Etusivu Kannanotot Lähisuhdeväkivallan sovittelussa vakavia riskejä uhrin kannalta – järjestöt jättivät kannanoton Saarikolle

Lähisuhdeväkivallan sovittelussa vakavia riskejä uhrin kannalta – järjestöt jättivät kannanoton Saarikolle

Yhdeksän järjestöä jätti kannanoton lähisuhdeväkivallan sovitteluun perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikolle keskiviikkona 12.12. Järjestöt toteavat kannanotossaan, että lähisuhdeväkivallan sovitteluun sisältyy vakavia riskejä uhrin kannalta eivätkä sovitteluprosessit ole tuoneet muutosta tilanteeseen. Kannanotossa järjestöt esittävät, että lähisuhdeväkivallan sovittelusta nykyisessä muodossaan tulisi luopua.

Yhdeksän järjestöä ilmaisee huolensa lähisuhdeväkivallan sovittelun toteuttamisesta Suomessa perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikolle lähettämässään kannanotossa. Järjestöt toteavat, että sovittelu toimii vähäisempiin rikoksiin, mutta huonosti vakavampiin ja monimutkaisempiin rikoksiin kuten lähisuhdeväkivaltaan ja seksuaalirikoksiin.

Järjestöjen näkemys on, että sovitteluprosessissa lähisuhdeväkivallan dynamiikka ja roolijako jatkuvat samanlaisina eikä sovittelulla saada aikaan sitoutumista väkivallattomuuteen. Sovittelun läpikäyneet asiakkaat kertovat sovittelun vaikuttaneen usein kielteisesti uhrin hyvinvointiin, turvallisuuteen ja oikeusturvaan.

“Lähisuhdeväkivallan sovittelu ei missään tilanteessa saa korvata esitutkintaa tai muuta rikosprosessia. Mikäli uhrien oikeusturva ei toteudu, on tilanne selkeässä ristiriidassa ihmisoikeussopimusten kanssa, joihin Suomi on sitoutunut”, toteaa Amnestyn sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvan syrjinnän asiantuntija Pia Puu Oksanen.

Sovitteluihin ohjataan usein viranomaisten taholta.

“Perheväkivaltaklinikan asiakkaille sovittelu on ollut usein ikävä ja traumatisoiva kokemus. Uhrit ovat kokeneet painetta osallistua sovitteluun peloistaan huolimatta, joko tekijän painostuksesta tai siksi, että useat ammattilaiset ovat kehottaneet osallistumaan sovitteluun käräjille menon välttämiseksi”, kertoo Väkivalta- ja kriisityön yksikön johtaja Satu Hintikka Setlementti Tampere ry:stä.

Hintikka lisää, että uhrit ovat kokeneet, että sovittelijat ovat painostaneet heitä sopimuksen tekoon, mutta sopimuksen toteutumista ei ole kuitenkaan seurattu. Samalla uhrien luottamus auttajatahoja ja oikeusjärjestelmää kohtaan vähenee. Sovittelusopimukseen perustuen syyttäjä on voinut tehdä taas syyttämättäjättämispäätöksen.

Sovittelusta tulee nykyisessä muodossaan luopua

Järjestöt ovat sitä mieltä, että lähisuhdeväkivallan sovittelusta tulisi nykyisessä muodossaan luopua. Viranomaisten ei tule ohjata osapuolia sovitteluun vaan tukipalveluiden pariin, joissa on paremmin valmiutta arvioida onko tapaus soviteltavissa. Lapsiin kohdistuvia lähisuhdeväkivalta- ja seksuaalirikoksia ei tulisi sovitella ollenkaan.

Ensi- ja turvakotien jäsenyhdistysten tietoon on tullut tapauksia, joissa sovittelua on käytetty toistuvan ja vakavan väkivallan ollessa kyseessä.

“Tilanteissa, joissa väkivalta jatkuu eron jälkeen, jokainen kohtaaminen uhrin ja tekijän välillä voi kiihdyttää vainoa”, jatkaa psykologi ja tukikeskusvastaava Pia Marttala Tukikeskus Varjosta.

Kannanoton ovat allekirjoittaneet Amnesty International Suomen osasto ry, Ensi- ja turvakotien liitto ry, Lyömätön Linja Espoossa ry, Monika-Naiset liitto ry, Naisasialiitto Unioni ry, Nicehearts ry, Seta rySetlementti Tampere ry ja Tukikeskus Varjo, Viola ry.

Seuraa meitä: