Hope eli toivo luki Barack Obaman kampanjajulisteissa vuonna 2008. Presidenttiin ihastuneet ovat joutuneet toteamaan, että Obamakin on vain poliitikko, jonka toimintaa maan sisä- ja ulkopolitiikan perinteet rajoittavat.
Hallitus aikoo vaikeuttaa pakolaisten perheenyhdistämistä entisestään. Hallituksen lakiluonnoksessa tiukennetaan perheenkokoajan toimeentuloehtoja, mikä tekee perheenyhdistämisen lähes mahdottomaksi monille. Suunnitelma vaikeuttaa myös YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen noudattamista. Sopimuksen artiklan 9 mukaan jokaisella on oikeus elää vanhempiensa kanssa.
Toimeentuloedellytysten täyttäminen on työn takia muuttaneillekin hankalaa. Perheenkokoajan pitäisi tienata kuukausittain nettona 2 600 euroa tuodakseen Suomeen esimerkiksi puolison ja kaksi lasta. Kansainvälistä suojelua saaneet työllistyvät usein matalapalkka-aloille, jolloin toimeentuloedellytys tekee perheenyhdistämisen käytännössä mahdottomaksi.
”Toimeentuloedellytyksen kiristäminen asettaa kaikki, mutta erityisesti naiset entistäkin heikompaan asemaan. Vaikka naiset pääsisivätkin töihin, yli 2 000 euron kuukausiansiot ovat monelle mahdottomia – puhumattakaan niistä pakolaisista, jotka eivät esimerkiksi terveyssyistä tai luku- ja kirjoitustaidottomina pääse työelämään lainkaan. Toimeentulorajoja ei tulisi asettaa lainkaan kansainvälistä suojelua saaneille, ja muidenkin osalta niitä tulisi kohtuullistaa”, toteaa toiminnanjohtaja Annu Lehtinen Suomen Pakolaisavusta.
Perheenyhdistämisten vaikeuttaminen on jyrkässä ristiriidassa hallituksen tavoitteleman tehokkaan kotouttamisen kanssa, sillä erossa perheestä eläminen on suurimpia onnistuneen kotoutumisen esteitä. Suomessa asuvat perheenkokoajat eivät pysty keskittymään kieliopintoihin tai työnhakuun, kun heillä on jatkuva huoli perheestään. Pitkä erossa olo vaikuttaa niin perheenkokoajien kuin perheenjäsenten mielenterveyteen. Ilman perhettään Suomessa elävät kärsivät ahdistuksesta ja masennuksesta.
”Hallitus on peräänkuuluttanut hallittua maahanmuuttoa. Perheenyhdistäminen on nimenomaan hallittu ja turvallinen tapa matkustaa Suomeen. Jos tämä mahdollisuus estetään käytännössä kokonaan, kuten hallitus nyt esittää, perheenjäsenet ajetaan vaarallisille reiteille salakuljettajien käsiin yrittämään matkaa itsenäisesti. Tällaisia esimerkkejä on jo olemassa, Pakolaisneuvonnan toiminnanjohtaja Elina Castrén sanoo.
Pakolaisten lisäksi lakimuutos vaikeuttaisi myös Suomen kansalaisten perheenyhdistämisiä.
”Sisäministeriön tarkoituksena on myös kiristää Suomen kansalaisten perheenyhdistämistä. Tämä asettaisi monet perheet eriarvoiseen asemaan. Joillakin Suomen kansalaisilla olisi mahdollisuus ihmisoikeussopimusten takaamaan yhteiseen perhe-elämään, toisilla ei. Se on perustuslain kannalta hyvin ongelmallista”, sanoo Amnesty Internationalin Suomen osaston toiminnanjohtaja Niina Laajapuro.
Järjestöt katsovat, että perheenyhdistämisen ehtoja ei voida entisestään tiukentaa. Nykyäänkään monet perheenyhdistämiseen oikeutetut henkilöt eivät pysty käytännössä yhdistämään perhettään, koska se on edellisten kiristysten seurauksena tehty erittäin vaikeaksi. Oleskeluluvan hakemista oli tarkoitus helpottaa helmikuussa avaamalla sähköinen hakupalvelu, mutta nyt tätä ainoaa helpotusta perheenyhdistämisprosessiin on lykätty.
”Suomessa ei ole selvitetty edellisten, vuosina 2010 ja 2012 tehtyjen kiristysten vaikutuksia. Ennen uusia kiristyksiä sisäasiainministeriön tulee laatia selvitys siitä, miten edelliset kiristykset ovat käytännössä vaikuttaneet perheenyhdistämisiin”, sanoo pääsihteeri Kristiina Kumpula Suomen Punaisesta Rististä.
Luonnoksessa todetaan muutosten olevan välttämättömiä, jottei Suomi näyttäytyisi poikkeuksellisen houkuttelevana maana turvapaikanhakijoille. Tilastojen valossa Suomeen ei kuitenkaan nykyiselläänkään tule Euroopan unionin mittakaavassa poikkeuksellisen paljon turvapaikanhakijoita. Maailmanlaajuinen pakolaistilanne sitä vastoin on poikkeuksellinen. Suomen ja Euroopan unionin on kannettava vastuunsa pakolaistilanteesta ihmisarvoa kunnioittaen.
Lisätietoja:
Susanna Mehtonen, oikeudellinen asiantuntija, Amnesty International, Suomen osasto, p. 050 523 2038
Kaisa Väkiparta, viestintäpäällikkö, Pakolaisapu, p. 040 560 0772
Marjaana Laine, johtava lakimies, Pakolaisneuvonta, p. 045 651 2663 ja Elina Castrén, toiminnanjohtaja, Pakolaisneuvonta p. 050 366 5942
Tiina Salmio, pakolaistyön suunnittelija, Suomen Punainen Risti, p. 020 701 2181
Tiedotusvälineillä on halutessaan mahdollisuus haastatella togolaista Mohamed Bawa Sanoussia, joka on yrittänyt vuosien ajan saada kahta tytärtään Suomeen. Yhteydenotot Pakolaisavun viestintäpäällikön Kaisa Väkiparran kautta.
Taustaa perheenyhdistämisestä
Perheenyhdistämisestä on tehty jo aiemmilla lakimuutoksilla hyvin vaikeaa. Vielä vuosina 2010–2011 hakemuksia tehtiin vuosittain noin 2 000, mutta sen jälkeen lakimuutokset vaikeuttivat hakemusten jättämistä huomattavasti. Perheenyhdistämishakemusten määrä on pudonnut noin 70 prosenttia 500–800 hakemukseen vuodessa.
Kansainvälistä suojelua saavien perhesidepäätöksistä suurempi osuus on ollut jo pitkään kielteisiä kuin muiden perheenyhdistäjien. Vuonna 2015 kansainvälistä suojelua saavien perheiden 1392 perheenyhdistämishakemuksesta 406 oli kielteisiä. Monena vuonna kielteisten päätösten osuus on ollut yli 60 prosenttia.
Myönteisen päätöksen perheenyhdistämishakemukseen on saanut vuosittain noin 1 000–2 000 ihmistä. Heistä suuri osa on kansainvälistä suojelua saavia vanhempia, jotka kokoavat perhettään Suomeen. Kaikkein vaikeinta perheenyhdistäminen on heikoimmassa asemassa oleville eli ilman huoltajaa tulleille lapsille. Heidän perheenjäsentensä oleskelulupapäätökset ovat lähes yksinomaan kielteisiä. Esimerkiksi vuonna 2013 vain yksi Suomeen ilman huoltajaa tulleen lapsen vanhempi sai myönteisen päätöksen.