Joka kerta, kun kuljen talomme autotallin kautta, nurkassa seisova kiiltävä polkupyörä vangitsee katseeni.
Polkupyörän katseleminen tuo mieleeni kipeitä muistoja nuoresta pojastani Ali Mohammed al-Nimristä. Hänet on tuomittu kuolemaan ja hän kohtaa välittömän teloituksen kotimaassani Saudi-Arabian kuningaskunnassa.
Muistan kun lupasin Alille ostavani hänelle polkupyörän, mikäli hän läpäisee kuudennen luokan. Muistan kuinka iloinen hän oli mennessämme yhdessä ostamaan sitä. Ali oli ratketa onnesta saadessaan ensimmäisen polkupyöränsä.
Muistan miten hänen isoveljensä opetti häntä ajamaan ja kuinka itse opetin häntä katsomaan molempiin suuntiin tietä ylittäessä ja varomaan autoja. Millainen tuska täyttikään sydämeni joka kerta kun hän kaatui. Olen kuitenkin hänen isänsä.
Nämä kuvat täyttävät mieleni joka kerta nähdessäni lasten ajavan polkupyörillään kauniin kylämme Awamiyyan katuja. Rukoilen Jumalaa suojelemaan heitä, mutta en aina pysty pidättelemään kyyneleitäni.
Minulle tuo kiiltävä polkupyörä muistuttaa Alin loistosta. Minä, hänen äitinsä, veljensä ja siskonsa huomaamme sen yhä joka hetki kodissamme.
Mielessämme näemme hänet joka päivä – portaissa, hyppimässä kaksi tai kolme askelta kerrallaan – kellarissa, minne hän usein tapasi mennä tylsistyneenä.
Näemme hänet etuovella, keittiössä, olohuoneessa, ulkona puutarhassa tai sinisessä huoneessa, jossa hän viihtyi yksin.
Nuori Ali on talomme jokaisessa nurkassa, samoin äitinsä, isänsä, veljiensä ja siskojensa sydämissä.
Nuori Ali on talomme jokaisessa nurkassa, samoin äitinsä, isänsä, veljiensä ja siskojensa sydämissä.
Hänen sänkyään ei ole pedattu sitten 15.2.2012 – päivän, jona hänet pidätettiin. Sinä päivänä panssaroitu poliisiauto ajoi hänen päälleen. Poliisit veivät hänet sairaalaan ja sitten nuorisovankilaan. Myöhemmin hänet suljettiin al-Mabahithin vankilaan al-Dammamissa.
Päivänä, jona Ali tuomittiin kuolemaan, ystäväni kirjoitti minulle ja sanoi, että oli hyvä kun valitsin pojalleni nimen “Ali”, sillä nimi on johdettu ylpeyttä tarkoittavasta sanasta. Ali todella on ylpeyteni ja iloni.
Tuomari tuomitsi hänet kuolemaan uskonnon verukkeella poliittisten määräysten pohjalta. Tuomion kuuleminen oli pelottavaa nuorelle pojalle. Vaikeat hetket helpottivat vasta, kun hän vastasi tuomioon huolettomasti ja luottavaisesti ”Olkoon niin”.
Kuinka toivonkaan, että hän olisi orpo eikä poika, jonka isä on menettämässä hänet. Hänellä olisi nuoruutensa vielä nautittavana.
Kaikki olivat hänen tuomiostaan järkyttyneitä. Hänen äitinsä luhistui ja pyörtyi kuultuaan uutiset.
Olen vaatinut kerta toisensa jälkeen perusteluita tällaisen tuomion lainmukaisuudesta suhteessa kansainvälisiin sopimuksiin ja yleissopimuksiin, joihin maani on sitoutunut. Suovatko nämä sopimukset ihmisten pidättämisen eriävän mielipiteen vuoksi? Sallivatko ne lasten päälle ajamisen panssaroiduilla ajoneuvoilla?
Tällaisia ovat ajatukseni ja tunteeni poikaani ja pentuani, arvokkainta aarrettani Ali Mohammed al-Nimriä kohtaan (Nimr tarkoittaa arabiaksi tiikeriä).
Nuori Alini ei ole sen kalliimpi kuin Ali Qarayris, Ali al-Fulful, tai kukaan heistä, jotka tapettiin mielenosoituksissa Qatifissa, Saudi-Arabian itäisessä provinssissa, tai muut jotka puolustivat arvokkuuttaan ja vaativat oikeuksiaan. He ovat kaikki lapsiani.
Hän on mielipuolisen politiikan ja uskonnollisen ääriliikehdinnän uhri. On aika laittaa piste syrjivälle politiikalle rakkaassa kotimaassamme, lopullisesti.
Nuori tiikerinpentuni on uskollisuuden uhri veljelleni, Alin sedälle, Sheikh Nimr al-Nimrille, joka on myös tuomittu kuolemaan. Hän on mielipuolisen politiikan ja uskonnollisen ääriliikehdinnän uhri. On aika laittaa piste syrjivälle politiikalle rakkaassa kotimaassamme, lopullisesti.
Minulla on rakkaita muistoja veljestäni Sheikh Nimristä, joka on minua kolme vuotta vanhempi. Vietimme 13 vuotta ulkomailla ollessamme parikymppisiä. Minä ja perheeni haimme turvaa hänen pienestä 50-neliöisestä asunnostaan. Hän otti meidät vastaan ja tarjosi joka aterialla ruokaa meille ennen omaa perhettään.
Ei ole salaisuus, että olen valinnut sosiaalisen työn ja aktivismin polun puhuakseni kotimaani Saudi-Arabian ongelmista. Saatan joskus olla eri mieltä veljeni kanssa, mutta kotikylässämme kukaan ei ole eri mieltä siitä, että oikeuksiemme palauttaminen ja uskonnolliseen ääriliikehdintään perustuvan syrjinnän lopettaminen täytyy olla etusijalla kaikissa toimissamme.
Rakas veljeni Sheikh Nimr, rakas tiikerinpentuni Nimr, rauha olkoon luonanne päivänä jona synnyitte, päivänä jona teidät pidätettiin ja päivänä jona teidät tuomittiin kuolemaan. Päivä, jona palaatte kotiin turvassa, olkoon Jumalan tahto.
Teksti Mohammed al-Nimr, Saudi-Arabia, itäinen provinssi, 16. lokakuuta 2015.
Tämä kirjoitus julkaistiin alun perin Newsweekissä.