Suomi pelaa poliittista peliä transihmisten oikeuksilla. Kansainvälisen paineen kasvaessa hallituksen tekosyyt alkavat loppua. Silti ihmisoikeussitoumusten vastaisen translain muutos ei mahdu hallituksen työsuunnitelmaan.
Suomen ihmisoikeustilanne oli toukokuun alussa YK:n jäsenmaiden arvioitavana. Ihmisoikeusneuvoston määräaikaistarkastelussa (UPR)* Genevessä Suomi sai oikeutusti pyyhkeitä erityisesti rasismista, syrjinnästä ja viharikoksista sekä naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Suosituksia annettiin perustellusti myös pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden tilanteesta, ihmisoikeuskasvatuksesta, vähemmistöjen oikeuksista ja ihmisoikeustyön resursoinnista.
Kenties kaikkein suurin merkitys on kuitenkin kahdeksalla suosituksella, joissa vaaditaan translain muuttamista.
Kenties kaikkein suurin merkitys on kuitenkin kahdeksalla suosituksella, joissa vaaditaan translain muuttamista. Kaikissa suosituksissa vaaditaan lisääntymiskyvyttömyyden poistamisesta sukupuolen juridisen vahvistamisen ehdoista. Pisimmälle menee Irlanti puhuessaan itsemääräämisoikeuteen perustuvasta prosessista, jota myös Amnesty ja muut ihmisoikeusjärjestöt vaativat.
UPR-prosessin myötä kahdeksan maata (Alankomaat, Australia, Espanja, Irlanti, Kanada, Meksiko, Portugali ja Ruotsi) liittyi yhä äänekkäämpään kuoroon, jonka mielestä myös ihmisoikeuksien mallimaana esiintyvän Suomen on aika korjata translakiaan. Jo aiemmin translakimuutosta ovat vaatineet YK:n kidutuksenvastainen erityisraportoija, YK:n naisiin kohdistuvan syrjinnän vastainen CEDAW-komitea sekä Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu.
Lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on äskettäin todennut, että vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä sukupuolen juridisen vahvistamisen ehtona on Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastainen. Ratkaisun myötä myös Suomella on velvollisuus muuttaa lakiaan.
Tarve lakimuutokselle on tunnistettu myös kotimassa. Eduskunnan lakivaliokunnan mukaan tarve translain kokonaisuudistukselle tulisi arvioida ja yhä useampi asiantuntija pitää nykyistä lakia sekä perustuslain että tasa-arvolain vastaisena. Sosiaali- ja terveysministeriössä on myös viime hallituskaudella valmisteltu lakiesitys, joka poistaisi räikeimmät epäkohdat.
Oikeudellisesti asia on selvä: Suomen lainsäädäntö on Suomen ihmisoikeussitoumusten vastainen ja sitä tulee muuttaa. Tästä huolimatta Suomi ilmoitti Genevessä ykskantaan, ettei lakimuutos ole hallituksen suunnitelmissa. Perustelua linjaukselle ei kuitenkaan esitetty.
Hallituksen onkin nyt otettava lusikka kauniiseen käteen ja tartuttava työhön.
Hallituksen onkin nyt otettava lusikka kauniiseen käteen ja tartuttava työhön. Transihmisten oikeutta itsemääräämisoikeuteen ei voida enää ohittaa poliittisilla perusteilla. Lakimuutosta vastustavien perussuomalaisten, kuten viime hallituskaudella kristillisdemokraattien, ei saa enää antaa pitää hallitusta panttivankinaan. Muiden hallituspuolueiden on selkeästi todettava, ettei ihmisoikeuksilla voi pelata poliittista peliä.
Ensimmäisenä askelena Suomen tulee hyväksyä kaikki kahdeksan translakia koskevaa UPR-suositusta. Sen jälkeen hallituksen on viipymättä ryhdyttävä lainsäädäntötyöhön. Jokainen päivä, jolloin lainsäädäntömme loukkaa transihmisten oikeuksia, on liikaa.
Teksti Niina Laajapuro. Kirjoittaja on Amnestyn Suomen osaston ihmisoikeustyön johtaja.
Blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.