Kokoontumisvapaus kuuluu kaikille

Kokoontumisvapaus

Vapaus rauhanomaiseen kokoontumiseen tarkoittaa oikeutta kokoontua yhteen julkisilla paikoilla ilman pelkoa pidätyksestä tai poliisin häirinnästä. Kokoontumiset voivat olla esimerkiksi kokouksia, lakkoja tai mielenilmauksia.

Kokoontumisvapaus turvataan YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa, YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa.

Viranomaisilla on velvollisuus helpottaa rauhanomaisten kokoontumisten järjestämistä. Poliisin tulee taata sekä mielenosoituksen osallistujien että yleisön turvallisuus.

Kokoontumisvapauden rajoittaminen

Oikeutta rauhanomaiseen kokoontumiseen on mahdollista rajoittaa tietyissä tilanteissa. Joskus valtioiden tulee suojella ihmisten muita oikeuksia, jolloin julkisia kokoontumisia voidaan kieltää. Viranomaisilla on kuitenkin hyvin rajalliset oikeudet rajoittaa kokoontumisvapautta ja rajoitusten tulee aina olla välttämättömiä ja suhteellisia poikkeuksia.

Usein kokoontumisen rajoituksia perustellaan esimerkiksi yleisellä turvallisuudella tai kansanterveyden suojelulla. Esimerkiksi koronaviruspandemian aikana asetettujen rajoitusten pitää olla tehokas keino kansanterveyden suojelemiseen ja rajoitukset ovat sallittuja ainoastaan, jos kevyempiä vaihtoehtoja ei ole olemassa. Tapahtuman kieltämisen pitäisi olla viimeinen vaihtoehto. Vähemmän rajoittavia toimenpiteitä ovat esimerkiksi osallistujamäärän rajoittaminen ja kasvomaskien käyttö.

Erilaiset häiriöt kuuluvat luonteenomaisesti moniin julkisiin kokoontumisiin, kuten mielenosoituksiin. Hypoteettinen riski häiriölle tai esimerkiksi liikenteen haittaaminen eivät kuitenkaan kelpaa syyksi kokoontumisen kieltämiselle.

Viranomaiset eivät myöskään voi siirtää mielenosoitusta paikkaan, jossa se menettää merkityksensä – mielenosoittajia ei siis voi mielivaltaisesti siirtää ydinkeskustasta laitakaupungille, missä heitä ei nähdä tai kuulla.

Pride-kulkue Helsingin Mannerheimintiellä

Ilmastolakko Helsingin Mannerheimintiellä 2019.

Mielenosoituksen järjestämiseen ei tarvitse lupaa

Rauhanomaiseen mielenosoitukseen ei tarvitse viranomaisen lupaa. Valtiot voivat edellyttää, että kokoontumisesta tehdään ennakkoilmoitus, jotta viranomaiset voivat varautua esimerkiksi turvallisuudesta huolehtimiseen tai liikennejärjestelyihin.

Ihmisillä täytyy kuitenkin olla oikeus myös spontaaneihin kokoontumisiin. Ilmoittamatta jättäminen ei ole peruste mielenosoituksen kieltämiselle tai hajottamiselle, eikä se saa johtaa esimerkiksi sakkoihin tai vankeuteen.

Rauhanomaisen kokoontumisen järjestäjiltä ei saa myöskään vaatia julkisten palveluiden, kuten järjestyksenvalvojien kustantamista.

Mielenosoitusten hajottaminen

Mielenilmauksen hajottaminen tulee olla viimeinen vaihtoehto, joka otetaan käyttöön vasta, kun kaikki vähemmän rajoittavat keinot on käytetty.

Kyynelkaasua tai vesitykkejä saa käyttää vain tilanteissa, joissa ihmisillä on mahdollisuus poistua alueelta. Niiden käyttö on sallittua vain silloin, kun väkivalta on levinnyt laajalle ja muut, tarkemmin rajatut keinot on jo käytetty. Tuliaseita ei tule koskaan käyttää mielenilmausten hajottamiseksi.

Poliisitoiminta mielenosoituksissa

Valtioilla on velvollisuus suojella ihmisten oikeutta rauhanomaiseen kokoontumiseen, mukaan lukien mielenilmauksiin. Poliisien toiminnalle mielenilmauksissa on olemassa selkeät kansainväliset ohjeet.

Poliisin tehtävänä on helpottaa rauhanomaisten mielenilmausten järjestämistä sekä lievittää mielenosoituksessa mahdollisesti esiintyviä jännitteitä.

Jos osa mielenilmaukseen osallistuneista henkilöistä käyttää väkivaltaa, se ei tee koko mielenilmauksesta väkivaltaista. Pienen vähemmistön käyttämä väkivalta ei oikeuta poliisia käyttämään voimaa kaikkia kohtaan. Poliisin tehtävänä on varmistaa, että rauhanomaisesti mieltään osoittavat ihmiset saavat jatkaa mielenosoitusta.

Kuva Elokapinan mielenosoituksesta lokakuun 2020 alusta, jossa poliisi käytti kaasusumuttimia rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan.

Kuvakaappaus Elokapinan mielenosoituksesta lokakuun 2020 alusta, jossa poliisi käytti kaasusumuttimia rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan.

Poliisin voimankäyttö

Poliiseilla on yhteiskunnassa oikeuksia sellaisiin toimiin, joihin tavallisilla kansalaisilla ei ole oikeutta. Näitä ovat muun muassa oikeus käyttää voimaa henkilön pidättämiseksi, pitää henkilöä putkassa sekä oikeus kantaa asetta. Nämä oikeudet on annettu poliisivoimille, jotta ne pystyvät suojelemaan ihmisiä ja ylläpitämään järjestystä.

Oikeudet ja valta tuovat mukanaan vastuun. Vaikka poliiseilla on oikeus käyttää voimaa muita ihmisiä kohtaan, voimankäytön tulee tapahtua ihmisoikeuksia kunnioittaen.

Poliisin tulee luoda selkeät ohjeet, jotka ennakoivat erilaisia poliisin kohtaamia tilanteita. Suunnitelmien tulee sisältää selkeät kirjaukset siitä, milloin poliisilla on oikeus käyttää voimaa ja milloin ei.

Asekauppaa vastustava pyörämarssi vuonna 2012

Asekauppaa vastustava pyörämarssi vuonna 2012.

Poliisin voimankäytön rajoitukset

Poliisin voimankäytön täytyy olla välttämätöntä ja suhteellista käsillä olevaan riskiin tai vaaraan nähden. Jos voimankäyttö on välttämätöntä muiden turvallisuuden takaamiseksi, poliisin tulee käyttää lievintä mahdollista voimakeinoa tavoitteen saavuttamiseksi.

Jos poliisin voimankäyttö on johtanut loukkaantumiseen tai kuolemaan, tapahtumista tulee käynnistää nopea, perusteellinen ja puolueeton tutkinta. Tutkinnan tekijöinä tulee olla poliisivoimien ulkopuoliset viranomaiset.

Jos poliisi käyttää voimaa tai valtaansa väärin, hänet tulee saattaa vastuuseen oikeudessa.

Amnestyn Suomen osasto käynnisti kesällä 2020 projektin, jossa tarkkailemme Suomessa järjestettäviä mielenosoituksia. Tarkoituksena on kartoittaa suomalaisen kansalaisyhteiskunnan tilaa ja mielenosoituskäytäntöjä. Projektin taustaselvityksessä haastattelimme niin ruohonjuuritason aktivisteja, järjestöjä kuin poliisiviranomaisia. Jokainen taho koki projektin tarpeelliseksi.