Etusivu Blogi Miksi ihmisoikeuksien puolustaminen on Meksikossa hengenvaarallista?

Miksi ihmisoikeuksien puolustaminen on Meksikossa hengenvaarallista?

Ihmisoikeuksien puolustaminen voi olla vaarallista eri puolilla maailmaa, ja Meksikossa tilanne on erityisen hälyttävä.

Meksikon hallituksen toimenpiteet ihmisoikeuspuolustajien suojelemiseksi ovat osoittautuneet täysin riittämättömiksi. Erityisessä vaarassa ovat maa- ja ympäristöoikeuksia sekä alkuperäiskansojen oikeuksia puolustavat aktivistit. Rankaisemattomuuden juuret ovat syvällä maan korruptoituneissa valtarakenteissa.

Kymmenen vuotta Jyri Jaakkolan ja Bety Cariñon surmista

Lähes päivälleen kymmenen vuotta sitten, 27.4.2010, humanitaarinen avustussaattue oli matkalla saarrettuun San Juan Copalan kylään triqui-alkuperäiskansan asuinseudulla Meksikon Oaxacassa. 30 hengen saattueessa oli mukana kansainvälisiä ihmisoikeustarkkailijoita sekä paikallisia aktivisteja. Saattueen tavoitteena oli toimittaa kylän asukkaille ruokaa ja lääkkeitä ja hankkia lisätietoja sen tilanteesta. Lähestyessään kylää saattue joutui aseistautuneen Ubisort-ryhmän väijytykseen. Suomalainen ihmisoikeustarkkailija Jyri Jaakkola ja meksikolainen ihmisoikeuspuolustaja Bety Cariño surmattiin ja useita muita haavoitettiin.

Vaikka hyökkäyksellä oli monta todistajaa ja tapahtumien kulusta tiedetään paljon, hyökkäyksen tekijöitä ei ole vieläkään saatu vastuuseen.

Vakavia ihmisoikeusloukkauksia alkuperäiskansan asuinalueella

San Juan Copalan kylä, johon avustussaattue huhtikuussa 2010 oli matkalla, oli ollut puolisotilaallisten ryhmien saartama jo usean kuukauden ajan. Aseellinen Ubisort-ryhmä, jolla oli yhteyksiä osavaltiota hallitsevaan puolueeseen, oli terrorisoinut kylää siitä lähtien, kun sen asukkaat olivat julistaneet kylän itsehallinnolliseksi alueeksi vuonna 2007. Saarretun kylän asukkailla oli puute ruoasta, vedestä, lääkkeistä ja sähköstä. Terveysasema oli suljettu, eivätkä lapset päässeet kouluun. Saartoa uhmaavia ihmisiä ammuttiin.

Triqui-alkuperäiskansan asuinalueet Oaxacassa ovat Meksikon köyhimpiä, ja eri ryhmien väliset väkivaltaisuudet ovat tehneet ihmisten elämästä siellä vaarallista jo kymmenien vuosien ajan. Paikallisviranomaiset ovat jatkuvasti olleet haluttomia tutkimaan osavaltiossa tapahtuneita vakavia ihmisoikeusloukkauksia.

Viranomaiset haluttomia selvittämään ihmisoikeuspuolustajien surmia

Meksikon viranomaiset ovat toistuvasti väittäneet olevansa sitoutuneita tuomaan Jyrin ja Betyn surmanneet rikolliset oikeudelliseen vastuuseen. Sekä tutkinta että oikeusprosessi ovat kuitenkin edenneet hitaasti ja kompastellen, ja Jyrin ja Betyn läheiset ovat joutuneet käymään loputonta taistelua hakiessaan oikeutta surmatuille. Tutkintaa on palloteltu osavaltion ja liittovaltion viranomaisten välillä, ja todistajia on uhkailtu.

Kesti yli kaksi vuotta ennen kuin epäillyistä hyökkääjistä annettiin pidätysmääräykset, ja ensimmäinen pidätys tehtiin vasta lähes viisi vuotta surmien jälkeen. Pidätysmääräyksiä oli alun perin 13, mutta hyökkäyksestä on tähän mennessä tuomittu vain yksi henkilö, joka on jo vapautunut. Osa epäillyistä on edelleen vapaalla jalalla. Kukaan aseryhmän johtajista ei ole joutunut vastuuseen.

Ja samaan aikaan väkivallan on annettu jatkua Oaxacan triqui-alueella.

Jyrin ja Betyn omaisten kanssa Meksikossa toimivat ihmisoikeusjuristit epäilevät, että viranomaiset eivät ole halukkaita rikkomaan poliittisten sopimusten ja korruption ylläpitämää rankaisemattomuuden kulttuuria. Oikeustaistelun aikana viranomaisilta ei myöskään ole saatu riittävää suojelua todistajille, jotta nämä uskaltaisivat antaa lausuntonsa oikeudessa.

Jyrin ja Betyn perhe sekä oikeustaistelussa mukana olevat juristit ja aktivistit eivät kamppaile vain saadakseen oikeutta surmatuille rakkailleen, vaan myös murtaakseen rankaisemattomuuden kulttuurin, joka vaarantaa kaikkien Meksikossa työskentelevien ihmisoikeuspuolustajien ja aktivistien hengen.

Ihmisoikeuspuolustajat ja ympäristöaktivistit vaarassa

Jyrin ja Betyn kohtalo on julma esimerkki siitä, miten ihmisoikeuksien puolustajat Meksikossa tekevät työtään alituisessa hengenvaarassa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tilanne on vain pahentunut, ja erityisen vainon kohteeksi ovat joutuneet maa- ja ympäristöoikeuksia puolustavat aktivistit. Pelkästään viime vuonna Meksikossa tapettiin 15 maan- ja ympäristönsuojelijaa, ja useat muut ovat olleet jatkuvien hyökkäysten kohteena.

Raramuri-alkuperäiskansaan kuuluneen Julián Carillon surmaamisesta on tämän vuoden huhtikuussa kulunut tasan puolitoista vuotta. Carillo puolusti rohkeasti ja kuuluvasti oman yhteisönsä ja alkuperäiskansansa maata kaivosalan toimijoita vastaan Chihuahuan Sierra Tarahumarassa. Myös hänen perheenjäsenistään viisi on surmattu. Viranomaiset eivät ole suostuneet aloittamaan tutkintaa murhan tilaajista, ja sen selvittäminen on muutoinkin täysin kesken.

Muita surmansa saaneita aktivisteja ovat muun muassa Chihuahuan aavikoituvalla seudulla vesivarantoja puolustaneet Ismael Solorio ja Manuela Solís, jotka tapettiin vuonna 2012 sekä Raramuri-alkuperäiskansan maita puolustanut Juan Ontiveros, joka surmattiin vuonna 2017. Sähkönjakelukeskuksen rakentamista vastustaneen Manuel Gasparin ja Amilcingo-yhteisöön kuuluneen radiojournalisti Samir Floresin elämä ja työ yhteisöjensä maa-alueiden puolustajina päätettiin väkivaltaisesti vuonna 2018. 

Ympäristö- ja maaoikeuksia puolustaneiden aktivistien väkivaltaiset kuolemat ovat osoitus ympäristöaktivisteihin ja ihmisoikeuspuolustajiin kohdistuvasta rakenteellisesta väkivallasta ja sorrosta. Ainutlaatuisesta luonnostaan tunnettu Meksiko on pyrkinyt kansainvälisesti profiloitumaan ympäristökysymysten edelläkävijänä, mutta sen hallituksen toimet ympäristön ja ihmisoikeuksien puolustajien suojelemiseksi ovat toistaiseksi olleet täysin riittämättömiä. Vuonna 2012 aloitettu toimittajien ja ihmisoikeuspuolustajien suojelumekanismi ei pysty puuttumaan yhteisöjä ja niiden puolustajia uhkaaviin rakenteellisiin ihmisoikeusongelmiin, kuten rankaisemattomuuteen. Meksiko ei myöskään ole ratifioinut Latinalaisen Amerikan kattavaa alueellista Escazú-sopimusta, joka antaisi turvaa myös ympäristön puolustajille.

Ympäristön ja ihmisoikeuksien puolustamisen ei kuulu olla hengenvaarallista. Meksikon hallituksen on täytettävä ihmisoikeusvelvoitteensa ja tehtävä kaikkensa, jotta rankaisemattomuuden kulttuurista luovutaan ja ihmisoikeuspuolustajien työ turvataan.

Me emme unohda

Jyri Jaakkolan ja Bety Cariñon ajattelun perintö antaa voimaa heille, jotka jatkavat työtä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, ympäristön ja ihmisoikeuksien puolesta. Perhe ja ystävät ovat kantaneet Jyrin elämäntyötä mukanaan ja huolehtineet siitä, että hänen ajatuksensa ovat jääneet kasvamaan uusia versoja. Jyrin kirjoituksista on koottu teos ’Pieniä vallankumouksia’, ja vuosien varrella hänen ystäviensä järjestämissä vuosipäivän muistotilaisuuksissa on kokoonnuttu jakamaan ajatuksia siitä, miten voimme kulkea kohti oikeudenmukaisempaa maailmaa.

Myös Betyn ystävät järjestävät muistotapahtuman vuosittain hänen synnyinkylässään Chila de las Floresissa. Mukana on paikallisten järjestöjen ja kollektiivien lisäksi myös San Juan Copalasta pakenemaan joutuneita triqui-perheitä. Betyn ja Jyrin elämäntyötä muistetaan kasvattamalla ja vaalimalla ’Elämän ja vastarinnan puuta’, vertauskuvaa vuodesta toiseen jatkuvalle sinnikkäälle kamppailulle sortoa vastaan.

Kampanjointia rohkeiden henkensä menettäneiden ihmisoikeuspuolustajien puolesta ovat omalla toiminnallaan tukeneet myös Amnestyn aktivistit eri puolilla maailmaa. Täällä Suomessa moni aktivisti tunsi Jyrin henkilökohtaisesti, ja vaikka tieto hänen kuolemastaan oli lamauttavan surullinen, jo kaksi päivää surmien jälkeen järjestettiin ensimmäinen mielenilmaus Meksikon suurlähetystön edustalla Helsingissä. Samana päivänä julkaisimme maailmanlaajuisen pikavetoomuksen, jossa vaadittiin viranomaisilta perusteellista tutkintaa ja syyllisten tuomista vastuuseen. Siitä lähtien olemme olleet Jyrin läheisten rinnalla kampanjoimassa ja vaatimassa viranomaisilta oikeuden toteutumista.

 

Teksti: Amnestyn Suomen osaston ihmisoikeuspuolustajatyön asiantuntija Anu Tuukkanen ja kampanjakoordinaattori Outi Pallasoja.

“Bety Cariñon ystävät järjestävät muistotapahtuman vuosittain Betyn synnyinkylässä Chila de las Floresissa. Betyn ja Jyrin elämäntyötä muistetaan kasvattamalla ja vaalimalla ‘Elämän ja vastarinnan puuta’, vertauskuvaa vuodesta toiseen jatkuvalle sinnikkäälle kamppailulle sortoa vastaan.”

Vaadimme Meksikon presidenttiä López Obradoria

-

varmistamaan, että ympäristön ja ihmisoikeuksien puolustajat saavat riittävää suojelua

-

puuttumaan niihin rakenteellisiin syihin, jotka estävät ihmisoikeuspuolustajia tekemästä työtään ilman pelkoa tai hengenvaaraa

-

tunnustamaan julkisesti ympäristön ja ihmisoikeuksien suojelijoiden työn merkitys

Seuraa meitä: