Libyassa salakuljettajat raiskaavat, kiduttavat ja sieppaavat pakolaisia ja siirtolaisia lunnaiden toivossa. Myös libyalaiset työnantajat käyttävät maassa oleskelevia pakolaisia ja siirtolaisia hyväkseen, ja uskonnollisia vähemmistöjä vainotaan.
Yhä useampi riskeeraa henkensä tekemällä vaarallisen merimatkan Välimeren yli Eurooppaan. Uusi raporttimme Libya is full of cruelty: Stories of abduction, sexual violence and abuse from migrants and refugees sisältää Libyasta paenneiden pakolaisten ja siirtolaisten silminnäkijäkertomuksia.
Lisääntynyt väkivalta ja aseellisen konfliktin kiihtyminen ovat tehneet Libyasta äärimmäisen vaarallisen maan.
Pakolaisilla ja siirtolaisilla ei ole laillisia keinoja paeta ja etsiä turvaa, joten heidän on pakko antaa henkensä salakuljettajien käsiin, jotka kylmästi käyttävät heitä hyväkseen”, sanoo oikeudellinen asiantuntijamme Susanna Mehtonen.
”Kansainvälinen yhteisö on katsonut vierestä Libyan vajoamista kaaokseen vuoden 2011 Naton iskujen jälkeen. Iskut jättivät tyhjiön, jossa erilaiset aseelliset ryhmittymät pystyvät toimimaan vapaasti. Maailman johtajien on otettava vastuu Libyasta pakenevien pakolaisten ja siirtolaisten tilanteesta – nämä ihmiset ovat haavoittuvimmassa asemassa, eikä heidän kärsimyksiään voi sivuuttaa.”
Libya on vuosien ajan ollut Saharan eteläpuolisesta Afrikasta ja Lähi-idästä pakenevien ihmisten lopullinen kohde ja välikulkumaa. Aseellisten ryhmittymien lisääntynyt aktiivisuus on johtanut siihen, että myös pitkään Libyassa asuneet ja työskennelleet siirtolaiset ovat alkaneet paeta Välimeren yli Eurooppaan.
Libyasta Eurooppaan pyrkivien joukossa on myös Syyrian sotaa pakenevia, koska Syyriasta on yhä vaikeampi päästä maateitse Eurooppaan.
Ylimääräisessä huippukokouksessa viime kuussa EU-maiden johtajat julkaisivat suunnitelman, jonka mukaan Välimeren etsintä- ja pelastusoperaatioille myönnetään lisää resursseja.
“Tämä on tervetullut ensimmäinen askel, mutta moni tulee vielä hukkumaan Välimereen, ellei pelastusalusten toimintaa nopeuteta ja niiden toiminta-aluetta laajenneta”, Mehtonen korostaa.
EU-johtajat ehdottivat myös, että salakuljettajien aluksia alettaisiin tuhota. Näistä keinosta keskusteltaneen tänään, kun EU:n ulkopolitiikan korkea edustaja Federica Mogherini ja YK:n turvallisuusneuvoston edustajat tapaavat.
Salakuljettajien alusten tuhoaminen johtaisi kuitenkin siihen, että tuhannet pakolaiset ja siirtolaiset jäisivät jumiin konfliktialueille. “Jos samalla ei tarjota turvallisia, vaihtoehtoisia reittejä Libyasta ulos, ei alusten tuhoaminen helpota pakenevien ihmisten ahdinkoa.”
Rajat pidettävä auki
Libyan naapurimaista Egypti ja Tunisia ovat kiristäneet rajavalvontaa koska ne pelkäävät ihmisten pyrkivän Libyan sijaan sen naapurimaihin. Libyassa oleskeleville pakolaisille ja siirtolaisille, joiden passin salakuljettajat, rikollisjengit tai työnantajat ovat usein varastaneet, ei jää muuta keinoa kuin lähteä vaaralliselle merimatkalle Eurooppaan.
“Tunisian ja Egyptin täytyy pitää rajansa auki, jotta Libyan väkivaltaa ja vainoa pakenevilla on mahdollisuus hakea turvapaikkaa”, Mehtonen sanoo.
Vaadimme vauraiden maiden korottavan pakolaiskiintiöitään ja kansainvälistä yhteisöä tekemään tehokkaita toimenpiteitä välittömästi, jotta ihmisoikeusloukkaukset ja vakavat kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaukset Libyassa saadaan loppumaan.
Uskonnollista vainoa
Libyassa toimivat aseelliset joukot ovat hyökänneet erityisesti kristittyjä vastaan. Nigeriasta, Eritreasta, Etiopiasta ja Egyptistä paenneita kristittyjä on siepattu, kidutettu ja tapettu uskontonsa vuoksi. Viimeaikaisessa iskussa äärijärjestö IS mestasi ja ampui ainakin 49 kristittyä, jotka olivat kotoisin pääasiassa Egyptistä ja Etiopiasta.
Myös rikollisjengit ja ihmissalakuljettajat tekevät iskuja pakolaisia ja siirtolaisia vastaan, usein Libyan etelärajalla ja Libyan rannikolle vievien salakuljetusreittien varrella.
Charles, 30-vuotias nigerialaismies, kertoi meille päättäneensä paeta Eurooppaan veneellä viime kuussa sen jälkeen, kun rikollisjoukko oli siepannut ja pahoinpidellyt hänet lukuisia kertoja rannikkokaupunki Zuwarassa. Hän oli paennut Zuwaraan pääkaupunki Tripolin summittaisia pommituksia ja taisteluita.
Sieppauksia, kiristystä ja seksuaalista väkivaltaa
Saharan eteläpuolisesta Afrikasta tulevia pakolaisia ja siirtolaisia, joiden joukossa on ilman vanhempiaan matkustavia lapsia, on siepattu lunnaita vastaan salakuljetusreiteillä. Vankeutensa aikana heitä on kidutettu ja pahoinpidelty, ja heidän perheenjäseniään on kiristetty maksamaan lunnaita.
Niitä, jotka eivät pysty maksamaan lunnaita, hyväksikäytetään ja pidetään käytännössä orjina: heidät pakotetaan työskentelemään ilman palkkaa ja heitä kohdellaan väkivaltaisesti.
Erityisesti yksin matkustavat naiset ovat vaarassa joutua raiskatuiksi tai seksuaalisesti hyväksikäytetyiksi. Siepatut naiset, jotka eivät pysty maksamaan lunnaita, joutuvat joskus maksamaan seksillä vapaudestaan. Eräs nigerialainen nainen kertoi joutuneensa 11 miehen raiskaamaksi Sabhan kaupunkiin saavuttuaan.
Joskus ihmiset ovat salakuljettajien hallussa jopa kolme kuukautta ennen kuin riittävästi matkustajia on saatu kasaan.
Myös olosuhteet salakuljettajien kuljetusvälineissä ovat puutteelliset. Syyrialaiset pakolaiset kertoivat Amnestylle, kuinka heitä kuljetettiin rekka-autossa, jossa ei kulkenut ilma.
”Kaksi lasta alkoi tukehtua ja lakkasi hengittämästä. Vanhemmat löivät lapsia kasvoihin jotta nämä heräisivät. Me hakkasimme auton seiniä mutta kuljettaja ei pysäyttänyt.” Myöhemmin lapset palasivat tajuihinsa.
Kidutusta säilöönottokeskuksissa
Pakolaisia ja siirtolaisia pidetään Libyassa säilöönottokeskuksissa, joissa monet joutuvat kidutetuiksi ja pahoinpidellyiksi. Suurin osa on joutunut säilöön tultuaan maahan ilman papereita. Myös Välimereltä kiinni otetut ihmiset laitetaan säilökeskuksiin.
Naiset kohtaavat keskuksissa seksuaalista häirintää ja väkivaltaa. Amnestyn haastattelema nainen kertoi, että erään keskuksen valvojat olivat lyöneet raskaana olleen naisen kuoliaaksi.
”Libyan viranomaisten on välittömästi lopetettava pakolaisten ja siirtolaisten systemaattinen sulkeminen säilöönottokeskuksiin ja varmistaa, että ihmisiä otetaan säilöön vain kun se on ehdottoman välttämätöntä, lyhyimmäksi mahdolliseksi ajaksi”, Susanna Mehtonen sanoo.