Kesäkuussa 2018 istuin oikeusministeriössä professoreiden, tuomareiden, lainsäädäntöneuvosten, asianajajien ja muiden asiantuntijoiden seurassa ja siteerasin suomalaisessa käräjäoikeudessa äskettäin annettua raiskaustuomiota. Tuomari oli päätynyt vapauttavaan tuomioon, todeten:
”Se, että seksikumppani sanoo yhdyntää kohti edettäessä tai yhdyntöjen välillä ‘ei, en halua’, ei aina ole riittävä signaali toiselle siitä, että suostumusta ja halua seksin jatkamiseen ei ole olemassa.”
Miten tämä on mahdollista?
Suomi oli jo pitkään väittänyt, että raiskauslainsäädäntö on riittävä. Suomi väitti, että tapaukset, joissa uhri ei ole suostunut seksiin, tulevat jo tuomituiksi raiskauksina. Tukijoidemme avulla osoitin, että näin ei ole.
Suomen raiskauslainsäädäntö edellyttää käytännössä usein, että raiskauksen uhri taistelee vastaan. Tämä on ongelmallista, koska kaikki raiskatuksi joutuneet eivät tietenkään tee näin.
Raiskauksen nykyinen määritelmä ei myöskään kata esimerkiksi puoliunessa olevia uhreja eikä uhreja, jotka lamaantuvat raiskauksen alkaessa, vaikka olisi selvää, etteivät he ole suostuneet seksuaaliseen kanssakäymiseen.
Tällaisia johtopäätöksiä teimme Amnestyn tutkimuksessa, jonka alustavia huomioita kesäkuussa 2018 siteerasin.
Tämä oli tärkeä askel matkalla kohti parempaa raiskauslainsäädäntöä. Lahjoittajiemme tuella teimme perusteellista tutkimusta, joka toimi tukevana selkärankana vaatiessamme lakiuudistusta.
Raiskauksen määritelmän puutteellisuus aiheuttaa sen, että osa raiskaajista pääsee pälkähästä, koska laissa on aukkoja. Se taas tarkoittaa, että he voivat raiskata uudestaan. Tästä kärsivät erityisesti naiset. Neljä viidestä seksuaalisen väkivallan uhrista Suomessa on nainen.
Lakia on muutettava: seksi ilman suostumusta on raiskaus
Amnesty ja monet muut järjestöt olivat vaatineet tätä jo vuosia, kun oikeusministeriö vihdoin huhtikuussa 2019 asetti työryhmän pohtimaan seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistusta. Minut nimitettiin työryhmään Amnestyn edustajana, ainoana järjestöedustajana. Muut työryhmän jäsenet olivat oikeusministeriön virkahenkilöitä, oikeustieteen professoreja, tuomari, syyttäjä, asianajaja, poliisin edustaja ja psykologi.
Työryhmän tehtävänä oli tehdä ehdotus seksuaalirikoslainsäädännöksi, jonka mukaan ei tarkoittaa ei ja suostumuksen asemaa vahvistettaisiin muutenkin. Tapasimme 15 kertaa noin 14 kuukauden aikana ja kävimme pitkiä keskusteluja erilaisten sanamuotojen keskinäisestä paremmuudesta. Luin satoja sivuja taustamateriaaleja, luonnoksia lakitekstiksi ja ehdotuksia perusteluiksi. Esitin kymmeniä huomioita, joskus ehdottaen muutosta yksittäiseen sanaan, toisinaan vastustaen kokonaista osiota.
Nyt Amnestyn tavoite uudesta raiskauslainsäädännöstä on suuren harppauksen verran lähempänä. Tässä lahjoittajamme ovat olleet olennaisessa roolissa – heidän tuellaan Amnesty pystyi vaikuttamaan jopa lakiehdotuksen yksittäisiin sanoihin.
Työryhmä julkaisi ehdotuksensa heinäkuussa 2020. Siinä raiskaus ehdotetaan määriteltäväksi vapaaehtoisen osallistumisen kautta. Eli jos toinen ei osallistu vapaaehtoisesti sukupuoliyhteyteen, kyseessä on raiskaus. Ehdotuksella voidaan tukkia monia niistä aukoista vanhassa lainsäädännössä, jotka Amnesty osoitti tutkimuksellaan. Tämä tarkoittaa sitä, että raiskaajat tulisivat joutumaan useammin teoistaan vastuuseen.
Amnesty ei ole kuitenkaan täysin tyytyväinen työryhmän enemmistön ehdotukseen. Esimerkiksi valta-aseman väärinkäyttö toisen taivuttelemiseksi sukupuoliyhteyteen olisi edelleen seksuaalista hyväksikäyttöä eikä raiskaus. Siitä tuomittu saa siis lievemmän tuomion. Valta-aseman väärinkäytön pitäisi kuitenkin olla teon rangaistuksen ankaruutta lisäävä eikä vähentävä tekijä. Siksi Amnesty on jättänyt ehdotukseen eriävän mielipiteen.
Lakiehdotuksen valmistelua jatketaan nyt oikeusministeriössä, ja hallituksen lakiesitys annetaan eduskunnalle todennäköisesti syksyllä 2021. Amnesty jatkaa vaikuttamistyötä siihen asti, kun lakiesitys on hyväksytty eduskunnassa ja laki tulee voimaan.
Tämä on harvinainen mahdollisuus saada aikaiseksi todella hyvä seksuaalirikoslainsäädäntö, joka suojelee paremmin seksuaalista väkivaltaa kokeneita!
Työ ei tietenkään lopu uuteen lainsäädäntöön. Amnestylla on monia muitakin parannusehdotuksia. Lakimuutoksen hengen pitää läpäistä myös oikeuslaitos ja poliisi, ja tuomareita, syyttäjiä, poliiseja ja oikeusavustajia on koulutettava uuden lainsäädännön tulkinnasta ja raiskauksen uhrien sensitiivisestä kohtaamisesta. Kaikkialle Suomeen pitää saada suostumuskulttuuri: sellainen seksuaalisen kanssakäymisen kulttuuri, joka perustuu vastavuoroiselle toisen tahdon ja toiveiden kunnioitukselle.
Tekemällä lahjoituksen, voit auttaa meitä parantamaan lakeja ja suojelemaan seksuaalirikosten uhreja entistä paremmin.
Teksti: Otava Piha. Kirjoittaja toimi Amnestyn Suomen osaston edustajana oikeusministeriön työryhmässä.
Amnestyn blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.