Parisuhdeväkivalta
Parisuhteessa tapahtuvassa väkivallassa on kyse muustakin kuin lyönneistä. Se on esimerkiksi uhkailua, valvontaa ja liiallista kontrollia. Parisuhdeväkivalta koskettaa erityisesti naisia: uhreista 77 prosenttia on naisia, kun taas tekijöistä 78 prosenttia on miehiä.
Joka kolmas nainen Suomessa on kokenut väkivaltaa nykyisen tai entisen kumppaninsa taholta. Väkivaltaisessa parisuhteessa mustasukkaisuus, henkinen väkivalta, alistaminen ja uhrin eristäminen ystävistä ja sukulaisista on tyypillistä. Usein tilanne muuttuu huonommaksi ajan kuluessa.
Parisuhdeväkivaltaan liittyy haitallisia luuloja, kuten uhrin syyllistäminen tai se, että väkivallan kohde olisi provosoinut pahoinpitelijää. Usein myös julkisessa keskustelussa vastuu väkivallan päättymisestä on naisella; naisen olisi pitänyt ymmärtää lähteä. Sen sijaan kysymättä jää, miksei väkivallan tekijä muuttanut käytöstään.
Vaino ja kontrolli saattavat jatkua myös eron jälkeen
Usein eron jälkeen fyysisen väkivallan tilalle tulee muita väkivallan muotoja, kuten seuraamista, tappouhkauksia, häirintää ja digitaalista uhkailua. Vaino voi jatkua useiden vuosien ajan.
Lähes joka neljäs nainen Suomessa on kokenut vainoa elämänsä aikana. Vaino kriminalisoitiin Suomessa vuonna 2014.
Vainoa kokeva parisuhdeväkivallan uhri voi hakea apua esimerkiksi lähestymiskiellon kautta. Niitä määrätään Suomessa vuosittain noin 2 000. Usein lähestymiskiellon taustalla on pitkäkestoinen ja vakava väkivalta.
Pandemia lisäsi parisuhdeväkivaltaa Suomessa
Koronapandemian aiheuttamat poikkeusolot kasvattivat parisuhdeväkivallan määrää Suomessa. Ensi- ja turvakotien liiton mukaan poikkeusolot lisäsivät talousvaikeuksia sekä kasvattivat ongelmia ja riitoja parisuhteissa. Juuri tätä kriisit tekevät: ne kasvattavat taloudellista epävarmuutta ja sosiaalista pahoinvointia, jotka vuorostaan lisäävät väkivaltaa sekä tuen tarvetta.
Parisuhdeväkivaltaa tuli vuonna 2020 poliisin tietoon selvästi aiempaa enemmän. Tilastokeskuksen mukaan parisuhdeväkivallan määrä kasvoi tammi-kesäkuussa jopa kolmanneksella edellisestä vuodesta. Myös poliisin perheväkivaltaan liittyvät hälytystehtävät lisääntyivät tammi–kesäkuun välisenä aikana noin 12 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna.
Kun väkivalta tapahtuu entistä useammin yksityisessä tilassa, se on myös raaistunut, koska ulkopuoliset eivät voi puuttua tilanteeseen eikä uhri pääse pakoon.
Kasvaneen väkivallan seuraukset tulevat näkymään avun tarpeessa myös kriisin jälkeen. Väkivallan vastaista työtä tarvitaan aiempaa enemmän nyt ja tulevaisuudessa. Amnesty vaatii Suomeen lakia, joka säätelee kuntien, maakuntien ja valtion velvoitteita ehkäistä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja parisuhdeväkivaltaa, sekä varmistaa riittävät palvelut.