Marginalisoidut ryhmät, kuten sateenkaari-ihmiset, seksityöntekijät, päihteitä käyttävät ihmiset sekä kodittomuutta kokevat ihmiset ovat maksaneet kovimman hinnan koronatoimista. Koronatoimien varjolla viranomaiset ovat syyllistyneet toistuvasti vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin ja epäonnistuneet ihmisoikeuksien toteutumisen turvaamisessa, kertoo Amnesty Internationalin tuore selvitys.
Amnestyn ”There is no hope for our community” –raportti perustuu kyselyyn, johon vastasi 54 kansalaisjärjestöä 28 eri maassa. Lähes 70 prosenttia kyselyyn vastanneista järjestöistä ilmoitti, että koronatoimet syvensivät tiettyihin ihmisryhmiin kohdistuvaa järjestelmällistä syrjintää.
Vastaajien mukaan haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset joutuivat korostuneesti viranomaisten häirinnän ja väkivallan kohteeksi. Myös viranomaisten antamat sakot ja varoitukset sekä pidätykset ja käskyt poistua julkisilta paikoilta kohdistuivat korostuneesti marginalisoituihin ryhmiin.
Yli 70 prosenttia Amnestyn kyselyyn vastanneista järjestöistä katsoi, että viranomaiset ovat valvoneet ja rankaisseet erityisesti seksityöntekijöitä, sateenkaari-ihmisiä, asunnottomuutta kokevia, aborttia tarvitsevia ihmisiä sekä päihteitä käyttäviä ihmisiä koronarajoitusten rikkomisesta. Esimerkiksi Kongon demokraattisessa tasavallassa seksityöntekijöiden järjestöt raportoivat, että poliisit raiskasivat ja pahoinpitelivät seksityöntekijöitä tartunnanjäljitystoimien varjolla.
”Monissa maissa marginalisoidut ihmisryhmät, kuten asunnottomuutta kokevat, huumeita käyttävät tai seksityötä tekevät ihmiset, oli kriminalisoitu jo ennen pandemiaa. Ihmisryhmien kriminalisoiminen mahdollisti sen, että viranomaiset saattoivat pandemian aikana keskittyä ihmisten rankaisemiseen ja syrjimiseen auttamisen sijaan”, sanoo Amnestyn Suomen osaston asiantuntija Mariko Sato.
Rajoitukset ja rankaisu niiden noudattamatta jättämisestä on myös heikentänyt terveydenhoidon saatavuutta. Esimerkiksi Intiassa viranomaiset katsoivat, ettei abortti ole välttämätöntä terveydenhuoltoa. Tämä antoi terveydenhuollolle mahdollisuuden kieltäytyä abortin tekemisestä ja asetti aborttia tarvitsevat ihmiset vaaraan.
Rakenteellista syrjintää ja köyhyyttä kokevia ihmisiä on myös syytetty koronarajoitusten rikkomisesta ja viruksen levittämisestä, mikä on lisännyt näihin ihmisiin kohdistuvaa stigmaa ja väkivaltaa. Väkivallan ja rangaistusten pelko on kasvattanut ihmisten kynnystä hakeutua terveydenhoitoon.
”Hallitusten olisi pitänyt keskittyä suojelemaan ihmisoikeuksia ja varmistaa, että kaikilla ihmisillä on pääsy terveydenhuoltoon ja muihin välttämättömiin palveluihin. Tästä on otettava opiksi, jotta tulevissa pandemioissa osataan toimia paremmin”, toteaa Amnestyn asiantuntija Mariko Sato.