousarvion yhteydessä, jolloin eduskunta hyväksyy seuraavan vuoden pakolaiskiintiön suuruuden hallituksen esityksen mukaisesti. Tämän jälkeen ministeriöt tekevät valtioneuvostolle esityksen pakolaiskiintiön alueellisesta kohdentamisesta, eli siitä, mistä ihmisiä uudelleensijoitetaan Suomeen. Esitys perustuu UNHCR:n suosituksiin.
Suomi on pyrkinyt pääsääntöisesti vastaanottamaan pakolaisia samoista maista, jotta aiemmin saatua kokemusta voitaisiin hyödyntää parhaimmalla mahdollisella tavalla kotoutumisen tukemiseksi.
Kiintiöstä on vuosittain varattu noin 10 prosenttia hätätapauksille eli ihmisille, joille UNHCR on arvioinut kiireellisen uudelleensijoittamisen tarpeen esimerkiksi sairauden vuoksi. Valinnat tehdään UNHCR:n asiakirjojen perusteella ilman kansalaisuus- tai aluerajauksia.
Miten Suomeen saapuvat ihmiset valitaan?
Kiintiöpakolaiset valitaan UNHCR:n Suomelle esittämien henkilöiden joukosta. UNHCR pyrkii esittämään Suomelle henkilöitä ja perhekuntia, jotka täyttävät Suomen ilmoittamat edellytykset uudelleensijoittamiselle, ja joille Suomesta voisi tulla uusi pysyvä kotimaa.
Suomen kiintiöjärjestelmä on pohjautunut haavoittuvimmassa asemassa olevien uudelleen sijoittamiseen, eli sijoituksessa on painotettu esimerkiksi lapsiperheitä ja yksin saapuvia naisia.
Maahanmuuttovirasto on päävastuussa valintaprosessin organisoinnista. Maahanmuuttoviraston edustajan lisäksi Suomeen saapuvien ihmisten valintaan osallistuu kotoutumisen asiantuntija, joka arvioi pakolaisen vastaanoton ja kotoutumisen edellytykset Suomeen. Myös suojelupoliisin edustaja on mukana arvioimassa, ettei pakolainen vaaranna järjestystä tai turvallisuutta, kansanterveyttä tai Suomen kansainvälisiä suhteita.
Tavallisesti kiintiövalintamatkalle osallistuvat viranomaiset matkustavat maahan, jossa UNHCR:n ehdottamat pakolaiset asuvat. Valinnat tehdään asiakirjojen, haastattelujen ja muiden selvitysten perusteella.
Kiintiövalintahaastattelujen jälkeen Maahanmuuttovirasto pyytää suojelupoliisilta lausunnon esitetyistä pakolaisista. Prosessissa arvioidaan siis ennakoivasti, miten pakolainen tulee kotoutumaan Suomeen ja onko todennäköistä, että hän voisi syyllistyä Suomessa rikoksiin. Esimerkiksi Suomessa asuvan sukulaisen vakava rikosrekisteri voi johtaa perheen hylkäämiseen. Tärkeimpänä kriteerinä on kuitenkin kansainvälisen suojelun tarve.
Suomeen pääsemisen jälkeen alkaa kotoutuminen
Haastatteluissa Suomeen mahdollisesti saapuvalle annetaan lyhyt Suomi-info, jotta hän saa tietoa Suomesta ennen sijoituspäätöstä. Suomeen valituille kiintiöpakolaisille järjestetään muutaman päivän koulutus Suomeen muuttamisesta ja suomalaisesta yhteiskunnasta. Koulutus sisältää myös suomen kielen opetusta.
Valinnan myötä Suomen pakolaiskiintiöön valituille myönnetään pakolaisasema ja neljän vuoden oleskelulupa Suomeen. Maahanmuuttovirasto sijoittaa pakolaiset kuntiin yhteistyössä ELY-keskusten kanssa. Kunnat päättävät itsenäisesti, ottavatko ne kiintiöpakolaisia vastaan.
Kunta on vastuussa kotoutumisen koordinoinnista. Pakolaiset pääsevät muuttamaan vuokra-asuntoon, jotta kotoutuminen voi alkaa välittömästi. Suomeen saapumisen jälkeen pakolainen käy Digi- ja väestövirastossa rekisteröitymässä henkilökohtaisesti, Kelalla hakemassa Kela-kortin ja tarvittaessa sosiaaliturvaetuuksia. Kahden viikon kuluessa saapumisesta pakolaiselle tehdään laaja terveystarkastus. Terveystarkastukseen kuuluu myös käynti hammaslääkärillä ja tarvittaessa neuvola- ja erikoissairaanhoidon palveluita. Pakolainen käy lisäksi poliisilla hakemassa ulkomaalaisen henkilökortin ja tarvittaessa Maahanmuuttovirastolla anomassa pakolaisen matkustusasiakirjan. Lapset ilmoitetaan varhaiskasvatukseen ja kouluun.
Työvoimaan kuuluvien aikuisten kotoutumissuunnitelmaan kuuluu osallistuminen TE-palveluiden osoittamaan kotoutumiskoulutukseen tai omaehtoinen opiskelu TE-palveluiden hyväksymänä. Työvoiman ulkopuolisten aikuisten kotoutumissuunnitelmaan kuuluu kunnan tarjonnan mukaan kotoutumista tukevaa koulusta, omaehtoista opiskelua tai muuta kotoutumista edistävää toimintaa.
Tarvittaessa Suomeen saapunut ihminen ohjataan myös ikääntyneiden, vammaisten, mielenterveys- tai päihdepalveluihin sekä järjestöjen toimintaan. Kotoutumisaika kestää yleensä noin kolme vuotta, korkeintaan viisi vuotta.
Kiintiöprosessissa yleisemmin ihmiset vastaanotetaan perhekunnittain. Perhekuntien yhteinen sijoittaminen edesauttaa kotoutumista, kun perhe pääsee aloittamaan uuden elämänsä Suomessa yhdessä ilman huolta muiden perheenjäsenten kohtalosta. Toisaalta tämä tarkoittaa myös sitä, että jos yksi perheenjäsenistä ei ole sopiva Suomeen, ketään kyseisestä perhekunnasta ei voida ottaa Suomeen kiintiöpakolaisena.
Pakolaiselle itselleen järjestelmä on raskas
Ihmisen itsensä kannalta kiintiöprosessi on pitkä ja monivaiheinen. Hän joutuu ensin pakenemaan kotimaastaan sodan, konfliktin tai muun vainon vuoksi. Pakomatka voi aluksi suuntautua toiseen kaupunkiin maan sisällä, jonka jälkeen ihminen voi joutua ylittämään valtion rajan.
Kun raja on ylitetty, ihmisen pitää mennä UNHCR:n toimistolle, hakea kansainvälistä suojelua ja rekisteröityä UNHCR:n asiakkaaksi. Tämän jälkeen UNHCR käynnistää turvapaikkaprosessin. Prosessiin kuuluu useita UNHCR:n haastatteluita ja muita selvityksiä, joiden perusteella UNHCR tekee päätöksen pakolaisasemasta.
Tilanteessa, missä UNHCR katsoo, että ihmiselle tulisi myöntää pakolaisasema, virasto arvioi hänen kannaltaan parhaan pysyvän ratkaisun. UNHCR arvioi, voiko ihminen palata kotimaahansa ja mikäli tämä ei ole mahdollista, UNHCR tarkastelee, voiko hän jäädä valtioon, jossa hän tällä hetkellä oleskelee. Jos pysyvä oleskelu ei ole mahdollista, UNHCR pyrkii sijoittamaan henkilön kiintiöpakolaisena esimerkiksi Suomeen.
Järjestelmä ei ole täydellinen
Pakolaisaseman saanut ihminen on voinut jättää kotinsa jo kymmenen vuotta ennen sijoitusta uuteen maahan. Pakomatkat ovat usein vaarallisia ja moni joutuu jättämään läheisensä turvattomiin oloihin. Uudelleensijoittamisen odottaminen pakolaisleireillä voi olla traumaattista.
Toisaalta monilla kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevilla ei ole mahdollisuutta lähteä kotimaastaan ja päästä UNHCR:n toimistolle asti rekisteröitymään. Turvaa hakevia ihmisiä on aina enemmän kuin kiintiöpaikkoja ja vain murto-osa pakolaisista pääsee kiintiöpakolaisiksi.
Ongelmista huolimatta pakolaiskiintiö on todistetusti toimiva prosessi, jonka kautta ihmiset voivat päästä pysyvästi turvaan ja alkaa rakentaa uutta elämää. Siksi Petteri Orpon hallituksen päätös laskea jo valmiiksi alhaista pakolaiskiintiön määrää entisestään on absurdi. Hallitus on esittänyt pakolaiskiintiön kooksi 500 pakolaista. Luku ei ole ollut näin alhainen koko 2000-luvun aikana.
Hallitusohjelman mukaan hallituksen turvapaikkapolitiikka perustuu hädänalaisimpien auttamiseen. Suomi on kiintiöpakolaisten vastaanottamisessa painottanut haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten uudelleensijoitusta. Järjestelmä vastaa siis täysin hallitusohjelman tavoitetta saattaa hädänalaisimmat ihmiset turvaan.
Päätös kiintiöpakolaisten määrän kutistamisesta alle puoleen nykyisestä on selkeä osoitus hallitusohjelman ristiriitaisuudesta. Hallitusohjelman periaatteet vahvasta ja välittävästä Suomesta jäävät sanahelinäksi konkreettisten päätösten rinnalla.
Kiintiön kautta uuteen alkuun – useammalle pakolaiselle taattava mahdollisuus turvalliseen elämään
Suomen on tarjottava turvaa pakolaisille johdonmukaisesti ja pitkällä tähtäimellä. Korkea pakolaiskiintiö mahdollistaa sen, koska kiintiöjärjestelmä on yksi säädellyimmistä ja siten hallituimmista maahanmuuton muodoista.
Vetoa Suomen hallitukseen: Suomen pakolaiskiintiötä täytyy nostaa!
Hei vielä! Kun nyt olet täällä…
… niin uskomme, että välität ihmisoikeuksista kaikille, kaikkialla maailmassa. Tiesitkö, että Amnestyn työ perustuu juuri sinunkaltaistesi välittävien ihmisten tukeen? Olemme riippumaton toimija, joka ei ota vastaan julkista rahoitusta. Mutta riippumattomuutemme on mahdollista säilyttää vain yksityishenkilöiden tuen voimalla.
Työmme on tehokasta. Lahjoittajiemme ansiosta vapautamme satoja vääryydellä vangittuja ihmisiä, painostamme hallituksia muuttamaan syrjiviä lakeja paremmiksi, estämme teloituksia ja pelastamme ihmishenkiä. Lahjoittajien avulla asiantuntijamme pystyvät tutkimaan ja paljastamaan ihmisoikeusloukkauksia. Tuomme vääryyksiä julki ja vaadimme päättäjiä korjaamaan ne.
Tämä kaikki on mahdollista, mutta vain sinun avullasi. Yhdessä voimme lopettaa kidutuksen, sorron ja syrjinnän, auttaa pahoinpideltyjä naisia, sekä tarjota paremman tulevaisuuden sotaa ja tuhoa pakeneville ihmisille.
Siksi kysymme: tekisitkö lahjoituksen sinulle sopivalla summalla? Jokainen lahjoitus on tärkeä. Tue nyt ihmisoikeuksia Suomessa ja kaikkialla maailmassa ja lahjoita!