Syysseminaarin pakolaisteemainen päivä on herättänyt toiveikkaan kysymyksen: Joko meille vihdoin alkaa riittää? Ihmisoikeuksien polkeminen, populistinen mölinä, jatkuvat heikennykset turvapaikkapolitiikkaan. Jo saa riittää.
Ympäröivässä maailmassa ja suomalaisessa yhteiskunnassa on tällä hetkellä nähtävissä synkkien sävyjen rinnalla myös myönteisiä viestejä.
Aiemmin tänä vuonna julkaisemamme tutkimuksen mukaan yleinen tarina jatkuvasti kovenevista asenteista hätää kärsiviä ihmisiä kohtaan on myytti: neljä viidestä maailman ihmisestä toivottaa pakolaiset tervetulleeksi omaan maahansa.
Kotimaassa hallituksen ajaman tiukan turvapaikkapolitiikan kannattajat vaikuttavat olevan yhä harvemmassa.
Toissa viikolla yli 20 tuhatta ihmistä kokoontui Helsingin keskustaan puhaltamaan pelin poikki. Meille kaikille alkoi rasistinen puhe ja muukalaisvihamielinen meininki riittää.
Hiljaisesta enemmistöstä äänekkääksi joukoksi
Kaiken kaikkiaan nyt kuplii, alkaa vaikuttaa siltä, että hiljainen enemmistö ei enää kovin kauaa ole hiljaa. Ja järjestömme vinkkelistä voin todeta, että meille kaikille on tärkeä tehtävä.
Meidän on toivotettava pakolaiset tervetulleeksi ja ennen kaikkea meidän on aivan keskeistä varmistaa, että poliitikot tietävät meidän tuestamme politiikalle, jossa kaikkien ihmisten oikeudet turvataan. Inhimilliselle politiikalle. Sellaiselle politiikalle, joka tarjoaa turvaa.
Tämä tehtävä on tervetullut askel rakenteellisen vaikuttamisen suuntaan, alueelle, jossa ihmisoikeusjärjestö on omimmillaan.
Kertomus on muutettava
Ongelman kuvailun vaiheesta on aika siirtyä ratkaisuvaiheeseen, totesi Amnestyn Eurooppa-työn varajohtaja Gauri van Gulik seminaarissamme. Olen samaa mieltä. Oli helpottavaa kuulla, että hän laajasta Euroopan laajuisesta perspektiivistään käsin totesi ratkaisuiden olevan olemassa.
He tulevat koska he eivät voi jäädä kotiinsa.
Ne eivät ole liian vaikeita saati mahdottomia. Yksikään valtio ei romahda siihen, että saamme turvattua maailman pakolaisten oikeuksien toteutumisen. Kyse on oikeudenmukaisesta vastuunjaosta.
Kaikki alkaa kuitenkin siitä, että meidän pitää muuttaa yhteinen kertomus pakolaisuudesta ja suomalaisten asenteesta heitä kohtaan vastaamaan todellisuutta. Poliitikkojen jauhama satu siitä, että suurin osa ihmisistä ei halua pakolaisia maahansa, pitää kumota.
Suomalaispoliitikkojen viljelemästä vastenmielisestä ”vetovoimapuheesta” on päästävä eteenpäin. Ihmiset eivät hae turvaa Suomesta, koska he kuvittelisivat että täällä on mahtavaa, vaan he tulevat koska he eivät voi jäädä kotiinsa. He jättävät taakseen helvetin.
Ei anneta sen toistua
Seminaarimme paneeliin osallistunut arkkipiispa Kari Mäkinen toi esille sen, kuinka vaarallista on meidän yhteiskunnassamme juuri nyt yleistyvä puhe, jossa ihmisiin liitetään ominaisuuksia heidän taustansa perusteella. Historian opetukset ovat selvästi unohtuneet liian nopeasti.
Ajatus on pysäyttävä: kuten Euroopassa vain tovi sitten, vanhempiemme tai isovanhempiemme aikaan, enemmistö voi pysäyttää hirvittävät tapahtumaketjut. Meillä on suuri valta, jota käytämme tietysti vaaleissa, mutta sen lisäksi käytämme sitä jokaisena päivänä. Kaikissa keskusteluissa, joita käymme, tavassa, jolla puhumme. Siinä, että emme hyväksy päättäjiltä mitä tahansa.
Käännetään suunta, nyt!
Suunta on toivottavasti kääntymässä. Seminaarissa oli tänään satoja ihmisiä pohtimassa kanssamme, miten voimme toimia pakolaisten kokemien ihmisoikeusloukkausten pysäyttämiseksi.
Suunta ei kuitenkaan käänny itsestään, vaan me teemme sen. Me, suuri äänekäs massa. Liity mukaan Turvassa-pakolaiskampanjamme toimintaverkostoon ja tule kääntämään tämän yhteiskunnan kurssi kanssamme.
Niina Laajapuro. Kirjoittaja on Amnestyn Suomen osaston vt. toiminnanjohtaja.
Amnestyn blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.