Viime viikolla päättyneessä budjettiriihessä tehtiin monia ihmisoikeuksien turvaamisen kannalta hyviä päätöksiä. Amnesty kaipaa budjetointiprosessiin kattavampaa arviointia ihmisoikeusvaikutuksista ja pitkäaikaisuutta tärkeiden palveluiden turvaamiseksi.
Ihmisoikeuksien turvaaminen vaatii valtiolta aktiivisia tekoja. Valtio, jonka budjetointia ei ole tehty ihmisoikeuksia edistävällä tavalla ei kykene niitä myöskään turvaamaan. Ennen syksyn budjettiriihtä Amnestyn Suomen osasto varoitti hallitusta, ettei koronakriisin aiheuttamiin taloushaasteisiin tule vastata leikkaamalla ihmisoikeuksista. Valtiovarainministeriön alkuperäisessä talousarvioesityksessä ihmisoikeudet olivat useilta osin leikkauslistalla.
Ennen riihtä nostimme esille erityisinä kysymyksinä naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnan resursoinnin, perusturvan varassa elävien toimeentulon tason, pakolaiskiintiön pienuuden sekä ilmastotekojen riittämättömyyden. Millaisia päätöksiä budjettiriihessä lopulta tehtiin näiden keskeisten ihmisoikeuskysymysten suhteen? Tässä blogissa esittelemme hallituksen päätöksiä edellä mainittujen teemojen kohdalla.
Väkivaltaa kokeneiden palveluita kehitettävä pitkällä aikavälillä
Naisiin kohdistuva väkivalta on aina ollut Suomessa vakava ihmisoikeusloukkaus. Koronapandemian myötä valtion on oltava aiempaa päättäväisempi sen ehkäisemisessä ja torjumisessa, sillä pandemian aikana väkivalta on syventynyt entisestään. Väkivaltaa kokeneiden erityispalveluita tarvitaan juuri nyt erityisen kipeästi niin kuntien, maakuntien kuin valtion tasolla. Alkuperäisessä valtiovarainministeriön talousarvioesityksessä ehdotettiin sosiaali- ja terveysalan järjestöavustusten leikkaamista. Leikkausten alle uhkasivat joutua monet järjestöt, jotka tarjoavat tukipalveluita väkivaltaa kohdanneille naisille.
Amnesty iloitsee siitä, että järjestöavustuksia ei lopulta päädytty leikkaamaan vaan Veikkausvoittovarojen pieneneminen päätettiin poikkeuksellisesti kompensoida ensi vuonna täysimääräisesti. Vuonna 2022 Veikkausvaroja ei kuitenkaan tulla enää täysin kompensoimaan. Väkivaltaa kokeneiden tukipalveluille olisi varmistettava pitkäkestoinen rahoitus. Näitä elintärkeitä palveluita on myös kehitettävä ja niiden saatavuutta on lisättävä pitkäjänteisesti. On ongelmallista, että palveluita tarjotaan pitkälti hankemuotoisesti, vaikka niiden tarve on pysyvää.
Koronakriisin myötä väkivaltaa kohdanneiden tukipalveluihin tarvittaisiin enemmän resursseja. Turvakotipaikkojen määrää on kasvatettava Istanbulin sopimuksen mukaisesti. Turvakotipaikkojen ohelle tarvitaan matalan kynnyksen palveluita, ennaltaehkäisevää toimintaa, kriisityötä ja selviytymistä tukevia palveluita. Myös seksuaalirikosten uhreille tarkoitettujen SERI-tukikeskuksille tulee taata toimintaedellytykset erillisellä määrärahalla.
Kaikista heikoimmassa asemassa olevien toimeentulo on edelleen riittämätön
Oikeus välttämättömään toimeentuloon kuuluu jokaiselle, joka ei itsenäisesti kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellytyksiä. Budjettiriihessä ei silti päätetty nostaa perusturvan minimietuuksia eli esimerkiksi työmarkkinatukea tai vähimmäismääräistä sairauspäivärahaa. Korotuksille olisi tarve, sillä Suomessa elää yli 850 000 köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa olevaa ihmistä. Suomi onkin toistuvasti saanut kritiikkiä Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitealta ja YK:n taloudellisen, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien komitealta perusturvan liian alhaisesta tasosta.
Riittävä toimeentulo on taattava kaikille myös poikkeusoloissa. Koronaviruspandemian ja sen torjumiseksi tehdyt toimenpiteet ovat johtaneet monien yrittäjien ja etenkin epäsäännöllistä työtä tekevien työntekijöiden toimeentulon menetykseen. Taantuman pitkittyessä yhä useampi voi menettää toimeentulonsa.
Pakolaiskiintiötä nostettiin
Valtiovarainministeriön alkuperäisessä ehdotuksessa pakolaiskiintiö oli asetettu hallitusohjelmassa mainittuun minimiin, eli 850 henkilöön. Vaadimme ennen riihtä kiintiön nostamista vähintään 1050 henkeen, mikä on hallitusohjelmassa luvattu maksimimäärä turvapaikanhaun ollessa vähäistä. Viime vuodet turvapaikanhakijoiden määrä on ollut laskusuhdanteinen ja tänä vuonna määrä näyttää laskevan entisestään: siinä missä vuonna 2019 turvapaikkahakemuksia jätettiin 4550, joista osa oli uusintahakemuksia, on tänä vuonna hakemuksia jätetty vasta hieman yli 2200. Näistä suurin osa on lisäksi uusintahakemuksia henkilöiltä, jotka ovat jo maassa.
Pakolaiskiintiön ei alun alkaenkaan tulisi riippua maahan saapuvien turvapaikanhakijoiden määrästä. Sanna Marinin hallitus on kuitenkin näin määritellyt. Olemme tyytyväisiä, että se täytti lupauksensa ja nosti pakolaiskiintiön 1050 henkilöön.
YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n arvion mukaan vuonna 2021 kiintiöpaikkaa tarvitsee noin 1,4 miljoonaa pakolaista. Yli puolet heistä ovat lapsia. Pakon edessä kotinsa jättäneitä on maailmassa noin 79,5 miljoonaa. Korona on vaikeuttanut pakolaisten elämää entisestään ja ilmastonmuutos kiihdyttää konflikteja hauraissa valtioissa. Ruotsissa kiintiöksi on vakiintunut 5000 henkilöä ja Norja otti viime vuonna vastaan 3100 kiintiöpakolaista. Myös Suomen kiintiö tulisi moninkertaistaa vastaamaan pakolaistilanteeseen. Näin voisimme varmistaa mahdollisimman monelle turvallisen reitin vakaampiin oloihin.
Ilmastoteot jättivät vielä parantamisen varaa
Koronakriisin varjossakaan emme saa unohtaa aikamme toista suurta kriisiä, ilmastonmuutosta. Ilmaston lämpeneminen uhkaa useiden ihmisoikeuksien toteutumista, kuten oikeutta elämään, terveyteen, ravintoon, asuntoon, veteen ja sanitaatioon, tasa-arvoon ja syrjimättömyyteen, itsemääräämisoikeuteen ja terveelliseen ympäristöön. Siksi myös Suomen on tehtävä kaikkensa, että ilmaston lämpeneminen pysäytetään korkeintaan 1,5 asteeseen. Samalla on huolehdittava siitä, että ilmastotoimet ovat linjassa ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa ja ne vähentävät, eivät lisää, eriarvoisuutta.
Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut kunnianhimoisiin ilmastotavoitteisiin. Budjettiriihi olisi ollut hyvä mahdollisuus rakentaa uutta, tulevaisuuteen tähtäävää ja kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa valjastamalla taloudelliset tukitoimet ekologiseen jälleenrakentamiseen. Hallituksen ilmastotoimissa suunta on oikea, mutta tahti on liian hidas. Esimerkiksi turpeenpolton lopettamiselle tarvitaan selkeä aikataulu kivihiilen tapaan
Ihmisoikeusvaikutusten arviointi osaksi taloudellista päätöksentekoa
Budjettiriihessä tehtiin kokonaisuudessaan monia oikeansuuntaisia päätöksiä, mutta ihmisoikeuksien turvaaminen ensi vuoden jälkeen jäi epävarmaksi. Väkivallan vastaisten palveluiden osalta valtion on siirryttävä vakaaseen, läpinäkyvään ja ihmisoikeusperustaiseen rahoitusmalliin. Myös perusturvan taso on huomioitava paremmin. Pakolaiskiintiö on nostettu hallitusohjelman mukaisesti 1050 ihmiseen, mutta tarve ja mahdollisuus olisi suuremmalle kiintiölle.
Ihmisoikeuksien turvaaminen edellyttää valtiolta aktiivisia toimia niiden edistämiseksi budjetin laadinnassa ja toimeenpanossa. Haluamme nähdä, että ihmisoikeusvaikutusten arvioinnista tulee pysyvä osa budjetointiprosesseja.