”Afganistaniin ei saa palauttaa”

Amnestyn tutkija Anna Shea muistuttaa, että aikamme tarina ei ole ”pakolaiskriisi” vaan johtamisen kriisi. Eurooppalaiset valtiot eivät kanna vastuutaan ihmisten hädästä.

Halusin ymmärtää, miten päädyimme tänne. Ja miksi maailma on sellainen kuin se on”, nainen pohtii.

Emme puhu pakolaistilanteesta, ei vielä. Puhumme historiasta – siitä samaisesta, jota muodostamme joka hetki. Amnestyn pakolais- ja siirtolaiskysymyksiin erikoistunut tutkija Anna Shea opiskeli alkujaan historiaa, ja se on hänen väylänsä nykypäivään.

Shea on selkeä ja asettelee sanansa rauhallisesti. Historian kautta voi nähdä, että pienellä ihmisellä ja toiminnalla on merkitystä. Historia suhteuttaa valoisat ja pimeät tapahtumat maailmassa sekä antaa välineitä virallisten tarinoiden kyseenalaistamiseksi. Kanadassa, jossa Shea syntyi, ne olivat tarinoita ihmisoikeuksista ja suvaitsevaisuudesta.

”Todellisuus oli hyvin erilainen kuin tarinat. Todellisuus Kanadassa oli alkuperäiskansojen syrjintää, ympäristön tuhoamista ja kodittomuutta.”

Sittemmin Shea on opiskellut lakia ja muuttanut Lontooseen, jossa hän työskentelee pakolais- ja siirtolaisaiheiden parissa sekä oikeudellisena asiantuntijana. Mieluummin kuin itsestään, Shea puhuu ihmisoikeuksista ja työstään.

Meidän aikamme suuri fiktio on epäilemättä eurooppalainen tarina ”pakolaiskriisistä”.

”Ei pakolaistilanne ole itsessään kriisi tai ongelma. Me ihmiset olemme aina liikkuneet ja liikumme tulevaisuudessa ja ylitämme valtioiden rajoja. Sellaisia me olemme. Ei ihmisten liikkuminen tai muuttoliike ole ongelma – Euroopan pakolaistilanne on johtamisen kriisi.”

Ihmisten on paettava suuria konflikteja, jotka tapahtuvat esimerkiksi Syyriassa, Afganistanissa ja Irakissa tai Afrikan mantereella. Eurooppaan heistä tulee vain pieni osa, ja todellisen vastuun kantavat valtiot, joiden mahdollisuudet tarjota turvaa pakolaisille ovat vähäiset. Sellaisia ovat Turkki, Iran, Pakistan ja Kenia.

Shean mielestä Euroopan ongelma on siinä, että pakolaisista puhutaan paljon, mutta valtiot eivät toimi tai kanna vastuutaan. Tämän tähden esimerkiksi Kreikassa turvaa hakevat ihmiset elävät epäinhimillisissä oloissa, ja EU:n ja Turkin välinen sopimus jättää kolme miljoonaa syyrialaista ja satoja tuhansia muita ihmisiä ansaan.

”EU on yksi rikkaimmista ja suurimmista poliittisista toimijoista maailmassa. Sillä on varaa kohdella ihmisiä inhimillisesti ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti, mutta se valitsee, että resurssit käytetään toisin.”

Euroopassa tarvitaan Shean mielestä valtioiden välistä oikeudenmukaista vastuunjakoa. Sen sijaan EU-maat ovat keskittyneet raja-aitojen rakentamiseen, vastuun ulkoistamiseen Libyan kaltaisille maille ja turvaa hakevien ihmisten palautuksiin. Esimerkiksi Afganistaniin palautettujen määrä kolminkertaistui vuonna 2016 edellisestä vuodesta.

Haastattelut paljastavat pelon

”En ole koskaan nähnyt ihmisiä, jotka pelkäävät niin paljon. Heidän silmänsä pyörivät ja he olivat todella hermostuneita.”

En ole koskaan nähnyt ihmisiä, jotka pelkäävät niin paljon.

Anna Shea matkusti viime keväänä Kabuliin, jonne oli turvallisuustilanteen vuoksi vaikea päästä. Kabulissa tapahtuu eniten siviileihin kohdistuvia hyökkäyksiä. Pääkaupunkiin EU-maiden viranomaisten mukaan Kabuliin on turvallista palauttaa; Amnestyn tutkija tuli tulokseen, että kaupunki on Afganistanin turvattomin alue. Shea ei ollut koskaan nähnyt niin paljon aseita. Rakennusten edessä oli aseistautuneita vartijoita, suoja-aitoja, hiekkasäkkejä ja piikkilankaa.

Anna Shea haastatteli Kabulissa ihmisiä, jotka Eurooppa on palauttanut.

Valtaosa Shean tapaamista ihmisistä ei ollut juurikaan elänyt Afganistanissa. He olivat kasvaneet Pakistanissa tai Iranissa. Monet heistä kuuluivat ihmisryhmiin, joiden riskit joutua ihmisoikeusloukkausten kohteeksi ovat Afganistanissa erityisen suuret. Tällaisia ovat esimerkiksi seksuaalivähemmistöt, hazara-vähemmistöön kuuluvat ja kristityiksi kääntyneet.

Shean mukaan palautusten kautta ei saavuteta mitään. Kaikki Euroopasta Afganistaniin palautetut ihmiset, joiden kanssa hän keskusteli, kertoivat aikovansa lähteä takaisin Eurooppaan.

”He ovat nähneet, että Euroopassa ei ole täydellistä. Mutta he tietävät, että Afganistanissa on niin turvatonta, että siellä ei voi elää tai selvitä.”

Afganistanin konflikti on jatkunut vuosikymmeniä, ja maassa taistelee noin 20 erilaista aseistautunutta ryhmää kuten Isis ja Taliban. Samanaikaisesti kun Eurooppa palauttaa ihmisiä Afganistaniin, siviiliuhrien määrä on noussut tilastohistorian korkeimmaksi. YK:n mukaan vuonna 2016 maassa kuoli tai loukkaantui 11 418 ihmistä. Hyökkäyksiä tehtiin maan kaikissa osissa.

Afganistanissa ei ole turvallisia alueita

Suomi ja muut EU-maat perustelevat Afganistaniin palautusta sillä, että tietyt alueet maasta ovat turvallisia. Kansainvälinen oikeus kieltää palauttamasta ihmisiä maahan, jossa on olemassa vakavien ihmisoikeusloukkausten riski.

”Tästä syystä ketään ei saa palauttaa Afganistaniin, ei mihinkään osaan maata”, Shea sanoo.

Afganistanin konfliktin etenemistä on vaikea ennustaa. Se tiedetään, että tilanteet muuttuvat hurjalla nopeudella. Juuri nyt turvallinen alue voi olla Talibanin hallussa ensi kuussa. Shean mukaan siviiliuhrien lukumäärä olisi paljon suurempi, jos miljoonat maan sisäiset pakolaiset eivät liikkuisi koko ajan etsien turvallisempaa paikkaa.

”Sairaalahoitoon ei pääse. Lasten ja raskaana olevien kuolleisuusluvut ovat korkeat. Afganistanissa tapahtuu lukuisia ihmisoikeusloukkauksia, kuten teloituksia ja kidutusta. Tilanne on tyrmistyttävä.”

Shea kertoo tapaamastaan naisesta. Hänen perheensä oli hakenut turvapaikkaa Norjasta vuonna 2015, sillä aviomies oli aiemmin siepattu ja häntä oli hakattu. Perhe sai kielteisen turvapaikkapäätöksen ja palasi Afganistaniin. Aviomies tapettiin muutaman kuukauden kuluttua paluusta. Nainen kertoi, että tekijät olivat samoja, jotka olivat aiemmin siepanneet hänen miehensä.

”Näin ihmisoikeuksien vartijana esiintyvä Eurooppa on päättänyt kohdella ihmisiä, jotka tarvitsevat turvaa”, Anna Shea toteaa.

Miten historia muistaa meidät?

Me teemme historiaa. Miten aikamme Eurooppa muistetaan?

”Meidät tuomitaan ankarasti. Tuleva sukupolvi kysyy meiltä, miten annoimme tämän tapahtua. Miten rikkaat valtiot saattoivat seistä ja katsoa, kun turvaa hakevat ihmiset hukkuivat”, Anna Shea sanoo.

Pyysi Eurooppa tulevaisuudessa anteeksi tai ei, nykyisiä pakolaisia se ei auta.

Tutkija arvioi, että Eurooppa menettää paljon: pakolaiset eivät ole uhreja vaan selviytyjiä. Ihmiset eivät pakene maastaan epätoivon vaan tulevaisuuden toivon tähden. Euroopan maat hyötyisivät siitä sitkeydestä ja rohkeudesta, jota pakolaisilla on.

Amnesty ja muut ihmisoikeusjärjestöt eivät kirjoittaneet sopimusta – valtiot tekivät sen itse

Euroopan historiassa muukalaispelko ja pakolaisuus eivät ole kaukana. YK:n pakolaissopimus tehtiin heti toisen maailmansodan jälkeen sen varmistamiseksi, ettei mitään yhtä pahaa enää tapahtuisi. Shea korostaa, että Amnesty ja muut ihmisoikeusjärjestöt eivät kirjoittaneet sopimusta – valtiot tekivät sen itse.

Kun Euroopan valtiot loukkaavat kansainvälistä oikeutta ja pakolaissopimusta esimerkiksi palauttamalla ihmisiä Afganistaniin, on Amnestyn tehtävä muistuttaa EU:ta ja valtioita niiden vastuusta. Yhteisen vastuunjaon kautta todellisuus voi muuttua sellaiseksi, jonka kehtaa kertoa tuleville sukupolville ilman tarinointia.

Euroopalla on varaa ja mahdollisuus parempaan. Shea korostaa järjestöjen ja ihmisoikeusajattelun tärkeyttä nykyisessä maailmantilassa. Hän rinnastaa ihmisoikeudet paitsi kansainväliseen oikeuteen myös eettiseen ajatteluun.

”Yksikään ihminen tai valtio ei ole koskaan täydellinen, mutta ihmisoikeudet tarjoavat meille arvoja ja päämääriä, joihin pyrkiä. Ihmisoikeudet ovat tärkeitä, sillä ne näyttävät, millainen maailma voisi olla.”

Anna Shea on Amnestyn pakolais- ja siirtolaiskysymyksiin erikoistunut tutkija.

Teksti: Marie Kajava

Kuva: Miikka Pirinen