Amnesty International Suomen osasto lausui sosiaali- ja terveysministeriölle 3.3.2026 luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain muuttamisesta.
Kyseessä on perus- ja ihmisoikeuksien kannalta merkittävä lakihanke. Esitysluonnoksessa ehdotetaan, että kotihoidon tuen maksamisen edellytykseksi säädettäisiin kolmen vuoden asumisaikavaatimus tuen saajalle ja tuki maksettaisiin vain lasta pääasiallisesti hoitavalle vanhemmalle tai muulle huoltajalle. Asumisaikavaatimus täyttyisi asumisella Suomessa tai muussa EU-/ETA-maassa, ja asumisaikavaatimus koskisi myös Suomen kansalaisia. Lakiehdotuksen aiemmassa luonnoksessa esitettiin, että asumisaikavaatimus koskisi perheen molempia vanhempia.
Amnesty antoi 19.11.2025 lausunnon esitysluonnoksen aiemmasta versiosta.
Amnesty vastustaa esitettyjä syrjiviä muutoksia. Yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys ovat perustuslain ja ihmisoikeussopimusten nojalla oikeudellisesti velvoittavia periaatteita. Esityksen muutoksista aiheutuva syrjintä on niin jyrkkää, että esityksen saattaminen perus- ja ihmisoikeusvelvoitteiden mukaiseksi edellyttää esityksen valmistelua uudestaan. Amnesty esittää esitysluonnoksen hylkäämistä ja ei-syrjivien toteuttamistapojen selvittämistä.
Keskeiseksi lakimuutoksilla ratkottavaksi ongelmaksi on nimetty maahanmuuttaneiden lapsiperheiden pitkät kotihoidon tuen jaksot. Lähtökohta esitetyille muutoksille on yhdenvertaisuusnäkökulmasta ongelmallinen, sillä tutkimusten mukaan pitkiä kotihoidon tuen jaksoja selittää ennen kaikkea vanhempien heikko työmarkkina- ja sosioekonominen asema. Kun huomioidaan, että esitysluonnoksen mukaan maahanmuuttaneilla lapsiperheillä pitkät kotihoidon tuen jaksot ovat ”suhteessa hieman muuta väestöä yleisempiä”, on tuen epääminen syrjivin perustein varsin raju valinta toimenpiteeksi.
Keinoksi valittu tuen epääminen valitulta ihmisryhmältä on myös tutkimuksen valossa hyvin kyseenalainen, sillä samankaltaiset lakimuutokset Norjassa eivät ole tuottaneet tavoiteltuja positiivisia vaikutuksia, vaan ne ovat sen sijaan lisänneet maahanmuuttaneiden lapsiperheiden suhteellista köyhyyttä. Esitysluonnoksessa esitetään, että lakimuutokset voisivat tuottaa Suomessa positiivisempia vaikutuksia ”kansallisten järjestelmien eroavaisuuksien” vuoksi, mutta tätä ei perustella sen tarkemmin perusteita eritellen. Voimaan jää merkittävä epävarmuus siitä, miten lakimuutokset tuottaisivat Suomessa olennaisesti erilaisen lopputuloksen kuin Norjassa. On siten hyvin todennäköistä, että syrjivillä muutoksilla ei saavuteta esitettyjä tavoitteita, mutta aiheutetaan useita kielteisiä perus- ja ihmisoikeusvaikutuksia, kuten erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien maahanmuuttaneiden perheiden suhteellisen köyhyyden lisääntymistä ja laajemmin syrjäyttämistä yhteiskunnasta.
Vanhempien työllistymistä ja maahanmuuttaneiden ihmisten kotoutumista voidaan yleisesti pitää myönteisinä tavoitteina, mutta keinojen niiden edistämiseksi tulisi olla perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta perusteltuja. Lausuttavana olevassa esitysluonnoksessa näin ei ole. Useat muut kuluvalla vaalikaudella tehdyt päätökset ovat ristiriidassa esitettyjen tavoitteiden kanssa, sillä esimerkiksi kotoutumispalveluihin kohdistuu merkittäviä säästötoimia.
On erityisen moitittavaa, että perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta ei-hyväksyttäville muutoksille on tarkasteltu varsin pinnallisesti vaihtoehtoisia toteuttamistapoja: lähinnä on harkittu vaihtoehtoista tapaa kohdistaa tuen rajoituksia maahanmuuttaneisiin sekä sääntelyn jättämistä ennalleen. Syrjiville heikennyksille ei toisin sanottuna ole lainkaan harkittu vaihtoehtoja. Silloin, kun esitettävät muutokset sisältävät merkittäviä riskejä yhdenvertaisuuden toteutumisen kannalta, on erityisen tärkeää punnita huolellisesti kaikki mahdolliset vaihtoehtoiset tavat tavoitteen saavuttamiseksi. Tämän punninnan puute heikentää esityksen hyväksyttävyyttä entisestään.
Mikäli esityksen valmistelua jatketaan, on välttämätöntä, että perustuslakivaliokunta arvioi esityksen perustuslainmukaisuutta ja suhdetta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin.