7. helmikuuta illalla aseistettu salakuljettajajoukko toi noin 400 siirtolaista Garabouliin, joka sijaitsee 40 kilometriä Tripolista länteen. Siellä salakuljettajat pakottivat heidät siirtymään laivasta neljään pumpattavaan kumiveneeseen. Kukin siirtolaisista oli maksanut hengenvaarallisesta matkastaan 650 euroa.
8. helmikuuta varhain iltapäivällä italialainen rannikkovartiosto vastaanotti hätämerkin 120 meripeninkulmaa Italian eteläisestä saaresta Lampedusasta ja 74 meripeninkulmaa Pohjois-Libyasta. Puhelu oli lähes käsittämätön, mutta hätääntyneistä englanninkielisistä sanoista ”vaara, vaara” sai juuri ja juuri selvää. Ne riittivät saamaan vartioston liikkeelle ja matkaan lähetettiin etsintä- ja pelastuspartio.
Eurooppalaisen rajavalvontaoperaatio Tritonin pääalus oli kuitenkin ankkuroituna huollon vuoksi Maltalla satojen kilometrien päässä tapahtumapaikasta, eikä pystynyt osallistumaan pelastustöihin. Meripelastushanke Mare Nostrumin jatkohanke Triton osoitti riittämättömyytensä, kun satojen ihmisten henki oli vaarassa.
Kylmä sää ja kahdeksanmetriset aallot
Alueelle oli luvattu huonoa säätä ja kevyesti pukeutuneet pakolaiset joutuivat uhmaamaan kylmää säätä ja kahdeksanmetrisiä aaltoja. Kumiveneissä oli vain pienet moottorit ja salakuljettajien jättämä polttoaine ei riittänyt koko matkalle.
Pelastusoperaatio oli myrskyssä pitkä ja uuvuttava. 9.2. iltaan mennessä partio oli saanut pelastettua 105 henkeä kumiveneistä, mutta osalle heistä se oli jo liian myöhään – 29 pakolaista menehtyi myöhemmin hypotermiaan ja muihin syihin. Kaksi alueella ollutta kauppalaivaa pelastivat vielä yhdeksän pakolaista kahdesta jäljellä olevasta kumiveneestä.
Lopulta meitä oli enää neljä
Tapasimme muutaman Lampedusan tragediasta selviytyneen. Ibrahimin, 24-vuotiaan malilaisen nuorukaisen veneestä onnistuttiin pelastamaan vain yksi ihminen hänen lisäkseen.
”[Seitsemän aikaan illalla] sunnuntaina kumivene alkoi tyhjentyä ilmasta ja täyttyä vedellä. Ihmisiä alkoi vajota aaltoihin. Jokaisen aallon mukana kaksi-kolme henkeä huuhtoutui mereen. Veneen nokka kohosi ilmaan ja takana istuneet putosivat. Siinä vaiheessa noin 30 oli enää mukana. Veneen toinen puoli… pysyi pinnalla… [roikuimme köydessä] vatsaa myöten vedessä. [Lopulta] meitä oli enää neljä jäljellä. Pinnistelimme ja pidimme kiinni koko yön. Satoi. Auringon noustessa kaksi nukkui pois. Aamulla näimme helikopterin. Vedessä kellui punainen paita ja heilutin sitä saadakseni helikopterin huomion. Alas heitettiin pieni pumpattava vene, mutta minulla ei ollut energiaa kurkottaa siihen. Joten me pysyttelimme veneessä ja roikuimme minkä jaksoimme. Puoli tuntia myöhemmin rahtialus saapui. Aluksesta heitettiin meille köysi ja meidät saatiin laivan kyytiin. Kello oli silloin noin kolme iltapäivällä.”
En pysty laskemaan kuinka moni kuoli
Myös Malista kotoisin oleva Lamin oli toisen kauppalaivan pelastaman kumiveneen kyydissä.
”Meitä oli 107 [veneessä]. Avomerellä aallot paiskoivat meitä ylös ja alas. Kaikki olivat peloissaan. Näin kolmen ihmisen putoavan veteen. Kukaan ei pystynyt auttamaan. He yrittivät tarttua veneeseen, mutta eivät pystyneet. Sitten moni muu kuoli, ehkä nälkään tai janoon. En pysty laskemaan kuinka moni kuoli. Kun iso kauppavene saapui pelastamaan meitä, vain seitsemän oli jäljellä. Pelastajat heittivät meille köyden ja saivat meidät laivaan. Pelastusoperaation aikana kumiveneemme taittui kahtia ja vajosi aaltoihin vieden kaikki ruumiit mukanaan.”
Selviytyneet ovat vahvistaneet, että kumiveneitä oli alun perin neljä; neljäs on vielä kateissa. Kaiken kaikkiaan yli 300 siirtolaista kuoli.
Montako henkeä olisi voitu pelastaa?
On mahdotonta sanoa, kuinka monta henkeä olisi voitu pelastaa, jos resursseja olisi ollut enemmän, mutta kuolonuhreja olisi todennäköisesti vähemmän. Rajavartiosto teki tilanteessa kaiken, minkä pystyi.
Väkivaltaisuuksien yltyminen Libyassa näkyi viikonlopun aikana pakolaisten ja siirtolaisten lisääntyneinä lähtöinä ja poliittisen epävakauden jatkuessa luvut tulevat nousemaan. Italian rannikkovartiosto vahvisti, että 13.-15.2. välisenä aikana Italian viranomaiset ja kauppalaivat pelastivat kaiken kaikkiaan yli 2800 henkeä ainakin 18 veneestä. Pelkästään sunnuntaina 15.2. merestä pelastettiin 2225 henkeä.
Emme pysty pelastamaan kaikkia
Italian rannikkovartioston meripelastuksen johtaja oli suorasanainen resurssien riittävyydestä näin valtavassa kriisissä: ”Kun lähdöt talven jälkeen lisääntyvät, me emme pysty pelastamaan kaikkia, jos olemme jatkossakin ainoa, joka vastaa hätäkutsuun.”
YK:n pakolaisjärjestö (UNHRC) ennustaa Välimerta ylittävien pakolaisten määrän kasvavan vuoden 2015 aikana. 2014 noin 218 000 paperitonta ylitti Välimeren ja tammikuun osalta tilastot näyttävät 60 prosentin kasvua verrattuna edellisvuoteen. 3500 uhrillaan Välimeri oli maailman vaarallisin meri ylittää vuonna 2014.
Vaadimme, että EU-maat yhdessä jakavat vastuun ja käynnistävät vähintään Mare Nostrumin veroisen etsintä- ja pelastusoperaation Välimerellä. Sillä aikaa vetoamme Italiaan meripelastuksen hätäresursseiden saamiseksi.
Riccardo Noury. Kirjoittaja on Amnestyn Italian osaston viestintäpäällikkö.
Amnestyn blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.