Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot eivät tee riittävästi torjuakseen homo- ja transfobisia viharikoksia ja suojellakseen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä syrjinnältä, häirinnältä ja väkivallalta.
Amnestyn raportti Because of who I am: Homophobia, transphobia and hate crime in Europe osoittaa, että monien EU-maiden lainsäädäntö ei tunnusta seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuvista syistä tehtyjä rikoksia viharikoksina. Raportin mukaan EU:n nykyiset standardit eivät ole riittäviä, jotta niillä pystyttäisiin vastustamaan homo- ja transfobista väkivaltaa.
“Viharikokset ovat uhreille erityisen haitallisia ja niillä on pitkäkestoisia vaikutuksia. Kansainvälisessä oikeudessa seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti ovat kiellettyjä syrjintäperusteita, mutta näin ei ole kaikissa EU-maissa”, sanoo sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvan syrjinnän asiantuntija Tiina Oikarinen Amnestyn Suomen osastosta.
Viharikoksen erottaa muista rikoksista sen syrjintään liittyvä motiivi. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan valtiot loukkaavat syrjinnän kieltoa, mikäli ne eivät asianmukaisesti selvitä viharikoksen taustalla olevaa syrjintään liittyvää syytä. Kun uhrin seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin perusteella tehtyjä rikoksia tutkitaan, tulisi poliisin ja oikeusviranomaisten tehdä kaikkensa, jotta rikoksen taustalla olevat syyt selvitetään.
Valtaosa väkivallasta jää ilmoittamatta ja tutkimatta
Tuoreen, koko EU:n kattavan tutkimuksen mukaan 80 prosenttia homo- ja transfobisesta väkivallasta jää ilmoittamatta poliisille. Usein syynä on se, että uhri pelkää instituutioissa vallitsevaa homo- ja transfobiaa. Mikäli viharikokset tunnistettaisiin paremmin, pystyttäisiin syrjinnän ja viharikosten ehkäisemiseksi Amnestyn mielestä myös toimimaan tehokkaammin. Tämä auttaisi myös lisäämään luottamusta viranomaisiin, jolloin rikoksia ilmoitettaisiin enemmän.
Esimerkiksi Bulgarian, Tšekin, Saksan, Italian ja Latvian lainsäädännöissä viharikoksen määritelmä ei kata rikoksia, joissa tekijän motiivi liittyy uhrin seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin. Joissakin maissa, kuten Kroatiassa ja Kreikassa, lainsäädäntöä ei kunnolla toimeenpanna, minkä vuoksi poliisi ei aina kirjaa tai tutki kunnolla rikosten homo- ja transfobisia syitä.
“EU ja sen jäsenvaltiot eivät täytä syrjinnän vastaisia velvoitteitaan, jos ne eivät ota käyttöön toimia, joilla tehokkaasti vastustetaan viharikoksia. Olemassa olevat kaksoisstandardit antavat ymmärtää, että jotkut väkivallan muodot edellyttävät vähemmän huomiota ja suojelua kuin toiset. Tällaista ei voi hyväksyä EU:lta, joka ylpeilee edistävänsä tasa-arvoa”, Oikarinen toteaa.
Tiedostot:
