Helsinkiläinen Amnesty-aktivisti Tiina Tikkanen toteutti oman Kirjeitä vapaudelle -kampanjansa
Helsingin Roihuvuoren sydämestä löytyvä kotoinen kahvila Rio on Amnestyn aktivistille Tiina Tikkaselle omaa tuttua lähiympäristöä. Niinpä olikin luontevaa, että hän marraskuun puolessa välissä aloitti Kirjeitä vapaudelle –kampanjointinsa juuri siellä. Yhteistyön myötä selvisi, että myös kahvilan omistajilla on Amnesty-taustaa, joten ihmisoikeustyö istui paikkaan mainiosti.
Tiina Tikkanen on yksi kansainvälisen Kirjeitä vapaudelle -kampanjan aktiivisimmista toteuttajista Suomessa. Oman kulmakahvilan lisäksi hänen kampanjakalenteristaan ovat viimeisen kuukauden aikana löytyneet myös helsinkiläisten asuinalueiden Herttoniemen, Laajasalon, Vuosaaren ja Pasilan kirjastot sekä Näkövammaisten Iiris-keskus. Amnestyn vetoomukset ovat kulkeneet Tiinan mukana näihin paikkoihin useamman kerran viikossa, moneksi tunniksi kerrallaan. Etenkin suurissa kirjastoissa hän on kampanjoidessaan kohdannut hyvin erilaisia, erilaisilla taustoilla ja mielipiteillä varustettuja ihmisiä, mutta pääosin ihmisoikeusviestille ollaan oltu avoimia. Olen kuullut myös joitakin perustellusti kriittisiä näkemyksiä, kertoo Tiina. Mikä on hyvä, sillä siten kampanjoinnista oppii lisää, niin minä kuin Amnesty.
Toimintamahdollisuus, joka innosti omaan aktivismiin
Kirjeitä vapaudelle -kampanja on Amnestyn vuoden suurin yhteinen kansainvälinen ponnistus. Kampanjan voi kuka tahansa amnestylainen ottaa omakseen ja viedä ihmisoikeustyötä omaan lähiympäristöönsä. Kampanjointia varten oli mahdollista tilata Amnestyn toimistolta materiaalipaketti, joka pitää sisällään valmiita vetoomuksia ja postikorteille painettuja tukiviestejä vaarassa oleville ihmisille.
Mikä sai Tiinan antamaan valtavan määrän omaa aikaansa vapaaehtoiselle työlle vaarassa olevien kanssaihmisten puolesta? Kertomaan epäoikeudenmukaisuudesta, jota ovat kohdanneet ihmiset, jotka ovat ehkä kaukanakin meidän omasta arkipäivästämme? Perustelemaan kymmenille jollei sadoille tuntemattomille ihmisille sitä, että ihmisoikeudet kuuluvat kaikille? Tiinan näkemys on selkeä ja napakka: Miksen toimisi toisen puolesta, kun se ei ole itseltäni mitenkään pois? Allekirjoitan näkemyksen, jonka mukaan hyvä ajatus johtaa hyvään sanaan ja edelleen hyvään tekoon.
Miksen toimisi toisen puolesta, kun se ei ole itseltäni mitenkään pois?
Tiinan ihmisoikeusaktivismi juontaa juurensa 30 vuoden taakse Jyväskylään, jossa nuori yhteiskuntapolitiikan opiskelija innostui Amnestyn toiminnasta. Hän kertoo aktivisminsa välillä laimenneenkin, tai oikeastaan muuttuneen osaksi arjen ratkaisuja, kun hän asui maassa, jossa ihmisoikeusloukkauset olivat arkipäivää ja oikeusvaltion ajatus hukassa. Mutta tänä syksynä Amnestyn syysseminaari kutsui jälleen. Ja innosti. Vapaaehtoistyö on hänen elämäänsä kuulunut tiiviisti monella muullakin tapaa. Kymmenisen vuotta sitten hänen elämänsä alkoi mennä metsään metsien- ja luonnonsuojeluun liittyvän toiminnan merkeissä. Luontoaktivistinakin Tiina on toiminut hyvin oma-aloitteisesti ja rohkeasti.Linkki ihmisoikeustyön ja luonnonsuojelun välillä on hänen mielestään luonteva ja selkeä: ‘Uhareiden’ eli uhanalaisten ja moninaisuuden puolesta tässä työskennellään, oli kyse ihmisistä tai luonnonantimista.
Kirjeitä vapaudelle -kampanjan toteuttamismahdollisuus oli Tiinan mielestä motivoiva. Tämä kampanja sopii minulle hyvin. Siinä on valmis konsepti ja materiaalit, muuten toteutus on itseni päätettävissä, toki niin että se sopii Amnestyn pirtaan. Innostus on löytynyt paljolti siitäkin, miten vaivatonta kaikki lopulta on ollut. Paljon aikaa ja hyvät eväät kirjastoreissuille tämä toki on vaatinut, hän kertoo huumorin sävyttämään tyyliinsä. Kampanjointi on ollut myös molempiin suuntiin antoisaa kommunikointia Amnestyn toimiston kanssa. Tässä opitaan yhdessä. Ideoimme myös siitä, miten työtä voisi jatkaa.
Tikut esiin!
Kun tehdään yhdessä, isolla kansainvälisellä joukolla ihmisoikeuskampanjointia näin suomalaisittain sydäntalven pimeimpinä päivinä, viisaat sanat siitä, että on parempi sytyttää kynttilä kuin kirota pimeyttä tuntuvat monella tapaa erittäin osuvilta. Tiina, kenelle Amnestyn kynttilän tulisi palaa? Kynttilän tulisi palaa ihan jokaiselle, joka sen rohkenee sytyttää ja tulta varjella. Tikut esiin!, hän kehottaa. Annetaan tilaa sille liekille. Tiina itse aikoo katsoa ensin loppuun saakka tämän vuoden Kirjeitä vapaudelle -työn ja miettiä jatkoa sitten.
Kirjeitä vapaudelle -kampanja on Amnestyn verkkosivuilla vielä joulukuun ajan.