Sananvapaus on koetuksella Espanjassa. Maassa on kolmen viime vuoden aikana tuomittu kymmeniä ihmisiä ylimalkaisen ja tulkinnanvaraisen terrorisminvastaisen lain nojalla. Tavoitteena vaikuttaa olevan ennakkosensuurin kulttuurin synnyttäminen.
Opiskelija syytteessä Twitteriin tekemästään meemistä. Dokumentaristi syytteessä terrorismilakeja kommentoivista YouTube-videoistaan. Muusikko syytteessä sosialismia ihainnoivista lyriikoistaan.
Näiden asioiden kirjoittaminenkin Espanjan kohdalla tuntuu hieman epäluontevalta. Silmä siirtyy vaivihkaa vieressä makaavalle raportille varmistaakseen, että näki oikein. Näki se. Espanja on viimeisen vuosikymmenen aikana järjestelmällisesti rajoittanut ilmaisun- ja kokoontumisvapautta: maailmanlaajuisen talouskriisin aikana hillitäkseen soraääniä ja vuodesta 2015 alkaen yhä enemmän “kansallisen turvallisuuden” hengessä.
Erityisen ongelmallinen esimerkki sananvapauden rajoituksesta on rikoslain pykälä 578, vuonna 2000 voimaan tullut laki, joka kriminalisoi terrorismin ihannoinnin ja terrorismin uhrien häpäisemisen. Lakia ei kuitenkaan juuri sovellettu ennen vuotta 2015. Tuolloin lakiin lisättiin yhdeksi sen tunnusmerkiksi “viestien tai sloganien levittäminen tai julkinen esittäminen” – jonka jälkeen sen puitteissa on nostettu lukuisia syytteitä ja tuomittu toisinajattelijoita jopa 2-3 vuoden vankeusrangaistuksiin.
Nyto Rukeli, 23
Nyto Rukeli on 23-vuotias La Insurgencia -nimiseen rap-ryhmän jäsen. Ryhmän tarkoituksena oli luoda muusikoille mahdollisuus puhua poliittisista kysymyksistä.
“Musiikkini tärkein sanoma on kertoa nykypäivän ongelmista ja puhua poliittisen vankien puolesta.”
Nyto vangittiin vuoden 2016 lopulla ryhmän muiden jäsenten kanssa. Häntä ja muita muusikkoja syytettiin terrorismin ihannoimisesta. Jo ennen pidätystä La Insurgencian jäsenet olivat pelänneet pykälän 578 seurauksia.
“Puolet ryhmän jäsenistä ovat lopettaneet musiikin tekemisen tai muuttaneet sanoituksiaan.”
Alex García, 23
23-vuotias elokuvaohjaaja Alex García teki elokuvan Repression: A double-edged sword, jossa hän haastatteli pykälän 578 nojalla tuomittuja vaikuttajia. Vuonna 2017 häntä syytettiin terrorismin ihannoimisesta. Poliisilla oli hallussa yli 1000 sivua materiaalia, joka sisälsi Garcían Youtube videoita, valokuvia, sekä litteroituja pätkiä Garcían haastatteluista ja videoista.
Elokuvaohjaajan tarkkailu oli jatkunut pitkään. Nyt García on vaarassa joutua kahdeksi vuodeksi vankilaan.
Cassandra Vera, 22
Casandra Vera on 22-vuotias opiskelija ja aktiivinen somettaja. Hänet vangittiin vitseistä ja meemeistä, joita hän oli julkaissut Twitterissä vuosina 2014-2016 – esimerkiksi ETA:n 70-luvulla murhaamasta pääministeri Luis Carrero Blancosta. Vera tuomittiin vuoden vankeusrangaistukseen ja seitsemän vuoden julkisten virkojen kieltoon.
Monet ihmiset nousivat vastustamaan Veran tuomiota ja muun muassa Luis Carrero Blancon veljentytär Lucía Carrero Blanco kirjoitti:
“Pelkään yhteiskuntaa, jossa sananvapauden harjoittaminen – oli sävy kuinka harmillista tahansa – voi johtaa vankilatuomioon.”
Veran tuomio kumottiin maaliskuussa 2018, mutta sen vaikutukset nuoren naisen elämään ovat peruuttamattomat. Hän menetti yliopisto-opinnoilleen tarpeelliset apurahat ja kohtaa huomattavasti aikaisempaa enemmän vihapuhetta ja uhkauksia transsukupuolisen identiteettiinsä vuoksi.
Miksi rikoslain pykälä 578 on ongelmallinen?
Kuten tältä sivulta löytyvät tarinat osoittavat, rikoslain pykälää 578 on käytetty ennen kaikkea poliittisen sananvapauden rajoittamiseen sosiaalisessa mediassa. Tämä on lain huolestuttavin piirre: rajoittaessaan poliittista ilmaisunvapautta, Espanjan viranomaiset antavat signaalin muulle yhteiskunnalle, ettei kyseenalaistamista tai vaihtoehtoisia näkemyksiä ainoastaan paheksuta, vaan niitä voi pitää jopa rikoksina.
Lakipykälällä on kaksi suurta haastetta. Ensinnäkin siltä puuttuu selkeä hyväksyttävä peruste: vaikka kansallinen turvallisuus voi olla peruste sananvapauden rajaamiselle, “ihannoiminen” tai “häpäiseminen” eivät muodosta varsinaista uhkaa. Valtiolla on oikeus tietyissä tilanteissa rajoittaa väliaikaisesti ilmaisunvapautta, esimerkiksi kansallisen turvallisuuden kysymyksissä. Niilllä on myös mahdollisuus kriminalisoida yllyttäminen terroristiseen tekoon, jos
- Teon tarkoitus on tahallaan rohkaista toisia tekemään rikos
- On todennäköistä, että nämä henkilöt toteuttaisivat teon
- Yllytyksen ja teon välillä on selvä linkki
“Häpäisemisen” tai “ihannoinnin” kriminalisointi ei kuitenkaan täytä kansainvälisesti hyväksyttyjä rajoitteita sananvapaudelle, vaan valtioiden tulee sallia toisinajattelijoiden puhe, mikäli se ei aiheuta uhkaa kansalliselle turvallisuudelle tai muille yksilöille.
Toisaalta rikoksen määritelmä on niin laaja ja epämääräinen, että se antaa mahdollisuuden rangaista ilmaisusta, joka ei kiihota väkivaltaan. Kuvaava esimerkki on Espanjan korkeimman oikeuden päätös, jonka mukaan henkilöitä voidaan tuomita pykälän 578 puitteissa, vaikka näillä ei olisi ollut tarkoitus loukata uhreja tai ihannoida terrorismia. Tämä antaa Espanjan tuomioistuimille avoimen valtakirjan tuomita ihmisiä, joiden teot eivät täytä tunnusmerkkejä väkivaltaan kiihottamisesta tai yllyttämisestä terroristiseen rikokseen. Tällainen tulkinta avaa mahdollisuuden kriminalisoida sellaista puhetta, joka kuuluu sananvapauden piiriin.
Lain seuraukset ovatkin olleet merkittävät: lukuisia sakkoja, vuosikausien julkisen sektorin virkojen karensseja, esteitä vaaleissa ehdolle asettumiseen, yliopistorahoituksen katkaisuja, vankeustuomioita… Myös sananvapaus kärsii: tuomioiden pelossa monet ovat alkaneet sensuroida itseään ja töitään. Kuten eräs tuomittu asian ilmaisee, tämä lienee myös lain perimmäinen tarkoitus: varmistaa, että tuomioiden uhka loisi ennakkosensuurin kulttuurin.
Näin ei voi jatkua: Espanja ei voi rajoittaa sananvapautta kansainvälisten sitoumustensa vastaisesti. Se ei voi määritellä sananvapauden rajoituksia itselleen sopivaksi.