Suomessa on aina ollut köyhyyttä, mutta nyt se näkyy yhä selvemmin arjessa. Joillekin se on jokapäiväistä elämää kaupan kassalla, julkisissa kulkuvälineissä ja omissa valinnoissa. Toiset eivät kohtaa sitä omassa arjessaan lainkaan. Miten samassa maassa ihmisten todellisuudet voivat näyttää näin erilaisilta?
Suomessa on totuttu ajattelemaan, että köyhyys kuuluu jonnekin kauas – toisiin maihin tai menneisyyteen. Siksi viimeaikainen tutkimustieto hätkähdyttää. Amnestyn raporttien mukaan kaikilla suomalaisilla ei enää ole samanlaisia mahdollisuuksia päästä lääkäriin. Yhä useammalle arjen perusasiat, kuten koti, ruoka ja lääkkeet, eivät ole enää itsestäänselvyyksiä. Asunnottomuus on kasvanut 34 prosenttia kahdessa vuodessa.
Toukokuun alussa Amnesty pysäytti helsinkiläisiä kadulla ja kysyi, missä eriarvoistumista näkee juuri nyt. Vastaukset olivat konkreettisia: julkisissa kulkuvälineissä, ruoan hinnassa, liikkumisen kalleudessa ja ihmisten voinnissa. Monen mielestä pahoinvointi ja vähäosaisuus näkyy yhä selvemmin julkisessa tilassa.
Samaan aikaan osa jututtamistamme ihmisistä ei ollut kohdannut köyhyyttä lainkaan.
Ihan jokaisen pitäisi tietää, miltä tuntuu käydä laskimen kanssa kaupassa ja miettiä, pystyykö ostamaan kaiken mitä tarvitsee. — Kimmo, Helsinki
Amnestyn asiantuntija Mariko Sato kertoo tämän olevan esimerkki syvemmästä muutoksesta: suomalaisten todellisuudet ovat eriytymässä.
“Jo valmiiksi hyvinvoivat saattavat voida yhä paremmin, ja heikommassa asemassa olevat yhä huonommin. Kun eri taustoista tulevien ihmisten polut eivät enää kohtaa, ihmiset eivät näe tai huomaa huono-osaisuutta ympärillään, omassa arjessaan tai lähipiirissään.”
Jatkuvia arjen valintoja
Taustalla on Saton mukaan useita Suomea koetelleita kriisejä koronapandemiasta lähtien.
“Koronapandemiaa seurasi elinkustannuskriisi ja korkea inflaatio. Kaikkien arjen kulut kallistuivat, mutta palkat eivät nousseet samaa tahtia. Myös Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ja viimeisimpänä Lähi-idän kriisi on vaikuttanut talouteen. Suomessa on tällä hetkellä Euroopan korkein työttömyysaste.”
Kaikkea köyhyyden lisääntymistä ei Saton mukaan kuitenkaan voi laittaa maailmantilanteen piikkiin. Myös poliittiset päätökset ovat vaikuttaneet siihen, että pienituloisten arki on vaikeutunut.
Amnestyn asiantuntija Mariko Sato.
“Päättäjät ovat tietoisesti leikanneet niistä rakenteista, jotka ovat turvanneet pienituloisten mahdollisuuksia ihmisarvoiseen elämään.”
Lauttasaaren Kirkkokahvilassa toukokuun alussa diakonialounaalle osallistunut eläkeläinen Hilkka kuvaa tilannettaan näin:
“Kyllä pitää kukkaroon katsoa, mitä siellä on. Erikoisruokavaliota noudattavana minulla ei ole varaa ostaa ruokia valmiina. Leivon ja teen itse.”
Kyllä pitää kukkaroon katsoa, mitä siellä on.
Myös työssäkäyvien arki on muuttunut.
“Töissä näkee, että jotkut tekevät enemmän etätöitä, koska julkisilla kulkeminen maksaa. Ihmiset eivät käy lounailla, koska lounas on kallista”, kertoo Kirkkokahvilassa vauvan kanssa lounastanut Eeva.
Köyhyys ei siis tarkoita vain äärimmäisiä kohtaloita. Se on yhä useammin jatkuvia arjen valintoja sen suhteen, mihin rahat riittävät.
Saton mukaan tämä ei ole seurausta vain yksittäisistä poliittisista päätöksistä, vaan muutoksesta tavassa ajatella hyvinvointivaltiota.
“Aiemmin tavoitteena oli turvata kaikille perusoikeudet: mahdollisuus koulutukseen, terveydenhuoltoon ja riittävään toimeentuloon. Nyt puhutaan siitä, ettei meillä enää ole varaa hyvinvointivaltioon.”
Hänen mukaansa tämä kaventaa myös poliittista keskustelua.
“Tietynlainen vaihtoehdottomuus on betonoitunut. Silloin on vaikeaa edes puhua siitä, millaisilla valinnoilla ihmisoikeuksia voitaisiin paremmin turvata.”
Häpeä tekee köyhyydestä näkymätöntä
Myös julkisuudessa esiintyvä retoriikka on muuttunut. Yhä useammin köyhyyttä selitetään yksilön valinnoilla.
“Välillä näkee ajattelua, että ongelmat johtuvat laiskuudesta. Todellisuus on harvoin sitä”, haastattelemamme opiskelijat Sasa ja Rosa sanovat.
Mariko Saton mukaan leimaava ajattelutapa muuttaa konkreettisesti ihmisten käsitystä siitä, miksi valtio on olemassa.
“Jos ajatellaan, että jokainen on täysin onnensa seppä, miksi tarvittaisiinkaan rakenteita, jotka suojaavat köyhyydeltä? Todellisuudessa meille kaikille ei ole jaettu samoja lähtökohtia.”
Jos jokainen on täysin onnensa seppä, miksi tarvittaisiinkaan rakenteita, jotka suojaavat köyhyydeltä?
Häpeä on keskeinen osa köyhyyden kokemusta. Leimaava keskustelu lisää yksilön epäonnistumisen tunnetta. Erityisen raskaita seuraukset ovat lapsille.
“Kyselyt osoittavat, että köyhissä perheissä elävät lapset kokevat valtavasti stigmaa ja häpeää, ja se vaikuttaa heidän tulevaisuuteensa. He voivat vältellä sosiaalisia tilanteita, jäädä ulkopuolelle ja menettää mahdollisuuksia”, Sato sanoo.
Koko yhteiskunnan kysymys
Köyhyys ei ole vain yksilötason ongelma. Vaikka toisten pahoinvointi ei koskettaisi suoraan omaa elämää, se vaikuttaa pitkällä aikavälillä koko yhteiskuntaan.
“Maissa, joissa eriarvoisuus kasvaa, koko yhteiskunta muuttuu toisenlaiseksi. Emme halua Suomea, jossa varakkaat linnoittautuvat omille alueilleen, koulutus eriytyy tai turvattomuus lisääntyy, kun ihmiset joutuvat turvautumaan esimerkiksi ruoan varastamiseen.”
Yksilöiden pahoinvointi vaikuttaa pitkällä aikavälillä koko yhteiskuntaan.
Saton mukaan kurssia voidaan vielä kääntää, mutta muutos ei tapahdu itsestään. Tarvitaan poliittinen sitoutuminen köyhyyden vähentämiseen. Hän nostaa esiin esimerkin asunnottomuudesta. Suomi tavoitteli aiemmin asunnottomuuden poistamista. Nyt virallinen tavoite on enää pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen. Senkin osalta mennään väärään suuntaan, sillä pitkäaikaisasunnottomuus on lisääntynyt.
“Tavoitetta on kavennettu. Silti ratkaisut asunnottomuuden poistamiseksi on jo keksitty. Meillä on keinoja asumispalveluiden turvaamiseksi ja siihen, miten pienituloisia tuetaan asumistuilla. Tarvitaan päätös niiden soveltamisesta.“
Ilman muutosta tilanne pahenee.
“Asunnottomuus on jo kasvanut, ja se tulee lisääntymään, mikäli emme muuta suuntaa. Mitä pidempään tämä jatkuu, sitä enemmän syntyy ylisukupolvista köyhyyttä.”
Köyhyyden lisääntyminen on myös taloudellinen kysymys. Jos ihmiset putoavat pitkäaikaistyöttömyyteen tai -asunnottomuuteen, takaisin pääseminen on vaikeaa. Kyseessä on inhimillinen tragedia, joka samalla käy kalliiksi yhteiskunnalle.
Saton mukaan ratkaisevaa on se, miten köyhyys nähdään.
“Onko se yksilön epäonnistuminen vai yhteiskunnallinen ongelma, johon etsimme ratkaisuja?”
Vastaus määrittelee, millainen maa Suomi on tulevaisuudessa.
Teksti: Mikaela Remes
Kuvat: Lehtikuva, Amnesty International
Hei vielä! Kun nyt olet täällä…
… niin uskomme, että välität ihmisoikeuksista kaikille, kaikkialla maailmassa. Tiesitkö, että Amnestyn työ perustuu juuri sinunkaltaistesi välittävien ihmisten tukeen? Olemme riippumaton toimija, joka ei ota vastaan julkista rahoitusta. Mutta riippumattomuutemme on mahdollista säilyttää vain yksityishenkilöiden tuen voimalla.
Työmme on tehokasta. Lahjoittajiemme ansiosta vapautamme satoja vääryydellä vangittuja ihmisiä, painostamme hallituksia muuttamaan syrjiviä lakeja paremmiksi, estämme teloituksia ja pelastamme ihmishenkiä. Lahjoittajien avulla asiantuntijamme pystyvät tutkimaan ja paljastamaan ihmisoikeusloukkauksia. Tuomme vääryyksiä julki ja vaadimme päättäjiä korjaamaan ne.
Tämä kaikki on mahdollista, mutta vain sinun avullasi. Yhdessä voimme lopettaa kidutuksen, sorron ja syrjinnän, auttaa pahoinpideltyjä naisia, sekä tarjota paremman tulevaisuuden sotaa ja tuhoa pakeneville ihmisille.
Siksi kysymme: tekisitkö lahjoituksen sinulle sopivalla summalla? Jokainen lahjoitus on tärkeä. Tue nyt ihmisoikeuksia Suomessa ja kaikkialla maailmassa ja lahjoita!