Raja-aidat eivät estä luvattomia rajanylityksiä. Suomen aitahanke määrittelee turvallisuuden muita arvoja tärkeämmäksi.
Tämä kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 2. helmikuuta 2023.
Kun Berliinin muuria purettiin vuonna 1989, maailmalla oli kuusi raja-aitaa erottamassa valtioita toisistaan. Nykyisin raja-aitoja on jo 74. Niistä 19 sijaitsee Euroopan unionin alueella. Vuosina 2014–2022 rajaesteiden kokonaispituus EU:n ulkorajoilla kasvoi 315 kilometristä 2 048 kilometriin.
Aitoja rakennetaan, vaikka rajapolitiikan asiantuntijat eivät usko niiden estävän luvattomia rajanylityksiä. Luvut kertovat samaa: aidoista huolimatta yli 330 000 ihmistä tuli EU:n alueelle epävirallista kautta vuonna 2022, 64 prosenttia enemmän kuin vuonna 2021.
Aitojen takia vainoa, sotaa ja ilmaston lämpenemistä pakenevat ihmiset joutuvat uusien ihmisoikeusloukkausten kohteeksi. Ihmisiä kuolee rajoille, koska turvaan pääsystä tehdään jatkuvasti vaikeampaa.
Myön Suomessa rakennetaan aitaa itärajalle. Asiaa pitää tarkastella osana maahanmuutto- ja turvapaikkapoliittista keskustelua, joka alkoi jo ennen Venäjän hyökkäyssotaa. Virallisesti tarkoituksena on “varautua muuttoliikettä hyväksikäyttävään hybridivaikuttamiseen”. Varaudutaan siis siihen, että toinen valtio siirtäisi turvapaikanhakijoita Suomen rajalle horjuttaakseen Suomen politiikkaa.
Kun tällaiseen uhkaan vastataan sulkemalla raja tai rakentamalla aita, välikappaleiksi joutuneet ihmiset joutuvat kärsimään. Asia konkretisoitui vuonna 2021, kun Valko-Venäjän rajalta pyrki paljon ihmisiä EU-alueelle. Tämä kehystettiin hätätilanteeksi, johon valtiot vastasivat poikkeuksellisilla toimilla. Puolassa turvallisuudesta vastaavat viranomaiset ryöstivät ja kiduttivat turvaa hakevia ihmisiä, ja Liettuassa ihmisiä suljettiin mielivaltaisesti säilöönottokeskuksiin kuukausiksi. Viranomaiset eivät vastaanottaneet turvapaikkahakemuksia.
Turvaan pääsystä tehdään jatkuvasti vaikeampaa.
Vaikuttamisyritykset ovat mahdollisia, koska EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka on muukalaisvihamielistä. EU on pyrkinyt pitämään rajansa kiinni jo vuosien ajan, ja sen vuoksi jäsenmaita voidaan painostaa viattomia ihmisiä hyväksikäyttämällä.
EU:n ja Suomen lainsäädäntö takaa oikeuden elämään ja oikeuden hakea turvapaikkaa. Myös kidutus ja epäinhimillinen kohtelu on kielletty. Eurooppalaiset tuomioistuimet ovat todenneet Puolan ja Liettuan toimet laittomiksi. Silti Suomi on liittymässä osaksi samaa jatkumoa.
Kesällä 2022 eduskunta käsitteli ja hyväksyi nopeasti rajavartiolain muutoksen, joka tekee mahdolliseksi rajan sulkemisen ja turvapaikanhakuoikeuden kaventamisen. Tähän riittää, että valtioneuvosto epäilee maahantulon tapahtuvan vieraan valtion tai muun toimijan vaikutuksesta. Käytännössä turvapaikkaa voisi tällöin hakea vain Helsinki-Vantaan lentokentältä. Jos maareitit suljetaan, turvapaikkaa voivat hakea lähinnä ihmiset, joilla on viisumi Suomeen. Suomen ihmisoikeusvelvoitteet eivät silloin täyty.
Vuoden 2022 lopussa eduskunta hyväksyi – taas ilman merkittävää vastustusta – jo lähes puolet raja-aidan rakentamisen oletetuista kokonaiskustannuksista. 270 kilometrin aita maksaa arvioiden mukaan 380 miljoonaa euroa.
Pohjimmiltaan Suomen aitahanke on osoitus retoriikasta, jossa turvallisuus määritellään muita arvoja tärkeämmäksi. Tämä tehdään oikeudenmukaisuuden ja perusoikeuksien kustannuksella. Hallitus perustelee rajan sulkemista ja aidan rakentamista ”muuttuneella turvallisuusympäristöllä”. Jää epäselväksi, miten aita todellisuudessa lisäisi turvallisuutta.
Suomalaisen raja-aidan tarkoituksena on Venäjän rajan sulkeminen turvapaikanhakijoilta. Kaikki tietävät, ettei aita estä panssareita tai laajamittaista muuttoliikettä, jos sellainen syntyisi Venäjällä.
Naapurimaamme käy hyökkäyssotaa ja siihen täytyy reagoida, mutta aita on vain tehoton, kallis ja vaarallinen symboli, josta kärsivät ensisijaisesti viattomat ihmiset.
Kukaan ei ole jäänyt kaipaamaan Berliinin muuria, eikä Suomen rajalle nousevalla aidallakaan ole ylevää tulevaisuutta.
Teksti: Frank Johansson ja Pargol Miraftabi
Johansson on toiminnanjohtaja ja Miraftabi oikeudellinen asiantuntija ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin Suomen osastossa.
Hei vielä! Kun nyt olet täällä…
… niin uskomme, että välität ihmisoikeuksista kaikille, kaikkialla maailmassa. Tiesitkö, että Amnestyn työ perustuu juuri sinunkaltaistesi välittävien ihmisten tukeen? Olemme riippumaton toimija, joka ei ota vastaan julkista rahoitusta. Mutta riippumattomuutemme on mahdollista säilyttää vain yksityishenkilöiden tuen voimalla.
Työmme on tehokasta. Lahjoittajiemme ansiosta vapautamme satoja vääryydellä vangittuja ihmisiä, painostamme hallituksia muuttamaan syrjiviä lakeja paremmiksi, estämme teloituksia ja pelastamme ihmishenkiä. Lahjoittajien avulla asiantuntijamme pystyvät tutkimaan ja paljastamaan ihmisoikeusloukkauksia. Tuomme vääryyksiä julki ja vaadimme päättäjiä korjaamaan ne.
Tämä kaikki on mahdollista, mutta vain sinun avullasi. Yhdessä voimme lopettaa kidutuksen, sorron ja syrjinnän, auttaa pahoinpideltyjä naisia, sekä tarjota paremman tulevaisuuden sotaa ja tuhoa pakeneville ihmisille.
Siksi kysymme: tekisitkö lahjoituksen sinulle sopivalla summalla? Jokainen lahjoitus on tärkeä. Tue nyt ihmisoikeuksia Suomessa ja kaikkialla maailmassa ja lahjoita!