Pakolaisten suojeleminen ei ole jonkun muun ongelma.
Rikkinäinen järjestelmä
Maailman järjestelmä pakolaisten suojelemiseksi on rikki. Se on ilmeistä Australiasta Etelä-Sudanin laajoille pakolaisleireille ja Istanbulin kylmiltä kaduilta EU:n linnoitetuille rajoille.
Maailmanlaajuisesti 19,5 miljoonaa ihmistä on joutunut hakemaan turvaa ulkomailta. Hallituksilla on velvollisuus auttaa heitä. Silti useimmat rikkaat maat kohtelevat pakolaisia jonkun muun ongelmana. Niiden hallitukset pitävät rajat suljettuina ja lietsovat pelkoa ”pakolaistulvasta”. Ne ovat antaneet köyhempien, pääasiallisesti Lähi-idän, Afrikan ja Etelä-Aasian valtioiden ottaa vastaan 86% kaikista pakolaisista.
Ne ovat jättäneet huomiotta pyynnöt humanitaarisesta avusta. Tästä syystä YK:n järjestöt ovat niin puilla paljailla, etteivät ne voi edes ruokkia pakolaisia kunnolla.
Tämän on muututtava nyt! Ehdottamme kahdeksaa keinoa, joiden avulla maailman johtajat – erityisesti rikkaissa maissa – voivat yhdessä ryhtyä ratkomaan valtavaa humanitaarista kriisiiä.
Kahdeksan tapaa ratkaista kriisi
1. Yksi tärkeä menettelytapa on avata turvallisia keinoja pakolaisille päästä turvaan. Se tarkoittaisi käytännössä sitä, että ihmisille sallittaisiin matkustaa sukulaistensa luokse ja myönnettäisiin viisumeita, jotta pakolaisten ei tarvitsisi turvaan päästäkseen käyttää säästöjään ja joutua vaaraan hukkua.
Uudelleensijoittaminen on elintärkeää kidutuksesta selvinneille ja ihmisille, joilla on vaikeita terveydellisiä ongelmia.
2. Se tarkoittaa myös kaikkien pahimmassa hädässä olevien pakolaisten uudelleensijoittamista esimerkiksi pakolaiskiintiöissä. Uudelleensijoittaminen on elintärkeää suurimmalle osalle haavoittuvaisimmista pakolaisista – mukaan lukien kidutuksesta selvinneet ja ihmiset, joilla on vaikeita terveydellisiä ongelmia.
Juuri nyt 1,15 miljoonaa ihmistä tarvitsee kiireisesti tämän kaltaista apua. Mutta maailman rikkaimmat valtiot ovat tähän mennessä tarjonneet uudelleensijoittamista vain alle 10% pakolaisista vuosittain. Arvioimme, että 1,45 miljoonaa pakolaista tarvitsee pikaista uudelleensijoittamista vuoden 2017 loppuun mennessä.
Ihmishenkien pelastaminen
3. Maailman johtajien on asetettava ihmishenkien pelastaminen etusijalle. Kahden vuoden aikana lähes 7000 ihmistä on hukkunut Välimereen. Kenenkään rajaa ylittävän ei saa antaa kuolla.
Toukokuussa 2015 tuhannet vainoa pakenevat ihmiset Myanmarissa kärsivät viikkoja veneissä, kun Thaimaa, Malesia ja Indonesia kinastelivat siitä, kenen tulisi auttaa heitä.
Valtiot voivat estää kuolemat merillä investoimalla etsintä- ja pelastusoperaatioihin ja välittömästi auttamalla hädässä olevia ihmisiä.
4. Riippumatta siitä matkustavatko vainoa pakenevat ihmiset maitse vai meritse, heidän on saatava ylittää maiden rajat matkustusasiakirjoilla tai ilman. Maahanpääsyn estäminen ja valtavien aitojen pystyttäminen pakottaa ihmisiä vain vaarallisemmille reiteille kohti turvaa.
Ihmissalakuljetuksen ja rasismin lopettaminen
5. Kaikkien maiden on asetettava ihmisten turvallisuus kaikkein tärkeimmäksi tavoitteeksi. Valtioiden on tutkittava ja asetettava syytteeseen ihmissalakuljettajat, jotka hyväksikäyttävät pakolaisia ja siirtolaisia.
Salakuljettajat ovat heittäneet ihmisiä veneistä ja jättäneet heidät hukkumaan.
Tapasimme kaakkois-Aasiassa ihmissalakuljetuksesta selviytyneitä, jotka kertoivat että salakuljettajat tappoivat veneissä ihmisiä, joiden perheet eivät voineet maksaa lunnaita. Ihmisiä kuoli myös aliravitsemukseen ja nestehukkaan, tai heitä heitettiin veneestä ja jätettiin hukkumaan.
6. Hallitusten on lakattava syyttämästä pakolaisia ja siirtolaisia taloudellisista ja sosiaalisista ongelmista, ja sen sijaan taisteltava kaikkea muukalaisvihaa ja syrjintää vastaan. Toisin toimiminen on epäoikeudenmukaista, lisää jännitteitä ja ulkomaalaisten pelkoa, ja joskus johtaa väkivaltaan – jopa kuolemiin.
Durbanissa Etelä-Afrikassa ainakin neljä ihmistä kuoli, monet loukkaantuivat vakavasti ja yli tuhat burundilaista ja kongolaista pakolaista joutui pakenemaan väkivaltaisuuksien ja ryöstelyiden aikana huhti- ja toukokuussa 2015.
Vararikossa olevan YK:n rahoittaminen
7. YK:n pakolaisasiain päävaltuutettu Antonio Guterres kertoi YK:n järjestöjen olevan “taloudellisesti vararikossa” syyskuussa 2015. Varakkaat maat eivät ole pitäneet yleviä lupauksiaan pakolaisavun rahoittamisesta.
YK:n avun uupuessa ihmiset joutuvat lähettämään lapsensa kerjäämään.
Esimerkiksi YK on saanut alle puolet rahoituksesta, jota se tarvitsee Syyrian 4 miljoonan pakolaisen auttamiseen. Tämä pakottaa 80% Jordaniassa pakolaisleirien ulkopuolella elävistä tekemään vaarallisia ja alentavia töitä tai lähettämään lapsensa kerjäämään.
Etelä-Sudanin unohdettu pakolaiskriisi on saanut vain 18% varoista, joita tarvittaisiin perustarpeisiin, kuten ruokaan ja lääkkeisiin.
Ihmiset kuolevat hallitusten käyttäessä miljardeja rajavalvontaan. Kaikkien katseet ovat kiinnittyneet varakkaisiin G20-maihin näiden tavatessa Turkissa marraskuussa. Pakolaiskriiseille kautta maailman on taattava täysi rahoitus.
Turvapaikka on ihmisoikeus
8. Maailmalla on lyhyt muisti. Toisen maailmansodan jälkimainingeissa useimmat valtiot sopivat pakolaisten suojelemisesta vuoden 1951 pakolaisyleissopimuksessa, sekä UNHCR:n kaltaisten YK:n järjestöjen avulla.
Piikkilanka-aitojen ja ainaisen alirahoituksen takia haave paremmasta maailmasta on riekaleina.
Jätettyään varoittavat merkit huomiotta maailman johtajat ovat sallineet maailmanlaajuisen humanitaarisen kriisin käydä toteen. Kun konfliktit ja vaino – jotka alun perin pakottivat ihmiset jättämään kotinsa – saadaan loppumaan, ratkeaa myös pakolaiskriisi.
Mikään näistä kahdeksasta ratkaisusta ei ole mahdoton saavuttaa, jos poliitikot kuuntelevat niitä miljoonia ihmisiä jotka toivottavat pakolaiset tervetulleiksi.
Mutta kukaan ei tiedä milloin se tulee tapahtumaan. Sillä välin tarvitsemme radikaaleja ratkaisuja, näkemyksellistä johtajuutta ja maailmanlaajuista yhteistoimintaa mittakaavassa, jonka kaltaista ei ole nähty 70 vuoteen. Siihen kuuluu vahvojen pakolaisjärjestelmien pystyttäminen: turvapaikan hakeminen on sallittava, turvapaikkahakemukset on käsiteltävä oikeudenmukaisesti, kaikkein haavoittuvaisimmat on uudelleensijoitettava, ja ihmisille on annettava perustarpeet, kuten koulutus ja terveydenhuolto.
Mikään näistä kahdeksasta ratkaisusta ei ole mahdoton saavuttaa. Poliitikkojen on vain kuunneltava niitä miljoonia ihmisiä jotka toivottavat pakolaiset tervetulleiksi, ja osoittavat solidaarisuutta ja myötätuntoa sen sijaan, että kinastelisivat siitä, kenen tulisi ottaa vastaan muutama tuhat pakolaista.