Etusivu Blogi Ihmisoikeuspuolustajien Iran

Ihmisoikeuspuolustajien Iran

Iran on täynnä rohkeita nuoria ihmisoikeuspuolustajia, joiden tavoitteena siintää oikeudenmukaisempi Iran. He ovat yhteisten oikeuksiemme puolustajia, jotka toimivat sanalla sanoen haastavissa olosuhteissa.

Iranin sorretut ansaitsevat kasvot – ja tukemme.

Iranin ihmisoikeustilannetta seuratessa tuntuu, että ihmisoikeuspuolustajilla on edessään mahdoton tehtävä. Sortotoimet ovat jatkuvia. Satoja kuolemaantuomittuja teloitetaan vuosittain, vankiloissa tapahtuvaa kidutusta katsotaan läpi sormien ja sananvapautta rajoitetaan raskain ottein. Siksi meidän pitää puhua niistä rohkeista ihmisoikeuksien puolustajista.

Kuolemanrangaistuksia alaikäisille – Zeinab Sekaanvad Lokranin kohtalo

Iranissa teloitetaan satoja vankeja vuosittain, toiseksi eniten kaikista maailman maista. Kuolemantuomiota on annettu myös alaikäisille, vaikka Iran on ratifioinut YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen, joka kieltää alaikäisenä rikoksen tehneiden teloitukset.

Vuonna 2012, silloin 17-vuotias Zeinab Sekaanvad Lokran tunnusti puukottaneensa väkivaltaisen aviomiehensä kidutuksen alaisena ja ilman asianajajaa. Hänet tuomittiin kuolemaan vuonna 2014, vaikka hän oli rikoksen tekohetkellä alaikäinen.

Zeinab perui “tunnustuksensa” oikeudenkäynnin viimeisessä istunnossa, kolme vuotta pidätyksen jälkeen, Paikalla oli viimein myös hänelle osoitettu asianajaja. Hän kertoi tuomarille, että murhan oli tehnyt hänen aviomiehensä veli, joka oli myös raiskannut Zeinabin useasti.

Oikeus ei kuitenkaan tutkinut Zeinabin lausuntoa, vaan perusti päätöksensä aikaisempaan tunnustukseen. Zeinab teloitettiin lokakuussa 2018.

Asianajajan epääminen kuulustelujen aikana sekä kidutuksella hankittujen tunnustusten käyttäminen oikeudessa on yleinen käytäntö Iranissa. Kiduttaminen tunnustuksen saamiseksi on ihmisoikeusloukkaus ja vastoin kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, mutta myös tehotonta. Tieteellisen tutkimuksen ja turvallisuusasiantuntijoiden mukaan kidutettava voi antaa sekavassa tilassa väärää ja harhaanjohtavaa tietoa.

Vuonna 2017 Iran teloitti vähintään 507 ihmistä. Kuolemanrangaistus on julma, epäinhimillinen ja ihmisarvoa alentava rangaistus, joka loukkaa oikeutta elämään äärimmäisellä tavalla.

 

Sosiaalinen media aktivismin välineenä

Sosiaalisen median kanavien yleistyttyä iranilaisten on ollut mahdollista kertoa ihmisoikeusloukkauksista laajalle yleisölle. Iso-Britannian yleisradio BBC:n mukaan 50 miljoonaa, eli suurin osa iranilaisista, omistaa älypuhelimen ja puolet heistä käyttää viestintäsovellusta, jolla voi lähettää salattuja yksityisviestejä.

Sosiaalisen median uskotaan olleen tärkein kanava mielenosoituksista kertovien viestin vastaanottamisessa ja lähettämisessä. Sosiaalisen median kanavien sensuuria on kuitenkin samalla tiukennettu: esimerkiksi Facebookin Messenger-palvelu on kokonaan suljettu Iranissa.

Yksi Iranin hallituksen silmätikuista on Atena Daemi, joka kritisoi julkisesti kuolemanrangaistusta Facebookissa ja Twitterissä. Osallistuttuaan nuoren naisen teloitusta vastustavaan rauhanomaiseen mielenosoitukseen Atena tuomittiin seitsemäksi vuodeksi vankeuteen. Tuomion syy oli propagandan levittäminen ja kansallista turvallisuutta uhkaaviin kokoontumisiin osallistuminen.

Viikkoja kestäneiden kuulustelujen aikana Atenaa kidutettiin ja uhkailtiin. Seitsemän vuoden tuomio langetettiin 15 minuuttia kestäneessä oikeudenkäynnissä.

Mielikuvituksen hinta: kuusi vuotta vankeutta

Iranin hallituksen kontrolli ulottuu julkisten tilojen ja sosiaalisen median lisäksi ihmisten koteihin. Ihmisoikeusaktivisti Golrokh Ebrahimi Iraee puhui julkisesti kivittämällä tehtyjä teloituksia vastaan. Tämän takia Iranin vallankumouskaarti suoritti Golrokhin ja hänen aviomiehensä Arash Sadeghin kotona kotietsinnän – ilman kotietsintälupaa.

Viranomaiset takavarikoivat tietokoneet ja muistikirjat ja löysivät Golrokhin kirjoittaman julkaisemattoman fiktiivisen romaanin, joka käsitteli naisten kivittämistä teloitustapana. Tarinan päähenkilö näkee elokuvakohtauksen kivityksistä ja suuttuu niin paljon , että polttaa koraanin. Golrokh pidätettiin, häntä kuulusteltiin, kidutettiin ja hän sai syytteen islamin loukkaamisesta sekä propagandan levittämisestä.

Pitkän oikeusprosessin jälkeen, lokakuussa 2016, Golrokh tuomittiin kuuden vuoden vankeuteen.

Golrokh sai vuosien rangaistuksen tarinan kirjoittamisesta. Tarinan, jota ei koskaan julkaistu – tosiasiallisesti häntä rangaistaan mielikuvituksestaan”, sanoo Amnestyn Lähi-idän toimiston tutkimuspäällikkö Philip Luther.

Golrokhin aviomies Arash  pidätettiin jo muutama kuukausi ennen vaimonsa saamaa vankeustuomiota.

Arash oli tuomittu ihmisoikeusaktivismista neljä kertaa aiemminkin, mutta tällä kertaa tuomio oli erityisen hirvittävä: 19 vuotta vankeutta propagandan levittämisestä, valheiden levittämisestä netissä sekä Iranin islamilaisen tasavallan perustajan loukkaamisesta.

Tuomioiden syiksi esitettiin poliittisista vangeista kertovat Facebook-postaukset sekä huonoa ihmisoikeustilannetta ja vankiloiden olosuhteita käsittelevät haastattelut, joita Arash oli antanut kansainvälisille medioille.

Nälkälakot iranilaisissa vankiloissa

Vastustaakseen epäoikeudenmukaista kohtelua Atena, Golrokh and Arash ovat toimineet kuten lukuisat mielipidevangit heitä ennen, he ovat ryhtyneet nälkälakkoon. Vangeille tulisi taata asianmukainen terveydenhuolto myös Iranin omien lakien mukaan, mutta monien poliittisten ja mielipidevankien kohdalla tämä ei kuitenkaan vastaa todellisuutta.

Kun Atena ja Golrokh siirrettiin yli kolmeksi kuukaudeksi pahamaineisen Shahr-e Reyn vankilan karanteeniosastolle, heidän yhteydenpitonsa vankilan ulkopuolelle estettiin lähes täysin. Protestina vankilasiirrolle naiset ryhtyivät nälkälakkoon. Ihmisoikeusaktivistit ympäri maailmaa pyysivät heitä kuitenkin lopettamaan, sillä Atenan terveydentila huonontui huomattavasti.

Samaan aikaan Arash aloitti nälkälakon protestoidakseen vaimonsa siirtoa – siitä huolimatta, että lääkärit ovat arvioineet hänen sairastavan erittäin harvinaista luusyöpää. Näinkin vakavissa tilanteissa Atenalta ja Arashilta on evätty oikeus sairaalahoitoon ja tutkimuksiin.

“Hoidon tahallinen kieltäminen keneltä tahansa vangilta on laitonta, julmaa, epäinhimillistä ja voidaan tulkita kidutukseksi”, sanoo Philip Luther.

Terveydenhoidon epäämisestä on tullut yleinen kidutusmuoto iranilaisissa vankiloissa. Kansalaisjärjestöt ovat saaneet käsiinsä lukuisia lausuntoja, joista ilmenee että lääkärit sivuuttavat rutiininomaisesti vankien valitukset kivusta, eivätkä suostu määräämään lääkkeitä tai tekemään tarvittavia tutkimuksia.

Teksti: Melisa Yasav. Kirjoittaja toimii Amnestyn Suomen osaston viestinnän ja ihmisoikeuskasvatuksen harjoittelijana syksyllä 2018.

Mitä minä voin tehdä?

Iranilaiset aktivistit ottavat valtavia riskejä puhuessaan ihmisoikeusloukkauksista ja tarvitsevat kaiken mahdollisen tuen vaikealle työlleen. 

Haluan tietää lisää!

Vieraile Amnestyn kansainvälisillä verkkosivuilla ja tutustu kaikkeen työhömme Iranissa.

Lue lisää

Allekirjoita vetoomus

Vaadi kuolemanrangaistuksen vastustamisesta vangitun Atena Daemin välitöntä vapauttamista.

Vetoa

Seuraa meitä: