Toimittaja ja ihmisoikeusaktivisti Murat Çelikkan oli yksi niistä 100 rohkeasta henkilöstä, jotka osallistuivat jo nyttemmin suljettua kurdilehti Özgür Gündemia tukeneeseen solidaarisuuskampanjaan. He ulottivat apunsa lehden vakinaiselle henkilökunnalle, jota estettiin tekemästä työtään jatkuvilla oikeusjutuilla. Murat toimi lehden symbolisena päätoimittajana yhden päivän toukokuussa 2016.
Tuomiotani ei lykätty… koska oikeusistuin tulkitsi, etten osoita tarvittavaa katumusta. En tehnyt mitään väärin, joten miksi osoittaisin? Mutta en olisi rehellinen, jos sanoisin, etteikö vangitseminen vaikuttanut minuun. Kyllä se vaikutti. En enää allekirjoita [hallitukselle] kriittisiä lausuntoja nimelläni. Tämän hetken Turkissa pelkässä olemassaolossa on tarpeeksi kestämistä
Sadasta solidaarisuuskampanjaan osallistuneesta, 38 – Murat Çelikkan mukaan lukien – on joutunut syytteeseen lehdessä kampanjan aikana julkaistusta artikkeleista. Heitä kaikkia syytetään käytännössä terrorisminvastaisten lakien puitteissa “terroristisen propagandan tuottamisesta ja levittämisestä”.
Kesäkuussa 2017 Murat Çelikkan tuomittiin 18 kuukauden vankeusrangaistukseen. Hänet vapautettiin jo viime vuoden lokakuussa ehdollisesti, mutta vangitseminen on jättänyt jälkensä. Murat on varovaisempi, vaikka ei ole tehnyt mitään väärää. Turkin hallituksen strategiana onkin pitää yllä pelon tasapainoa, jossa aktivistit joutuvat punnitsemaan oman ja läheistensä turvallisuutta epäoikeudenmukaisesti toimivassa oikeusjärjestelmässä.
Turkista täytyy puhua
Poikkeustila saattaa olla ohi, mutta ahdinko ei. Mitä Turkin tilanne tarkoittaa kansalaisyhteiskunnalle, medialle ja kaikille turkkilaisille?