Saarni Laitinen on nelikymppinen ihmisoikeusaktivisti, joka on nuoresta lähtien toiminut erityisesti sateenkaarioikeuksien puolustajana. Tie vei hänet aikoinaan sekä Setan toimintaan että moniin ympäristöjärjestöihin ja sittemmin myös Amnestyyn. Ihmisoikeustyö on vuosien varrella pysynyt hänelle aktivistina yhtenä läheisimmistä. Amnestyn aiemmin toimineessa sateenkaariverkostossa hän oli mukana useita vuosia.
Pride-tapahtumat ovat olleet Saarnille aina tärkeitä osallistumisen ja vaikuttamisen paikkoja. ”Pride on enemmän kuin karnevaali, se on ennen kaikkea mielenosoitus ihmisoikeuksien puolesta ”, hän määrittelee.
Kesällä 2025 Saarni osallistui Pride-tapahtumaan Budapestissä, ja siihen oli aivan erityinen syy. Huhtikuussa voimaan tullut laki oli kieltänyt Pride-tapahtumien järjestämisen Unkarissa. Tästä huolimatta, tai oikeastaan juuri tämän takia, Budapestin sateenkaariaktivistit olivat erittäin motivoituneita kulkueen järjestämiseen, ja solidaarisuus oli tärkeää ja tervetullutta aktivisteilta muualta Euroopasta.
Kansalaistoiminnan kaventuvat mahdollisuudet
Saarni on kuullut unkarilaisilta aktivisteilta paljon siitä, kuinka kansalaistoiminnan asema heikkenee maassa jatkuvasti. Sateenkaariyhteisön lisäksi vaarassa ovat järjestöt, joiden kanssa sateenkaariaktivistit voivat tehdä yhteistyötä. Sateenkaariyhteisön oikeuksia vastaan hyökkää myös propagandalaki, joka kieltää esimerkiksi sateenkaarioikeuksista puhumisen kouluissa. ”Toimintamahdollisuudet ovat kaventuneet. Asioita, jotka ennen olivat mahdollisia, ei voi enää tehdä. Mutta sekin on osaltaan kasvattanut aktivistien motivaatiota etsiä uusia mahdollisuuksia”, Saarni sanoo.
Saarnin mukaan motivaatio oli iso myös Budapest Priden järjestämiseen. Kun tieto Pride-tapahtumien kiellosta keväällä tuli, hetken säikähdyksestä selvittiin nopeasti, järjestelyt jatkuivat ja ihmisiä rohkaistiin laajasti osallistumaan. Rauhanomaista kokoontumista ei voi kieltää!
Aktivistien voimannäyttö ja solidaarisuutta sateenkaariyhteisölle
Huolimatta siitä, että viranomaiset yrittivät estää tapahtuman etukäteen, Budapest Pride onnistui yli odotusten. Päivälleen 56 vuotta Stonewallin mellakan jälkeen, 28.6.2025 sateenkaarioikeuksia puolustavalle marssille kokoontui varovaistenkin arvioiden mukaan yli 200 000 ihmistä. Viime vuosina osallistujia on yleensä ollut noin 30 000. ”Tuntui, että koko Budapest oli liikkeellä. Mukana oli myös esimerkiksi noin 70 Euroopan parlamentin jäsentä”, kertoo Saarni.
Pride-marssin toteutuminen osoitti sekä paikallisen sateenkaariyhteisön että solidaarisuuden voiman. Osallistujien iso määrä oli myös näyttö siitä, että sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeuksia polkevia lakeja ja kokoontumisvapauden rajoittamista vastustetaan Unkarissa laajasti.
Saarni näkee, että lopulta myös poliisi olikin oikeastaan turvaamassa marssin toteutumista. ”Poliisit vain katsoivat ja antoivat meidän marssia rauhassa . Vastamielenosoittajat poliisi saartoi sillalle, jota pitkin kulkueen oli tarkoitus ylittää Tonava, ja ohjasi meidät toiselle sillalle”, hän kertoo. Myös Budapestin pormestarilla oli tärkeä rooli Pridelle myönteisen ilmapiirin rakentamisessa; hän puolusti julkisesti ihmisten oikeutta kokoontua.
Toivo ja solidaarisuus
Saarni näkee, että aktivistien rohkealla työllä ja ihmisten osallistumisella on myös yhtä tapahtumaa laajempi merkitys. ”Tämä oli tosi tärkeä askel sateenkaarioikeuksien ajamisessa. Asiat eivät muutu hetkessä, mutta tämä antoi toivoa.”
Saarni kertoo, että paikallisessa sateenkaariyhteisössä elää Budapest Priden jälkeen varovainen toivo. Yhteinen päämäärä, halu elää oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa, on vahva. ”On toivoa, että asiat muuttuvat paremmiksi. Ja aktivistit saavat tukea toisistaan. Monet myös uskovat, että suuri osa unkarilaisista on heidän kanssaan samaa mieltä, huolimatta siitä, mitä hallitus sanoo.”
Saarni osallistui ennen Pride-kulkuetta myös Budapestissä järjestettyyn kansainväliseen ihmisoikeuskonferenssiin. Sielläkin toivo oli hänen mielestään vahvasti esillä.
Saarni pitää eurooppalaista solidaarisuutta tärkeänä sateenkaarioikeuksien edistämisessä. Sitä, että kun oikeuksia poljetaan, ketään ei jätetä yksin. ”On tärkeää, että ihmiset kokoontuvat yhteen tukemaan toisiaan. Ja että kaikki puhuvat asioista eteenpäin omissa verkostoissaan.” Saarni kertoo unkarilaisten sateenkaariaktivistien toivovan myös vahvempia EU-tason toimenpiteitä ihmisoikeuksien puolustamisessa.
Lahjaksi muoviin kääritty kirja
Pride-tapahtumaan osallistuminen juuri Budapestissä oli Saarnille tärkeää henkilökohtaisestikin. Unkari on tullut hänelle läheiseksi opintojen ja työn kautta. Hän on suomentanut kaksi unkarilaista kirjaa, joissa on mukana sateenkaariaiheita: transsukupuolisen Tibor Noé Kissin omaelämäkerrallisen romaanin Inkognito sekä Satumaa kuuluu kaikille -satukirjan (toim. Boldizsár M. Nagy), joka nostaa päähenkilöiksi erilaisiin vähemmistöön kuuluvia.
Sateenkaari-ihmisten oikeuksien rajoittaminen näkyy Unkarissa myös kirjakaupoissa. Jos lapsille tai nuorille suunnattu kirja sisältää sateenkaariteemoja, se ei saa olla näkyvillä ja selattavana. Se voi löytyä hyllystä, mutta tiukasti muovitettuina. Kielten, kirjallisuuden ja kulttuurin parissa työskentelevä sateenkaariaktivisti kyselee näitä muoviin käärittyjä kirjoja aina käydessään kirjakaupoissa Unkarissa ja ostaa niitä myös lahjaksi tuttavilleen. Arjen ihmisoikeustekoja.
Aktivistina Saarnille on tällä hetkellä erityisen merkityksellistä myös toiminta Gazan kansanmurhan pysäyttämiseksi.