Nykyisin ihmisoikeuksilla tarkoitetaan lähinnä niitä oikeuksia, jotka on turvattu kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa.

Ihmisoikeussopimukset ovat valtioiden välisiä oikeudellisesti velvoittavia sopimuksia. Niissä sopimusvaltiot sitoutuvat turvaamaan tietyt oikeudet omille kansalaisilleen ja myös muille alueellaan oleville ihmisille.
 

Ihmisoikeudet perustuvat ihmisarvoon

Ihmisoikeuksia on yritetty perustella ihmisten tarpeilla, mutta yleensä ihmisoikeuksien lähtökohtana on pidetty ihmisen moraalista luonnetta. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille ihmisille, koska ihmisyyteen kuuluu ihmisarvo. Ihmisoikeuksien tarkoituksena on taata ihmisarvon mukainen arvokas elämä, josta ei voi nauttia ilman näitä oikeuksia. Ihmisoikeusloukkaukset kieltävät ihmisyyden.

Ihmisoikeudet ovat ihmisten määrittelemiä; niitä ei ole saatu Jumalalta, luonnosta tai elämän fyysisistä tosiasioista. Monet oikeudet, kuten ihmisarvon mukainen oikeudenkäynti tai oikeus osallistua maansa hallintoon, liittyvät läheisesti sosiaaliseen ympäristöön, ja ilman tätä yhteyttä ihmisoikeuksissa ei olisi mitään järkeä. Ihmisoikeuksia ei siis voi erottaa sosiaalisesta tai poliittisesta ympäristöstä.

Ihmisoikeuksien ominaisuuksia ovat universaalisuus, luovuttamattomuus ja perustavanlaatuisuus. Jotta oikeudet voisivat toteutua, niiden kääntöpuolena on valtion velvollisuus kunnioittaa yksilön ihmisoikeuksia sekä turvata ja täyttää yksilön oikeudet.

(Perustuu teksteihin Kuusjärvi: Ihmisoikeudet ja kehitys; Scheinin: yhteiset ihmisoikeutemme.)