Mikäli ilmaston lämpeneminen jatkuu, tulee se vaikuttamaan ihmisoikeuksien toteutumiseen ennennäkemättömällä tavalla. Lukemattomat ihmiset ympäri maailmaa kärsivät jo ilmastonmuutoksen haittavaikutuksista kuten tulvista, lämpöaalloista ja kuivuudesta. Toimenpiteet ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi eivät saa kuitenkaan tapahtua siten, että ihmisoikeuksia loukataan.
Hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n uusin raportti selvitti seikkaperäisesti millaisia eroja 1,5 asteen lämpenemisessä on verrattuna kahden asteen lämpenemiseen.
Raportti osoittaa, että maapallon lämpenemisen rajaaminen 1,5 asteen nousuun voi hillitä pahimpia vaikutuksia ihmisten oikeuksien toteutumiseen. Mutta mikäli päästöt pysyvät nykytasolla, 1,5 asteen raja ylittynee jo vuosien 2030 ja 2052 välillä. Nykyisellä päästötasolla maapallo lämpenee vuosisadan loppuun mennessä jo kolmella asteella.
“IPCC:n raportti on synkkää luettavaa, mutta se ei anna maailman päättäjille ylellisyyttä teeskennellä, että nyt on liian myöhäistä jo. Tämä tutkimus osoittaa selvästi, että vaikka ilmaston 1,5 asteen lämpenemisellä tulee olemaan dramaattisia ja musertavia vaikutuksia, niin kahden asteen lämpeneminen muuttaisi maailmamme tunnistamattomaksi”, sanoo Amnesty internationalin pääsihteeri Kumi Naidoo.
“Vielä on aikaa ehkäistä pahimpien uhkakuvien toteutuminen.”
IPCC-raportti osoittaa, että 1,5 asteen ja kahden asteen skenaarioissa on valtavia eroja. Raportti esimerkiksi ennustaa, että jos maapallo lämpenisi 1,5 astetta, nousisi merenpinta 10 senttiä vähemmän kuin jos maapallo lämpenisi kaksi astetta. Tämä tarkoittaisi, että ihmisiä, jotka joutuisivat kärsimään merenpinnan noususta johtuvista riskeistä, kuten tulvakuolemista ja kotipaikkansa menettämisestä, olisi noin 10 miljoonaa vähemmän.
Vuonna 2015 solmitussa Pariisin ilmastosopimuksessa 197 maata sitoutui pysäyttämään ilmaston lämpenemisen kahteen asteeseen, mutta pyrkivänsä rajaamaan lämpenemisen 1,5 asteeseen.
“IPCC-raportin jälkeen on selvää, että 1,5 asteen lämpenemisen ei pitäisi olla enää toive vaan ehdoton pakko, ja parasta mitä voimme toivoa, jotta meillä olisi mitään mahdollisuuksia suojella ihmisoikeuksia tulevina vuosina.”
Toimenpiteet ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi eivät saa kuitenkaan tapahtua ihmisoikeuksien kustannuksella. Esimerkiksi hiilidioksidin talteenotto ja varastoiminen bioenergian käytön yhteydessä vaatii paljon maata ja vettä, ja voi näin ollen aiheuttaa häätöjä kodeista, vesipulaa, hintojen nousua ja muita ongelmia.
Toimenpiteet ilmastonmuutoksen lieventämiseksi ovat jo johtaneet ihmisoikeusloukkauksiin. Esimerkiksi Keniassa sengwer-alkuperäiskansa pakkohäädettiin, osassa tapauksista jopa väkivalloin, kodeistaan ja esi-isiensä mailta metsäkadon pysäyttämiseksi. Hallitus syytti alkuperäiskansaa metsien vahingoittamisesta, muttei ole tarjonnut todisteita väitteiden tueksi.
Hankkeita on siis syytä arvioida ennen toteuttamista myös ihmisoikeuksien näkökulmasta.
“Ihmisoikeuksien suojeleminen ja maapallon suojeleminen kulkevat käsi kädessä, mikä tarkoittaa, että päästöt tulee ehkäistä ennen niiden syntymistä”, toteaa Kumi Naidoo.
Lauantaina 20.10. Amnesty Internationalin Suomen osasto osallistuu Ilmastomarssille Helsingissä. Kulkue kokoontuu Senaatintorilla kello 14.30 ja marssii eduskuntatalolle.