Out of Baghdad -verkkosivustolla on esillä ja myytävänä irakilaisten turvapaikanhakijoiden julisteita.
Pommin tuhoamia autoja ja muita kulkuneuvoja. Murtunutta, halkeilevaa maata. Punaisia neniä. Verinen jänis. Heppoisia veneitä. Out of Baghdad -verkkosivuston kuvamaailma on karu ja tärkeä. Sivusto tarjoaa irakilaisille turvapaikkaa hakeville kuvataiteilijoille tilan, joka on samanaikaisesti kauppa ja galleria.
Kun on pakko jättää koti ja hakea turvaa toisaalta, taakse jää paljon: taiteilijan kohdalla tämä voi tarkoittaa tehdyistä töistä tai jopa ammatista luopumista.
Ajatus toimintamuodosta, jossa taiteilijat voivat harjoittaa ammattiaan mahdollisimman kevyesti, syntyi suhteessa turvapaikanhakijoiden muuttuneeseen elämäntilanteeseen. Yhdistetty nettikauppa ja -galleria on hyvä vaihtoehto: taiteilijoiden ei tarvitse investoida varastoon, sillä julisteita painetaan Helsingissä sitä mukaa kun tilauksia tulee.
”Tuottoa tärkeämpää on kontakti ja keskustelu taiteilijan kanssa. Mutta myös jokainen omalla taiteella tienattu sentti on tärkeä, sillä hyväntekeväisyyden kohteena oleminen on turvapaikanhakijoille rankkaa”, Out of Baghdad -sivuston perustaja Maija Hurme sanoo.
Verkkosivustolla on nähtävänä ja myynnissä kahden irakilaissyntyisen kuvataiteilijan eli Hodhayfa Salihin ja Hussein Nassir Sallihin julisteita.
Vuonna 2006 Irakin turvallisuussyistä jättänyt Hodhayfa Salih matkasi ensin Ukrainaan. Kun siellä syttyi sota, hän pakeni jälleen: tällä kertaa Suomeen. Hän asuu Helsingissä ja odottaa turvapaikkapäätöstä.
”Euroopassa minulla on tarvitsemani vapaus puhua ja saada näkyville töitäni”, Salih toteaa.
Kemijärven vastaanottokeskuksessa asuva Hussein Nassir Sallih saapui viime vuoden syyskuussa vaarallisen matkan päätteeksi Suomeen. Hän joutui jättämään kotimaansa ja opinnot taideakatemiassa, sillä ilmaisunvapauden tilanne on Irakissa huono.
”Työni käsittelevät herkkiä aiheita, kuten uskontoa ja politiikkaa, ja se on suuri ongelma Irakissa.”
Out of Baghdad -projekti on Hussein Nassir Sallihille eräänlainen ikkuna: hän on saanut tavata suomalaistaiteilijoita ja toisaalta myös oma työ tulee nähdyksi. Arki vastaanottokeskuksessa ei tarjoa Sallihille tarpeeksi tilaa ja materiaaleja taiteen tekemiselle tai töiden säilyttämiselle, mutta hän työskentelee jatkuvasti.
”En ajattele liikoja, vaan piirrän ja teen yksinkertaisia kokeiluja.”
Teksti Marie Kajava
Artikkeli on julkaistu Amnesty-lehden numerossa 2/2016.