Turkulaiset paikallisryhmäaktiivit Anu Kellokangas ja Jari Mikkonen suunnittelevat koronatilanteen salliessa järjestettäviä illanistujaisia, joissa kirjoitetaan viestejä ihmisoikeuksien puolesta. Tukiviestejä heille, joiden oikeuksia on loukattu ja vetoomusviestejä päättäjille. Viestejä kirjoitetaan osana Amnestyn kansainvälistä Kirjeitä vapaudelle -kampanjaa, johon Anu ja Jari ovat osallistuneet niin kauan kuin ovat olleet mukana Turun paikallisryhmän toiminnassa. Eikä tämä vuosi tee poikkeusta.
Viestien kirjoittamisen lisäksi aktivistien illanvietossa on tarkoitus katsoa kampanjan teemoihin liittyvä dokumenttielokuva. Yhdessä tekemällä ja keskustelemalla oppii uutta.
Parasta on yhdessä tekeminen
Kirjeitä vapaudelle -kampanjaan on helppo osallistua vaikka omalta kotisohvalta. Anun ja Jarin mielestä viestien kirjoittaminen porukalla on kuitenkin mukavaa. Yhdessä tekeminen onkin Anun mielestä aktivismin parasta antia: ”Helposti sitä vain omassa päässään murehtii asioita. Muiden ihmisoikeuksista kiinnostuneiden tapaaminen muistuttaa, että ei vitsi, mie en olekaan yksin.”
Turkulaiset aktivistit ovat vuosien varrella järjestäneet Kirjeitä vapaudelle -kampanjan merkeissä vetoomustempauksia kirjastossa ja mielenosoituksia kaupungilla. Tänä vuonna he järjestivät kokoontumisrajoitusten sallimissa puitteissa pienen mielenosoituksen osoittaakseen tukensa opiskelijoille, jotka olivat joutuneet Turkissa syytteeseen Pride-mielenilmaukseen osallistumisesta.
Sekä Anu että Jari pitävät mielenosoituksia tehokkaana keinona nostaa esiin tärkeitä ihmisoikeuskysymyksiä ja herätellä ihmisiä toimimaan. Jari muistelee Anna Politkovskajan murhan vuosipäivän mielenilmausta, jossa ohikulkija tuli kesken muistopuheen kysymään, kenestä tilaisuudessa oikein oli kyse. ”Keskustelimme hänen kanssaan ja kutsuimme hänet vielä dokumentti-iltaan mielenosoituksen jälkeen.”
Kaksi vuosikymmentä Amnestyn aktiivina
Jari kertoo tulleensa mukaan Amnestyn toimintaan jo kaksikymmentä vuotta sitten kotikaupungissaan Joensuussa. Tuolloin ihmisoikeusasiat olivat paljon esillä. ” Asioita tuntui tapahtuvan kuitenkin kovin hitaasti, joten halusin itse olla edistämässä ihmisoikeuksien toteutumista”, hän kertoo.
Ihmisoikeusaktivismi on kulkenut mukana aina uudelle paikkakunnalle muuttaessa, ja Turun paikallisryhmässä Jari on toiminut nyt kolmen vuoden ajan. Tavoitteena on yhdessä toisten ihmisoikeuksista kiinnostuneiden kanssa rakentaa parempaa maailmaa. ”Näen ihmisoikeudet ihmiskunnan välttämättömyytenä. Järjestelmä pitäisi saada toimimaan niin, että kaikkien oikeudet huomioidaan”, hän pohtii.
Valonpilkahduksia kaamoksessa
Yhteisöllisyyden lisäksi tieto siitä, että muutosta todella tapahtuu, motivoi Anua ja Jaria jatkamaan ihmisoikeuksien puolesta puhumista. ”Viime viikolla posti toi kortin, jossa kerrottiin, että iranilainen ihmisoikeuspuolustaja Narges Mohammadi on viimein vapautunut vankeudesta. Se oli valon pilkahdus marraskuun synkkyyden keskellä”, Jari iloitsee. Nargesin vapautuminen antaa toivoa, että myös muut samassa tilanteessa olevat mielipidevangit voivat vapautua, kun heidän puolestaan kampanjoidaan.
Mikä muu tuo aktivisteille valoa ja lohtua kaamoksen keskelle? Anun vastaus on simppeli: ”Punaviini ja villasukat.” Jari on samoilla linjoilla: ”Maistuvaa ruokaa, hyvä leffa telkkarista ja kehräävä kissa sylissä. Siinäpä se.”
Kirjeitä vapaudelle -kampanja on käynnissä vielä 11.12. saakka. Osallistua voit mistä vain, missä käytössäsi on kynä ja paperia tai tietokone. Liity mukaan!