Hiljainen hetki tarkoittaa samaa kaikkialla maailmassa. Sillä muistetaan henkilöitä, joiden elämä on päättynyt liian varhain.
Myös mittava pakolaiskriisi ovellamme on kuitattu hiljaisuudella. Sotaa, vainoa ja köyhyyttä pakenevat ihmiset eivät kuole vain pommeihin Syyriassa, vaan myös matkalla turvaan Eurooppaan.
Meidän on aika rikkoa hiljaisuus. Emme voi enää todistaa ääneti pakolaiskriisin hintaa Välimerellä.
Ennätysmäärä pakolaisia ja siirtolaisia on menettänyt henkensä tänä vuonna. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan vuoden 2015 alusta jo 2500 on kuollut matkallaan Eurooppaan.
Tragediat seuraavat toisiaan
Vain muutaman päivän kuluessa kolme järkyttävää tragediaa on entisestään ravistellut maailmaa.
Viime keskiviikkona 30 meripeninkulman päässä Libyan rannikolta löydettiin laiva, jonka ruumassa lojui 52 pakolaisen ruumiit.
Ruumiiden joukossa oli myös lapsia.
Torstaina Itävallan poliisi löysi 71 ihmisen ruumiit sullottuna hylättyyn rekkaan Budapestin ja Wienin välisen valtatien laidalta. Ruumiiden joukossa oli myös lapsia. Poliisin mukaan kuolleiden uskotaan olevan syyrialaisia ja he ovat ilmeisesti kuolleet tukehtumalla.
Torstaiyö toi suruviestin vielä yhdestä haaksirikosta libyalaisen rannikkokaupungin Zuwaran edustalla. Ruumiita etsittiin vielä perjantaina. Lopulliset luvut ovat epäselviä, mutta ainakin 200 pelätään kuolleen.
Tragediat mielletään usein harvinaisiksi odottamattomiksi tapahtumiksi. Edellisen viikon kauheudet eivät olleet odottamattomia eivätkä yksittäisiä.
Kaikki nämä kuolemat korostavat Euroopan johtajien kyvyttömyyttä avata turvallisia reittejä Eurooppaan. Jok’ikinen näistä kuolemista lisää Euroopan häpeän taakkaa.
Eurooppa pakenee vastuuta
EU:n ja Balkanin maiden johtajat kokoontuivat torstaina Wienissä – lähellä paikkaa, jossa poliisi teki hirvittävän löytönsä. Vaikka pakolaisten kohtelu alueella ei kuulunut alkuperäiseen agendaan, se nousi pian ykkösaiheeksi – hyvästä syystä.
Poliisijoukot ampuivat tainnutuskranaatteja kohti Syyriasta paenneita järkyttyneitä perheitä.
Aiemmin edellisellä viikolla raportoimme Makedonian ja Kreikan rajalta, jossa 4000 pakolaista oli ansassa Makedonian suljettua rajansa. Puolisotilaalliset poliisijoukot sulkivat rajan piikkilangalla ja ampuivat tainnutuskranaatteja kohti Syyriasta paenneita järkyttyneitä perheitä.
Tutkijamme tapasivat rajalla Damaskoksesta kotoisin olevan neljän lapsen äidin, joka piteli tiukasti nuorinta poikaansa kranaattien räjähdellessä taustalla.
”Tämä muistuttaa minua Syyriasta. Se pelottaa lapsia. En koskaan uskonut Euroopassa olevan tällaista. En koskaan”, hän sanoi.
Unkarissa poliisi ampui edellisellä viikolla kyynelkaasua ruuhkautuneessa vastaanottokeskuksessa. Lisäksi Unkarin viranomaiset ovat pystyttämässä piikkilanka-aitaa Serbian rajalle estääkseen pakolaisten ja siirtolaisten tulon maahan.
Delegaatiomme palasi hiljattain Kreikasta, Lesvoksen saarelta, joka on Euroopan pakolaiskriisin eturintamassa. Saarelle on saapunut pelkästään elokuun aikana 33 000 ihmistä ja aliresurssoidut viranomaiset koettavat parhaansa mukaan selviytyä tilanteesta. Siitä huolimatta tuhannet ihmiset, joista monet ovat Syyrian pakolaisia, joutuvat saarella kurjiin oloihin.
Kaikki nämä tragediat ovat oireita samasta ongelmasta: Eurooppa ei hyväksy vastuutaan kansainvälisestä pakolaiskriisistä. Eurooppa on epäonnistunut luomaan pakolaisille turvallisia reittejä, jotka kunnioittaisivat turvaa tarvitsevien ihmisten oikeuksia ja antaisivat heille arvokkuutta.
Aika toimia on nyt
Mitä me voimme siis tehdä? Ei enää hiljaisia hetkiä. On aika todelliselle johtajuudelle.
Wienin huippukokouksessa pidetyissä puheenvuoroissa korostettiin vähemmän ihmisten pitämistä rajojen ulkopuolella ja enemmän solidaarisuutta ja vastuuta.
Euroopan johtajat – ainakin jotkut heistä – vaikuttavat ottaneen onkeensa.
Euroopan komission varapääjohtaja Federica Mogherini ei olisi voinut olla selkeämpi kokouksen loppusanoissaan. Hänen mukaansa Euroopalla on ”moraalinen ja laillinen velvollisuus” suojella turvapaikanhakijoita.
Nyt sanat eivät enää riitä, vaan on ryhdyttävä toimiin.
Nyt sanat eivät enää riitä, vaan on ryhdyttävä toimiin.
Olemme vuosia vaatineet Eurooppaa toimimaan, mutta koskaan toimille ei ole ollut yhtä suurta tarvetta kuin nyt. Olemmeko saavuttamassa käännekohdan?
Euroopan johtajien on astuttava esiin ja tarjottava suojaa pakolaisille. Meidän on jaettava vastuuta ja osoitettava solidaarisuutta muille maille ja niille ihmisille, jotka tarvitsevat sitä eniten.
Euroopan maiden on otettava vastaan enemmän turvapaikanhakijoita. Nykyiset suunnitelmat kalpenevat Turkin rinnalla, jossa asuu tällä hetkellä pelkästään syyrialaisia pakolaisia 1,8 miljoonaa. Humanitäärisiä viisumeita on myönnettävä lisää ja perheenyhdistämistä on helpotettava.
Vähempi olisi moraalisesti ja ihmisoikeuksien kannalta häpeällistä.
Teksti Gauri van Gulik. Kirjoittaja on Amnestyn Euroopan johtaja.
Amnestyn blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.