Hallitus julkaisi viime perjantaina listauksen maahanmuuttopoliittisista toimenpiteistä, joihin se aikoo ryhtyä. Listausta lukiessa tulee jakomielinen olo.
Vaikka johdannossa vakuutetaan, että ”toiminnan lähtökohtana on muuttajien perus- ja ihmisoikeuksien täysimääräinen turvaaminen ja kunnioittaminen”, ehdotetut toimenpiteet tekevät päinvastoin. Vaikka sanotaan, että ”ihmiset on ohjattava laillisille ja turvallisille reiteille”, näitä toimenpiteitä ohjelmasta ei löydy tai niitä halutaan kaventaa.
Eurooppaan tulleet pakolaiset, vaikkakin vain pari prosenttia maailman kokonaisuudesta, ovat asettaneet monelle maalle haasteita. Suomeen tulleet lähemmäs 10 000 pakolaista ovat vaatineet viranomaisilta suurta venymistä, mutta tästä on selvitty ongelmitta. Tavalliset ihmiset eri puolilla maata ovat olleet myös aidosti mukana auttamassa.
Uusia toimenpiteitä pakolaisten todelliseksi auttamiseksi on vähän.
Siksi toimintalistaa lukiessa ihmetyttää sen negatiivisuus. Uusia toimenpiteitä pakolaisten todelliseksi auttamiseksi on vähän. Esimerkiksi etsintä- ja pelastusoperaatioista ei sanota mitään ja yhtä keskeistä laillista maahantulomuotoa – perheenyhdistämistä – halutaan rajoittaa tiukemmilla ehdoilla.
Kun listaa käy läpi tuntuu pikemmin siltä, että varsinaisena tavoitteena on pyrkiä estämään pakolaisten tulo turvaan Suomeen. Nopeiden käännytysten, palautusten ja maasta poistamisten merkitystä korostetaan. Listauksessa myös kytketään maahanmuutto likeisesti terrorismin torjuntaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Ongelmallista turvallisten maiden listaa kannatetaan. Lisäksi hallitus selvästikin haluaa säästää turvapaikanhakijoiden oikeusavun kustannuksissa.
Yhteinen rintama oikeusoppineita on jo tuominnut maahanmuuttajille tarkoitetun rinnakkaisen ja alhaisemman sosiaaliturvajärjestelmän perustuslain ja ihmisoikeussopimusten vastaiseksi syrjinnäksi.
Pakolaiset jäävät limboon
Ongelmallista on myös se, että hallitus haluaa saada täysin rikkinäisen ja käytännössä jo kuopatun ns. Dublin-järjestelmän toimimaan, muttei sano mitään laajemman yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän toimimattomuudesta. Etelä-Euroopassa kaikki rahat on käytetty rajavalvontaan, eikä vastaanottoon ole jäänyt mitään.
Hallitus on nyt valmis ottamaan vastaan EU:n sisäisen vastuunjaon mukaisesti 2400 turvapaikanhakijaa muista maista, mutta ei ole valmis pysyvämpään sitovaan vastuunjakoon. Linjauksissa ei valitettavasti sanota mitään suoraan pakolaiskiintiön korottamisesta, eikä niissä ole mainintaa humanitaaristen viisumien myöntämisestä.
Pahoin pelkään, että vastaanottokeskuksista muodostuu ankeita leirejä, joihin pakolaiset jäävät limboon vuosikausiksi.
Hallitus tukee ehdotusta perustaa rajavaltioihin tai EU:n ulkopuolelle vastaanottokeskuksia, johon hakijat pysäytetään. Tämä voi teoriassa olla hyväkin asia, jos turvapaikkamenettely on korkeatasoista, ja jäsenmaat ovat sen jälkeen valmiita solidaarisesti ottamaan myönteisen päätöksen saaneet vastaan. Koska EU:ssa ei tällä hetkellä ole rohkeutta koko nykyisen vastuujaon uusimiseen, pahoin pelkään, että vastaanottokeskuksista muodostuu ankeita leirejä, joihin pakolaiset jäävät limboon vuosikausiksi.
Lähes absurdia on, että hallitus joka on juuri tehnyt valtavat leikkaukset kehitysyhteistyöhön ilmoittaa, että kehitysyhteistyöllä voidaan vaikuttaa ja haluaa nyt suunnata näitä pienentyneitä resursseja lähtö- ja kauttakulkumaihin. Onko tarkoitus, että Suomen kehitysyhteistyön uudet kohdemaat ovat Irak, Syyria, Afganistan, Eritrea, Somalia, Kreikka ja Unkari?
Teksti Frank Johansson. Kirjoittaja on Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja.
Amnestyn blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.