Viimeisen viiden vuoden aikana Turkki on rajoittanut rankasti kokoontumisvapautta ja esimerkiksi mielenosoitusten väkivaltaisesta tukahduttamisesta on tullut liki rutiini. Tämä on koskettanut myös LHBTI-yhteisöä, jonka tapahtumia, kokoontumisia ja yhdistyksiä on kielletty: esimerkiksi Prideja ei ole pidetty Ankarassa tai Istanbulissa kolmeen vuoteen.
Viime vuoden marraskuu oli vainossaan jo omaa luokkaansa. 15. päivä Ankaran maakunta kielsi poikkeustilan perusteella saksalaisen LHBTI-elokuvafestivaalin järjestämisen, koska festivaalin teeman “sosiaalisen sensitiivisyyden myötä tietyt ryhmät saattaisivat reagoida järjestäjä- ja osallistujatahoja vastaan.” Järjestäjien mukaan festivaalin estäminen on yhteydessä erään paikallisen järjestön masinoimaan ja sosiaalisessa mediassa levinneeseen homofobiseen lokakampanjaan.
18. päivänä samaa kuuta Ankaran maakunta kielsi kaikilta LHBTI-järjestöiltä julkisten kokoontumisten järjestämisen – korostaen tällä kertaa “muiden ihmisten oikeuksien ja vapauksien sekä yleisen terveyden ja moraalin varjelemista”.
Samassa kuussa Istanbulin Beyoglun kaupunginosahallinto esti Pink Life -järjestön marssin ja mielenosoituksen vetoamalla Ankaran maakunnan tavoin muiden oikeuksiin sekä yleiseen moraaliin ja terveyteen. Järjestäjien pyrkiessä sovittelemaan ja ehdottamaan vaihtoehtoisia tapoja toimia, palkitsi Beyoglu sovittelevat eleet uusilla kielloilla ja rajoituksilla.
Voimme yhä tavata toisiamme Ankarassa, Istanbulissa ja Izmirissä, mutta siitäkin on tullut hyvin haastavaa. Meillä oli yli 30 yhdistystä ympäri maan, mutta useimmat niistä on nyt suljettu.”, kertoo nimettömänä pysyttelevä LHBTI-vaikuttaja.
Eläväistä yhteisöä tungetaan marginaaliin
LHBTI-yhteisön hankalaa asemaa vaikeuttavat myös masinoidut lokakampanjat sekä se, että oppositiokaan ei uskalla seistä heidän rinnallaan: lukuisten uhkausten ja pelottelun myötä marsseja ja tapahtumia ei ole järjestetty myöskään opposition johtamilla alueilla, koska näiden kerrotaan pelkäävän hallituksen kannattajien yhteenottoja
Kansalaisyhteiskunnan musertamisella on ollut vakavat seuraukset. Ennen niin eläväinen ja kasvava LHBTI-yhteisö kokee, että sitä yritetään työntää marginaaliin ja maan alle. Kriittisistä ja eriävistä mielipiteistä on tullut Turkissa entistä vaarallisempia – ja vainoa ovat vastustamassayhä harvemmat, koska nykyisiä toimijoita estetään toimimasta tehokkaasti.
Toivoa on: Turkin kansalaisyhteiskunnan tulee tietää, että he eivät ole yksin kamppailussaan. Heidän tulee tietää, että ihmiset ja hallitukset eri puolilla maailmaa arvostavat kansalaisjärjestöjen toimintaa ja ovat valmiita tukemaan niitä epäoikeudenmukaisten oikeudenkäyntien, pidätysten ja sulkemisen uhatessa.
Turkista täytyy puhua
Poikkeustila saattaa olla ohi, mutta ahdinko ei. Mitä Turkin tilanne tarkoittaa kansalaisyhteiskunnalle, medialle ja kaikille turkkilaisille?