Kulttuurialaa painostetaan vaikenemaan Valko-Venäjällä: laittomia pidätyksiä ja poliisiväkivaltaa

Taiteellisen ilmaisun vapaus on kaventunut Valko-Venäjällä. Viranomaiset pyrkivät vaientamaan kulttuurialan toimijoita kiinniotoilla, irtisanomisilla ja jopa kidutuksella pidätysten yhteydessä. Kohteeksi ovat joutuneet sekä ammattilaiset että taiteen harrastajat.

Valko-Venäjän hallitus on vastannut Aleksander Lukashenkan kiistanalaisesta uudelleenvalinnasta alkaneisiin mielenosoituksiin kuristusotteella, joka tukahduttaa voimalla myös Valko-Venäjän kulttuurielämää.

Mielivaltaisesti pidätettyjen joukossa on ollut lukuisia taiteilijoita, muusikkoja, näyttelijöitä ja kirjailijoita. Osa kiinniotetuista on edelleen pidätettyinä. Tekaistuja oikeusprosesseja on jo aloitettu, ja monia pidätetyistä uhkaa pitkä vankilatuomio.

”Valko-Venäjän kulttuurialaan kohdistuvan sorron laajuutta ei pidä aliarvioida. Viranomaiset pyrkivät suunnitelmallisesti tukahduttamaan kaikki merkit vapaasta ilmaisusta ja toisinajattelusta”, sanoo Amnestyn kampanjavastaava Aisha Jung.

”Niitä, jotka uskaltavat kritisoida Valko-Venäjän viranomaisia taiteen ja luovan ilmaisun avulla, vainotaan armotta.”

Vainoista kärsivät niin yksilöt kuin kulttuuri-instituutiotkin. Elokuussa 2020 Valko-Venäjän kansallisteatterin Janka Kupalan johtaja Pavel Latushka puhui rauhanomaisten protestoijien puolesta. Tämän jälkeen hänen työsopimuksensa purettiin. Yli 60 teatterin työntekijää lähti protestina irtisanomiselle.

Poliisi pahoinpiteli näyttelijän sairaalakuntoon

15. Lokakuuta näyttelijä Illya Yasinskin kävellessä kadulla hänen kimppuunsa hyökkäsi yllättäen joukko tunnistamattomia, kommandopipoisia miehiä.

”He pahoinpitelivät minut äänettömästi ja suunnitelmallisesti. Ensin kadulla, sitten pakettiauton lattialla. Sen jälkeen minut siirrettiin poliisiautoon, missä univormupukuiset poliisit jatkoivat hakkaamista.

Kun Illya lopulta vietiin poliisiasemalle, hänellä oli vammoja päässään ja selkärangassaan, eikä hän kyennyt liikkumaan kunnolla.

Hänet vietiin sairaalaan, jonka potilashuoneessa viidessä kaikkiaan kuudesta sängystä makasi pahoinpideltyjä mielenosoittajia. Osa oli kiinnitettyinä sänkyynsä käsiraudoin – heitä syytettiin rikoksista. Yksi mielenosoittajista kertoi joutuneensa poliisin yliajamaksi.

Illyan ollessa sairaalassa hänen teatterinsa osoitti solidaarisuutta jatkamalla näytöksiä, joissa Illyalla oli päärooli. Näytelmässä hän esitti pyörätuolia käyttävää henkilöä. Illyan poissa ollessa näyttämölle tuotiin tyhjä pyörätuoli. Yleisölle kerrottiin, että näyttelijä, jonka piti istua siinä, oli pidätetty, hakattu ja joutunut sairaalaan. Muut näyttelijät puhuivat tyhjälle pyörätuolille ja lukivat Illyan repliikit näyttämön takaa.

Illya palasi näyttelijän työnsä pariin heti, kun kykeni taas liikkumaan.

“Jatkamme näyttelemistä teatterin lavalla ja samaan aikaan kamppailu hyvän ja pahan välillä jatkuu oikeassa elämässä. Pahalla on naamio kasvoillaan. Se käyttää aseita rauhanomaisia mielenosoittajia – naisia, jopa lapsia – vastaan. Sanaakaan sanomatta se kiduttaa ja hakkaa ihmisiä. Hyvä laulaa lauluja, kantaa kukkia ja sanoutuu irti väkivallasta.”