Norjalainen Trygve Thorson on nähnyt Välimeren kauhut läheltä. Hän kertoo, millaisia tunteita koetaan aluksella, joka on pelastanut tuhansia ihmisiä merihädästä.
Ocean Viking on pelastusalus, joka seilasi keskiselle Välimerelle syksyllä 2019. Aluksella työskenteli Lääkärit Ilman Rajoja- ja SOS Mediterranée -järjestöjen työntekijöitä.
Aluksen toimenkuva oli yksinkertainen – kun kannelta havaittiin merihädässä oleva vene, sen matkustajat pyrittiin pelastamaan alukselle ja viemään turvallisesti Välimeren yli. Työstä tuli kuitenkin jatkuvasti vaikeampaa, koska Eurooppa on sulkenut rajansa. Kukaan ei halua ottaa hukkumiselta pelastettuja ihmisiä vastaan.
“Rajojen suojelu on mennyt ihmishenkien pelastamisen edelle. EU:ssa on unohdettu, että turvapaikan hakeminen on ihmisoikeus”, Amnesty Suomen osaston oikeudellinen asiantuntija Kaisa Korhonen avaa.
Siksi vastuu turvaa hakevien pelastamisesta valuu järjestöjen harteille. Moni merestä pelastettu kohtasi Ocean Vikingilla Trygve Thorsonin, joka osallistui syksyn aikana seitsemään eri operaatioon, joissa pelastettiin kaikkiaan 555 ihmistä.
On erityistä elää mukana hetkessä, kun ihminen, joka on ollut viikkoja vaarassa hukkua, saa maata jalkojensa alle.
“Heistä jokainen oli paennut Libyasta, joko isoissa kumiveneissä tai pienissä puisissa paateissa”, Thorson kertoo.
Thorsonin tehtävä oli kirjata ylös Välimeren ylittäjien henkilötiedot, yksi kerrallaan. Hän teki myös pidempiä haastatteluja, joiden tarkoituksena oli saada lisätietoa olosuhteista, joita ihmiset pakenivat henkensä edestä.
Parhaiten Thorson muistaa operaation, jossa Ocean Viking pelasti 104 kumiveneessä matkustanutta ihmistä. Operaation jälkeen alus oli jumissa merellä 11 päivää, koska yksikään satama ei antanut lupaa rantautua.
Siinä ajassa aluksella työskentelevät ja mereltä pelastetut ihmiset ehtivät tutustua toisiinsa paremmin. Thorson kertoo ystävystyneensä Algeriasta matkaan lähteneen miehen kanssa.
“Hän oli matkustanut aavikon läpi lava-autossa, jonka kyydissä oli 22 ihmistä. Matkan aikana heidät ryöstettiin. Libyassa mies pidätettiin, ja hän joutui kuukausiksi vankilaa muistuttaviin oloihin, joissa häntä omien sanojensa mukaan kidutettiin jatkuvasti. Tarinat, joita kuulin Libyasta, olivat hirvittäviä. En ole koskaan kuullut mitään vastaavaa.”
Usein kylmäävien tarinoiden ja kokemusten rinnalle nousi kuitenkin äärimmäinen helpotus ja ilo.
“On erityistä elää mukana hetkessä, kun ihminen, joka on ollut viikkoja vaarassa hukkua, saa maata jalkojensa alle.”
Teksti: Iina Lindeman
Kuva: Lääkärit ilman rajoja